*

Minna Isoaho Rohkea Johtaja

SAK hyökkää yrittäjien kimppuun härskillä tavalla

SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta kirjoitti blogin ”Verotus sorsii palkkatyötä”.  

Jutussa rinnastetaan ihan pokkana palkkatyö ja yrittäjän tekemä työ eikä vaivauduta miettimään, mitä käytännön eroa näillä työntekomuodoilla on.

Sopivasti osatotuuksia yhdistellen Kaukoranta päätyy väittämään että verotus suosii yrittäjyyttä palkansaajien kustannuksella. Hän on jopa sitä mieltä, että useimmat ihmiset ovat tuottavampia palkansaajina kuin yrittäjinä ja on huolissaan verotuskäytäntömme yrittäjyyteen ohjaavasta vaikutuksesta.

Anteeksi nyt, mutta Kaukorannan blogissa olleet väitteet ja johtopäätökset ovat pöyristyttävän yksinkertaisia ja mielestäni myös virheellisiä. Tässä muutama esimerkki:

  • Palkkatyössä sosiaaliturvamaksut jakautuvat palkansaajan ja työnantajan maksamiin maksuihin. Kaukoranta laskee esityksessään palkansaajan tappioksi työnantajan maksamien sosiaaliturvamaksujen osuuden! 
  • Kaukoranta päivittelee sitä, että yrittäjän maksaessa 100%:sesti oman eläketurvansa, hän voi halutessaan alivakuuttaa itsensä. Hän ei tule kertoneeksi lukijoille, että alivakuuttaminen johtaa siihen, että tuossa tapauksessa yrittäjälle ei kerry eläkettä. Yrittäjä kantaa vastuun itsestään ihan loppuun asti. Hän ei myöskään kerro sitä, että yrittäjien on lakisääteinen pakko maksaa minimimäärä YEL-maksua (noin 2000 euroa vuodessa), mutta sillä ei saa käytännössä mitään eläketurvaa.
  • Kaukoranta pitää epäkohtana sitä, että yrittäjävähennys keventää yrittäjien tuloverotusta suhteessa palkansaajiin. Hänen mieleensä ei tule edes tässä vaiheessa miettiä yrittäjien tekemien työtuntien määrää suhteessa palkkatyöhön. Esimerkiksi maatalousyrittäjät tekevät vuodessa yli 100 päivää enemmän töitä kuin palkkatyöläiset.
  • Kaukoranta syyllistää yrittäjiä siitä, että heillä on ”mahdollisuus muuntaa osa tuloistaan kevyemmin verotetuiksi osingoiksi”. Kaukoranta sekoittelee puuroja ja vellejä oikein kunnolla erityisesti tässä yhteydessä. Soisi hänen ymmärtävän kokonaisuuden ja jättävän edes tämän väitteen pois blogistaan.

Tekstissä käydään rajusti yrittäjien kimppuun tyylilajina osatotuuksien heittely populismin toivossa. Tekstissä vertaillaan vertailukelvottomia asioita toisiinsa ja poimitaan ”faktoja” sieltä täältä kokonaisuudesta irroittaen.

Yksityishenkilöille oman viiteryhmän asioiden häikäilemätön edistäminen olisi sallittua, mutta SAK:n pääekonomistilta odottaisi edes jonkinlaista kansantalouden ekosysteemin ymmärrystä ja vastuuta sanoistaan. Jos SAK aikoo jatkossa pyrkiä haavoittamaan yrittäjien asemaa ja toimia Kaukorannan ideoiden puolesta, niin tässä muutama kysymys heille vastattavaksi:

  1. Jos työntekijäpuolelle annetaan samanlainen verotuskohtelu kuin yrittäjille, niin suostuvatko työntekijät luopumaan kokonaan sosiaaliturvastaan ja onko samalla ok, että jokainen työntekijä maksaa jatkossa itse omat työkalunsa, koulutuksensa ja järjestää itselleen oman työterveyshuollon?
  2. Jos työntekijäpuolelle annetaan samanlainen verotuskohtelu kuin yrittäjille, niin suostuvatko työntekijät siihen, että työntekijä huolehtii jatkossa itse eläketurvansa kartuttamisesta?
  3. Jos työntekijäpuolelle annetaan samanlainen verotuskohtelu kuin yrittäjille, niin onhan ok, että palkkaa ei makseta lainkaan sellaisina kuukausina, kun myynti on ollut odotettua vähäisempää?
  4. Jos työntekijäpuolelle annetaan samanlainen verotuskohtelu kuin yrittäjille, niin suostuvatko työntekijät siihen, että töissä ollaan käytännössä 24/7/365 eikä työaikaa erotella vapaa-ajasta eikä loma-ajalta saa palkkaa?
  5. Jos työntekijäpuolelle annetaan samanlainen verotuskohtelu kuin yrittäjille, niin onhan ok, että huonoina aikoina työntekijät ottavat henkilökohtaista lainaa ja antavat esimerkiksi oman kotinsa pankille vakuudeksi, jotta firma pysyy pystyssä?

