Minna Isoaho

Kaikki blogit puheenaiheesta Kasvatus

PYHÄINPÄIVÄÄ, EI PELKKÄÄ HALLOWEENIA PÄIVÄKODEISSA

KUULEEKO LAPSESI PÄIVÄKODISSA JA KOULUSSA PYHÄINPÄIVÄN MERKITYKSESTÄ, ONKO LÄSNÄ PELKKÄ HALLOWEEN?

Armeijan keskeyttämisen syitäkö?

Uutinen siitä, että siviilipalvelukseen hakeudutaan yhä useammin kesken varusmiespalvelun, herättää hämmentäviä ajatuksia. Kyse ei ole siis vakaumuksellisesta hakeutumisesta siviilipalvelukseen. Onko kyse sitten kasvatuksellisesta asiasta tai jostain muusta?

Perhe Suomessa - kasvualustan tila

Tähän kirjoitukseen olen käyttänyt pääasiallisesti lähteenä Perheasiankeskuksesta Kimmo Jokisen ansiokasta luentorunkoaineistoa. Kiinnostukseni perustuu siihen, millaisen kasvuyhteisön perhe rakentaa peruskoululle.

Karkit lasten suurin uhka?

Nokian kaupunki on kieltänyt kokonaan karkit päiväkodeissa. Lapsille ei saa tarjoilla edes heidän syntymäpäivänään karkkeja päiväkodissa. Kyllä lapsille pitää syntymäpäivänä tarjota karkkeja ja hyvää syötävää. Mikä ihme Suomea vaivaa?! Niin korutonta ja ankeaa menoa, että lapsilta viedään jo syntymäpäiväkarkitkin. Kun lasten kasvatus on mennyt huonompaan suuntaan niin sitten keksitään, että “hei kielletään syntymäpäiväkarkit niin muut kuvittelee, että osaamme tarvittaessa laittaa tosi kovat rajat lapsille”.

Koulut alkavat. Koulun kehityssuunta on valinta?

Tämä ajanhenki näkynee vahvasti tavassa vastata kysymyksiin siitä, pitääkö lapsi koulusta vai ei. Miksi pitää koulusta, jos siitä ei pidä pitää, jos siitä ei kukaan pidä? Miksi jotkut yksilöt selviytyvät elämässään paremmin kuin toiset.  Mistä löytyy kykyä pitää puolensa ja toipua hajottavista elämänhaasteista, kriiseistä ja vastoinkäymisistä (Silliman 1994, Walsh 1996) Miksi jotkut perheet pystyvät tukemaan lastensa kasvua ja selviytyvät kriiseistä? Millaisia nämä perheet ovat kasvuyhteisöinä? Mitä vahvuuksia vanhemmat näissä perheissä toivovat lapsilleen kehittyvän?

Opetusalan kehittäjien konkreettinen kosketuspinta työmaille on heikko

Olemme totisia penkkiurheilijoita toisille ammattialoille. Harvoin sohvaohjeilla voitetaan mestaruuksia, mutta analysoiminen on kansanhuvia. Piirre on liikuttava.

Neuvoja sataa. Se ei ole kovin vaarallista. Hankalaa hommasta tulee vasta, kun amatöörien tai teoreetikkojen jutut aletaan ottaa tosissaan. Jonkin verran hallinnollisiin asemiin tietenkin kerääntyy myös väkeä, joka kyllä teki kyseisen alan opintoja mutta ei koskaan pärjännyt ”laivassa”. Se on inhimillistä ja ymmärrettävää.

Suomi on kuolemansairas

Suomen tila on huono, Suomi on kuolemansairas. Perustelen näkemystäni seuraavasti. 

Suomen syntyvyys on pienempi kuin kuolevuus. Väestöpyramidi on nurinpäin: alhaalla on vähän väkeä ja ylhäällä paljon. Tällainen rakennelma romahtaa.

Tärkeintä on tunnustus - myös pojille

“Pojat alisuoriutuvat koulussa”. “Nuoret miehet ovat työelämässä heikoilla”. “Syrjäytyneet nuoret miehet ovat yhteiskunnalle uhka”. Huoli poikien ja nuorten miesten pärjäämisestä on noussut merkittäväksi puheenaiheeksi jälleen viimepäivinä. Syitä syrjäytymiseen etsitään niin yksilöistä itsestään kuin feministisestä kansanliikkeestäkin.  

Suomi100 -häpeä: Isänpäivä kielletty ja 10-vuotiaille kasvatusvastuu

Onko sääntö-Suomi jo saavuttanut maksimijärjettömyytensä? Hyvinvointiyhteiskuntaa on elvytetty pitkään, mutta valmista ei näytä tulevan. Ihmisten elämänhallinta heikkenee edelleen, syrjäytyminen lisääntyy, vanhemmuus on hukassa ja luottamus virkamiesten toimintaan vähenee.

Yksityinen ja julkinen varhaiskasvatus käsi kädessä

Varhaiskasvatus puhututtaa. Tänä vuonna on käyty keskustelua varhaiskasvatuksen laajemmasta osallistumisprosentista suomalaisten lasten keskuudessa, ja todisteltu useaan otteeseen varhaiskasvatuksen merkittävyyttä kasvatukselle ja myöhemmälle koulutuspolulle. Monessa kunnassa ja kaupungissa perheille parasta varhaiskasvatusta järjestetään julkisen ja yksityisen sektorin hyvässä yhteistyössä.

 

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä