Sote vaarantaa potilasturvallisuuden

Ministeri Saarikko avautui sotesta tänään Hesarin haastattelussa. Viesti on hyytävää luettavaa. 

Ministeriä harmittaa esimerkiksi se, että sote-suunnitelmia ei saa tehdä pienessä piirissä salaa, vaan ”tiedotusvälineet pyrkivät kertomaan asioista silloin, kun niihin voidaan vielä keskustelulla vaikuttaa”.  

Hän myös pokkana sanoo, että sote-kriitikkojen myötä ”keskustelua hallitsee uhkakuvat milloin mistäkin, vaikka koko uudistuksen tavoitteena on parantaa ihmisten luottamusta julkisiin terveyspalveluihin”.

Siis mitä? Milloin mistäkin? Hän pilkkaa ihan aiheellisia ja perusteltuja havaintoja ja luo taas yhden uuden tavoitteen  sekalaiselle sote-sopalle. Sotessa on valtavia taloudellisia ja operatiivisia valuvikoja. Niiden esiinottaminen ei ole kiusantekoa. Peli pitää viheltää poikki. Ihan oikeasti.

Sote- ja maakuntauudistus on suurin hallinnon ja toimintatapojen uudistus, mitä Suomessa on koskaan sen historiassa tehty. On käynyt selväksi, että päättäjillä ei ole käsitystä siitä, mitä sote-uudistuksesta seuraa. Sotessa toteutuu trumpismin kaava: tehdään itselle mieluisia päätöksiä täysin välittämättä seurauksista. 

Poliitikot ovat omineet terveydenhuollon itselleen ja sivuuttaneet potilaat ja veronmaksajat. Moraalitonta toimintaa muka-demokratian varjolla. Tähän asti olen uskonut, että potilasturvallisuus ei ole tässä hässäkässä uhattuna, mutta näin ei valitettavasti ole. 

 

Potilasturvallisuus on vaarassa

Sote-suunnittelussa ei ymmärretä liiketoimintamallien dynamiikkaa. Jos on pokkaa yksityistää terveydenhuolto, on oltava ymmärrystä sen seurauksista. Poliitikot luulevat, että he voivat pelata omia pelejään ja että he suitsivat markkinoita kapitaatiomaksulla, asiakasmaksuilla ja maakuntamallilla. He luulevat kai ihan oikeasti, että ”maakuntavaltuutetut hoitavat homman”. Ei se niin mene. Jos vapauttaa markkinat, niin sitten on annettava markkinoiden toimia. 

Saarikko sanoo Hesarin haastattelussa, että kapitaatiomaksun kiinteän osan päälle maksetaan palveluntarjoajalle palkkiota sen perusteella, ”kuinka hyvin sote-keskus on pystynyt hoitamaan asiakkaan hoitoketjun eikä ole siirtänyt ongelmia eteenpäin”.

Tämä linjaus on esimerkki sote-sekoilusta. Kun huomattiin, että sote-keskus saattaa valikoida asiakkaita ja lähettää hoitoa tarvitsevia eteenpäin erikoissairaanhoidon piiriin, niin päätettiin palkita yrityksiä siitä, että ne hoitavat potilaat itse. Sekoilua tästä tulee siinä kohdassa, kun taloudelliseen kannustimeen ei sidottu laatutavoitteita.

Kukaan ei voi seurata sitä, olisiko potilas kuitenkin pitänyt lähettää eteenpäin erikoissairaanhoidon piiriin. 

Potilasturvallisuus on vaarassa, kun jatkohoitoon lähettäminen käytännössä vähentää yhtiön tulovirtaa: Saarikon mallin mukaan yritys saa rahaa siitä, että ”ongelmia ei siirretä”. Eli käytännössä yritys saa lisää rahaa, kun se ei lähetä potilaita eteenpäin, vaikka jatkohoidolle olisi tarvetta. 

Ei ole yritysten vika, että ne hyödyntävät toimintaympäristön mahdollisuudet maksimaalisella tavalla. 

Nyt kannattaisi kansanedustajien ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tunnustaa, että sote-suunnittelussa ei ole riittävää liiketoimintaosaamista. Lobbareilla sitä on, mutta ei päättäjillä. Ministeri luulee, että rahoitusmallilla ohjataan tehokkaasti resursseja. Totuus on se, että markkinat muokkaavat lopputulosta enemmän kuin kapitaatiomalli. Lisäksi iso ongelma on siinä, että toimintaa ohjaavat laatukriteerit puuttuvat. 

Kansanedustajilla on tärkeä päätös tehtävänään. Selvää on, että kestävyysvajeesta aiheutuu taloudellinen taakka suomalaisille. Se ei  kuitenkaan korjaannu sillä, että heikennetään nykyisen sairaanhoitojärjestelmän toimivuutta. Järjestelmämme on Euroopan tehokkaimpien joukossa. Oman analyysini mukaan sote-uudistus ei paranna tätä tehokkuutta. Päinvastoin.

Lopuksi: 

Haastattelussa ministeri otti vielä kantaa kapitaatiokohuun ja arveli, että kritiikki kapitaatiomaksuja vastaan johtuu Facebookin tietosuojaongelmista. Olisikohan kuitenkin niin, että kritiikissä on sittenkin ihan asiaperusteet eikä kyse ole ”turhasta kohusta”? 

Toivon, että tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio ei jää koskaan eläkkeelle. Hän näkee metsän puilta ja pitää moraalin korkealla asiakysymyksissä. Uudistuksissa on arvioitava asioita niiden sisällön mukaan. 

MinnaIsoaho
Helsinki

Innovator, developer, business builder, executive advisor, board professional and writer.
minna@isoaho.net

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu