Suomi on lääketukkukaupan tuloksentekoparatiisi
Lääkkeiden saatavuus puhuttaa laajasti juuri nyt. Lääketukun toimitusvaikeudet ovat nostaneet apteekkikeskustelun jälleen pinnalle: meillä on reformia vaativa apteekkijärjestelmä niin tukkukaupan kuin vähittäiskaupankin näkökulmasta katsottuna. Nyt on tukkukaupan vuoro olla keskustelun kohteena.
Kirjassani "Apteekkireformi – reilua kilpailua ja halpoja lääkkeitä" olen pohtinut Suomessa vallitsevaa aivan poikkeuksellista lääketukkukaupan yksikanavajakelua ja siitä aiheutuvia ongelmia. Käsitykseni mukaan lääketukkukaupan yksikanavajakelu ja hankintahinnan sääntely nostavat tuotteiden hintoja.
Pitääkö lääketukkukaupan yksikanavajakelu kilpailijat loitolla?
Suomessa lääketukkumarkkinat ovat kahden kauppa: Tamro Oyj:llä on 54 %:n ja Oriola Oy:llä on 46 %:n markkinaosuus lääkemyynnistä. Tukut vastaavat myös vapaakauppatuotteiden jakelusta asiakkaidensa toimeksiannosta. Tamro Oyj kuuluu Phoenix-konserniin, joka on Euroopan johtava lääkejakelija. Oriola Oy puolestaan on kansainvälisesti toimivan Oriola-KD Oyj:n tytäryhtiö.
Alalla on kokemuksia tilanteista, joissa uudet, markkinoille pyrkineet tuotteet (ja niihin liittyvät lääkeyritykset) on systemaattisesti pidetty pois markkinoilta valikoima- ja hankintapäätösten avulla. Toiminta vaikuttaa siltä, että maan tapa –käytännöt vahvistavat tuttujen yhteistyökumppaneiden asemaa. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että kun markkinoille pyrkivä lääkeyritys tarjoaa rinnakkaislääkkeeksi hyväksytyn tuotteen markkinoille, sitä ei tilata apteekkeihin. Tämä ei ainakaan ole kuluttajan etu. Eikä se kuulosta ihan toimivalta markkinataloudeltakaan.
Suomessa on käytössä hankintahinnan sääntelymekanismi, jolla turvataan valmistajien ja tukkujen kannattava toiminta (vaikka ainakin maailmalla lääkefirmat ovat erityisen kannattavia ilman valtion suojeluakin) ja toisaalta pyritään sääntelemään tuotteiden hintaa. Monopolikäytännöistä johtuen nämä jäykät rakenteet näyttävät toimivan kuluttajan etua vastaan. Päättäjien kritiikittömyys apteekkitoimialan rakenteita kohtaan konkretisoituu erityisen hyvin tässä yhteydessä.
En löydä uskottavaa selitystä sille, että valtion tulisi tukea lääketukkukauppojen tuloksen muodostamista. Kela-korvaukseen oikeuttavien lääkkeiden tukkuhinnat vahvistetaan viranomaisten toimesta ja tässä yhteydessä hintaan sisällytetään myös tukkukaupan voitto.
Yksinkertaisinta olisi säännellä vain lääkkeiden maksimihintoja asiakkaille ja siten suojella kansalaisia hintojen nousupaineilta. Kannattavuushuolet tulisi jättää niin vähittäiskaupan (apteekit) kuin tukkuportaankin (lääkeyritykset) huoleksi.
Perustelen tätä kahdella tavalla:
- Muualla ei ole käytössä yksikanavajärjestelmää eikä tukku- ja vähittäisportaan symbioosia siten kuin meillä on.
- Yksikanavajärjestelmässä valtion “hintaohjauksesta” hyötyy erityisesti tukkukauppa: Sen tarvitsee neuvotella vain yhden toimijan kanssa siitä hinnasta, millä se suostuu tuottamaan tukkutoimintaa. Jos lääke olisi myynnissä useamman tukun kautta, muodostuisi palkkioneuvotteluihin kilpailutilanne. Nyt niin ei tapahdu.
Tuloksentekoparatiisi
Sen lisäksi, että apteekkien toiminta on luvanvaraista, niin lääkkeiden myyntikatetta säädellään asetuksella. Lääkkeiden vähittäismyyntihinta määräytyy tukkuhinnan, apteekille varmistetun myyntikatteen, arvonlisäveron sekä toimitusmaksun perusteella. Nämä kaikki hintaelementit ovat säänneltyjä eriä. Tukkuhintaa säännellään Kela-korvattavien lääkkeiden osalta (90 % lääkkeistä). Kun lääke halutaan sairausvakuuutuksen lääkekorvauksen piiriin, viranomaiset vahvistavat sille tukkuliikkeen ehdotuksesta tukkukaupan katteen sisältävän ”kohtuullisen hankintahinnan”.
Suomessa käytössä oleva toimintamalli generoi hintapaineita ja luo maaperää intressiristiriitojen syntymiselle. Hintapaineista saadaan käsitys vertaamalla esimerkiksi Oriola-KD:n tulostietoja Suomen ja Ruotsin toiminnoissa. Esimerkiksi Oriolan lääkkeiden tukkukaupan käyttökate oli vuonna 2015 Ruotsissa 1,9 % ja Suomessa 5,6 %. Vastaavasti lääkkeiden tukkukaupan liikevoitto oli Ruotsissa 1,6 % ja Suomessa 4,6 %.
Lääketukkukauppa on siis Suomessa selvästi tuloksellisempaa kuin Ruotsissa. Veronmaksajana ihmettelen, miksi suostumme ylläpitämään moista käytäntöä. Miksi ihmeessä ajattelemme, että lääketukkujen tulosta tulee viranomaisten toimesta tukea? Erityisen tärkeäksi kysymys nousee, kun tiedetään, että ala itse toimii käsitykseni mukaan siten, että se pitää uudet tukut pois markkinoilta ja pois tämän kateautomaatin ulottuvilta.
Edellä käytetyt luvut on otettu Oriola-KD Oyj:n pörssitiedotteesta (5.2.2016) ja Oriola Oy:n Patentti- ja Rekisterihallitukselle toimittamista tulostiedoista.
Ihmettelen myös, miksi ministeriöissä ei ymmärretä että useita prosenttiyksiköitä kalliimmat hankintahinnat automaattisesti hilaavat kuluttajahintoja ylöspäin vähittäismyyntihintaa laskettaessa. Laskun maksajana on kuluttaja ja Kela-korvauksen osalta veronmaksaja.
Näyttää siis siltä, että Suomessa on mahdollista saada tuotteista selvästi parempi hinta kuin naapurimaassa Ruotsissa. Hankintahinnan korkeampi lähtötaso vaikuttaa luonnollisestikin myös vähittäismyyntihintaa nostavasti. Todettakoon, että toisen tukkukaupan, eli Tamron toiminnasta ei ollut tätä kirjoitettaessa kirjoittajan saatavilla vastaavaa vertailukelpoista informaatiota.
Lisäevidenssiä yksikanavajakelun tukkukaupalle tuottamasta lisähyödystä saadaan Oriola-KD Oyj:n pörssitiedotteen kohdasta ”Riskit”. Siinä yhtiö toteaa mm. seuraavaa: ”Yksikanavajakelun osuus lääkejakelumarkkinasta saattaa pienentyä nopeasti, mikä saattaa heikentää toiminnan kannattavuutta ja johtaa tukkutoiminnan uudelleenjärjestelyyn.” Yksikanavajakelu on siis käytäntönä monikanavajakelua tuottoisampaa myös yrityksen itsensä toteamana. Jo pelkästään tämän lausuman pitäisi herättää päätöksentekijät miettimään järjestelmän mielekkyyttä.
Korostan, että en tällä kirjoituksellani syytä tekstissä mainittuja yrityksiä mistään epäasiallisesta toiminnasta. Ne tekevät menestyksellisesti työtään toimintaympäristössä, jonka poliitikot ovat heille Suomessa järjestäneet. Toiminnan analyysillä on tarkoitus herättää päättäjät pohtimaan sääntelyyn liittyvien sivuvaikutusten merkitystä ja päivittämään käytännöt nykyaikaan sopiviksi ja kansalaisten etua palveleviksi.
***
Kirjoitus on otos teoksesta "Apteekkireformi". Minna Isoaho 2016.
Apteekkien lääkevarastot ovat hyvin pieniä. Varastoissa ei taida olla kuin muutaman päivän tarve. Usein joudutaan tilaamaan lääkkeitä. Tämä on tietysti bisneksen kannalta hyvää logistiikkaa.
Mutta pienetkin häiriöt voivat lopettaa lääkkeiden saannin. Siksi minä olen pyrkinyt hamstraamaan tarvittavia lääkkeitä varastoon. Joitakin lääkkeitä on muutaman kuukauden tarve jääkaapissa.
Varsinkin hoitojen alussa joutuu hankkimaan lääkkeitä joita sitten ei tarvitse. Näille ylijäämälääkkeille pitäisi saada jakelukanava. Niiden avulla selviäisi jakeluhäiriöistä paremmin ja lääkekustannukset vähenisivät.
Ilmoita asiaton viesti
Meinasin kirjoittaa aiheesta Taloussanomien jutun:
http://www.talouselama.fi/uutiset/jaivatko-laakkee…
jälkeen, mutta eipä tarvitse, tiedät aiheesta sen verran enemmän.
Korvat heiluvat lääketukkureilla:
”Pelkosen, kuten myös Tamron toimitusjohtajan, Kai Kaasalaisen mukaan nykyinen järjestelmä on hyvin tehokas. Lääkeyhtiöt kilpailuttavat tukkurit, joiden katteet ovat pieniä.
”Yksikanavajärjestelmä säästää kustannuksia, kun tuotteiden läpivirtaus voidaan optimoida, eikä tarvita ylimääräisiä varastoja. Yksikanavajakelussa tukkutoiminnan marginaali on huomattavasti alhaisempi kuin monikanavajakelussa””
Sen päivän kun näkisi että monopoleissa on alhaisimmat katteet.
Ilmoita asiaton viesti
Lääkekaupan ongelmiin olisi äärimmäisen yksinkertainen ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu, joka puolittaisi lääkekustannukset. Sillä olisi kuitenkin reunaehtona, että sote-uudistus toteutettaisiin todellisella valinnanvapausmallilla, jonka runkona olisi julkinen terveydenhuolto.
Reseptilääkkeiden jakeluketju voitaisiin oikaista siten, että valtio (Fimea) ottaisi hoitaakseen lääketukkukaupan ja apteekkien roolit. Silloin koko lääketukkukauppa olisi reseptilääkkeiden osalta tarpeeton. Kun valtio ostaisi lääkkeet kansainvälisiltä markkinoilta suurina erinä, jotka tarvittaessa voisivat tietenkin olla ajallisesti hajautettuja, sen neuvotteluasema hinnoista olisi nykyiseen verrattuna aivan uudella tasolla.
Lääkkeiden jakelu tapahtuisi automatisoidusti terveyskeskuksista ilman mitään reseptien kanssa veivaamista. Silloin kustannuksia nostavia välikäsiä olisi minimaalisesti ja asiakkailta säästyisi aikaa sekä rahaa. Myös apteekit voisivat edelleen toimittaa reseptilääkkeitä niille, jotka haluavat valinnanvapautta ja ovat valmiita siitä maksamaan. Joka tapauksessa muut kuin reseptilääkkeet muodostavat karkeasti puolet apteekkien myynnistä ja katteesta vielä enemmän, joten apteekit eivät katoaisi.
Oikaistussa järjestelmässä lääkkeiden varmuusvarastointi voitaisiin järjestää vaikkapa keskussairaalapiireihin ihan normaalin varastoinnin osana, jolloin vältyttäisiin nykyisiltä tukkureille maksettavilta varmuusvarastointikuluilta. Tietokoneistettuna varastojen hallinta ei tuottaisi ongelmia ja samassa järjestelmässä myös lääkkeiden vanhenemistappioilta voitaisiin välttyä.
Kokonaisuudessaan lääkejakeluketjun oikaisu ehdottamallani tavalla säästäisi vuodessa noin miljardi euroa. Tämä vielä kertautuisi, jos lääke- ja hoitokulujen laskutusbyrokratia poistettaisiin julkisesta terveydenhuollosta kokonaan. Verotuksessa tapahtuvasta laskutuksesta ei aiheutuisi kuluja ja samalla sosiaaliset tulonsiirrot tapahtuisivat ilman Kelan tai sosiaalitoimen kustannuksia. Kun yksistään näin pienillä toimenpiteillä saataisiin kymmenessä vuodessa sivuvaikutuksineen ainakin 20 miljardin euron säästöt, hallituksen olisi syytä valmistella myös vaihtoehto, jossa ihmiset voisivat valita minkä tahansa Suomen julkisen perusterveydenhuollon palvelun ja halutessaan omalla kustannuksellaan myös minkä tahansa yksityisen toimijan.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tuo Oriola tunnu nyt tekevän tulosta… herkkä ala. – Ja kunhan nyt ensin saataisiin sote maaliin… Onneksi päättäjät ymmärtävät, että ei lähdetä sekoittamaan yhtä aikaa turhan monta liikkuvaa osaa terveydenhuollossa.
Siitä pisteet nykyhallitukselle.
Varmaan lääketukku Oriola oletti tehostavansa vieläkin toimintojaan uudistuksellaan, mutta mennyt viikko osoittaa, ettei kaikki välttämättä mene niinkuin paperilla on suunniteltu.
Tiettyjen tuotteiden osalta Suomessa monikanavatoimitukset apteekkisektorilla toimivat jo. Toisaalta kanavamallista riippumatta meillä tuntuu joidenkin lääkkeiden osalta olevan krooninen pula.
Ilmoita asiaton viesti
Ehdotat, että ensin pitäisi saada sote maaliin ennen kuin aletaan lääkejakelua ”sekoittamaan”. Olen täysin eri mieltä.
Lääkehuolto on osa terveydenhuolto, mutta historiallisista syistä se on eriytynyt potilashuollosta. Kuitenkaan nykypäivänä ei lääke- ja potilashuollon erittämiseen ole ainuttakaan syytä. Sen sijaan on paljon syitä – muitakin kuin taloudellisia – niiden yhdistämiseen.
Nyt kun sotea uudistetaan, se kannattaisi tehdä kokonaisvaltaisesti niin, että saataisiin sekä asiakkaiden että kansantalouden kannalta toimivin ja edullisin kokonaisratkaisu.
Tässä on analoginen tilanne tietokoneohjelmien kehittelyn kanssa. Jossakin vaiheessa ajaudutaan tilanteeseen, että vanhan ohjelmarungon parantaminen ei enää tuota tyydyttävää tulosta vaan vähitellen syntyneet monimutkaisuudet kannattaa pelkistää yksinkertaiseksi ja uusia vaatimuksia vastaaviksi. Ehkä vielä konkreettisempi vertaus on, että kun haalareita on paikattu liikaa, ne eivät enää toimi vaan kannattaa tehdä uudet.
Tuskin on kannattavaa sivuuttaa miljardiluokan vuosisäästö terveydenhuollossa vain siksi, etteivät 590 apteekkarin 100 miljoonan euron vuositulot yhtään laskisi. Sote-uudistuksessa on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus integroida kaikki terveydenhuoltoon liittyvät asiat mahdollisimman yksinkertaiseksi paketiksi. Kuten tiedetään yksinkertaisuus tarkoittaa varminta toimivuutta ja parasta taloudellisuutta.
Ilmoita asiaton viesti