Eikö SAK:ssa tiedetä, että valtaosa uusista työpaikoista syntyy pieniin yrityksiin? Työntekijöiden etujen vaalimisessa kannattaisi varmistaa, että yrittäjät pärjäävät ja voivat työllistää. On aikamoinen virhearvio luulla, että yrittäjiä kampittamalla luotaisiin työntekijöille parempaa tulevaisuutta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (33 kommenttia)

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Paljonkos niitä työnantajien maksamia sosiaaliturvamaksuja olikaan siirretty palkansaajien ja kuluttajien maksettavaksi?
Kelamaksunpoisto-10lähtien
Nyt työnantajien sosiaaliturva maksuja palkansaajille n.yli 800milj/vuodessa.
Kela-maksun korvaava rahoitus: Alv 24%,kiinteistö-ja energiaveron kortotus,Alkoholiveron korotus -10.
Palkansaajan maksamat verot+ALV 24% tasavero jolloin edm.maksaa veroja enemmän kuin yritykset.
Palkansaajat maksaa myös sosiaaliturvan ja palvelut.Netto maksajina.
Eniten käyttää hyvätuloiset kumpaakin.
lähde:
Kianderin selvitys-15

Ilman palkansaajien veroja valtion verotulot loppuu. Suurinosa valtionyhtiöistäkin maksaa 0 veroa Suomeen.

-PK-yritysten ongelma taas on Eduskunnassa ei SAK.
"Suomeen on syntynyt 2 000 luvulla yrittäjien köyhälistö"!
(toimeentulotukiluukulle)
Yle-11
Joka ikinen hintojen ja verojen korotus on pois myös PK-yritysten kotitalouksilta kuten myös palkansaajien kotitalouksilta.

JK.PK-yrittäjät saa Kelan kaikki etudet mihin on oikeutettu vielä päälle.
Irtisanottu Ex-palkansaaja,veronmaksaja työtön saa tukensa 0 euron työtä vastaan Kelasta.Esim.PK-yrityksissä,kunnilla tai yleishyödyllisillä säätiöillä jotka on verottomia.

Edm.varallisuus oli -15 n.11 Mrd.Olisiko niistä hyötyä PK-yrityksille ja työllisyydelle? "Taseet töihin"!

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Liiketoimintaan kohdistuneet alv:t yrittäjä saa vähentää alv-verotuksessaan. Mutta yksityiselämässä tehdyt palveluiden ja hyödykkeiden ostokset ovat aivan samalla laillla alv-verollsia kuin palkansaajallekin. Yrityksen alv:n veron alaisen auton käytöstä esimerkiksi toiminimiyrittäjä maksaa alv:n osuuden omasta käytöstään ja auton yksityiskäytön osuus menoista lisätään yrittäjän tuloiks verotuksessa. Yrittäjä maksaa parturista ja viikonlopun viinapullostaan aivan yhtä paljon veroa kuin työntekijänä palkkansa tienaava elleivät nuo menot kohdistu liiketoimintaan.
Liiketoimintaan kohdistuvat sähkölaskut ja kiinteistöverot saa vähentää menoinna mutta esimerkiksi yrittäjän yksityisasuntoa kohdellaan verotuksellisesti aivan samoin kuin työntekijäpuolenkin.

Yrittäjän asema sosiaalietuuksien suhteen on sidottu pitkälti YEL-vakuutuksen vuosisummaan. Minimi YEL:llä oleva yrittäjä saa esimerkiksi muistaakseni ensimmäiset 60 päivää pienempää sairausajanpäivärahaa kuin työntekijänä ollut. Käytännössä min YEL:llä olevan yrittäjän sosiaaliturva on vain minimisosiaaliturva jonka saaminen vaatii paljon enemmän byrokratiaa ja lappujen täyttelyä kuin palkansaajalla. Liian pieni YEL-summa asettaa rajoituksia työttömyysturvan suhteen esimerkiksi työssäoloehdon täyttymiselle. Lomautettu tai irtisanottu työntekijä pääsee heti ja helposti työttömyysturvan piiriin, yrittäjälle työttömyysturvan piiriin pääseminen on huomattavasti vaikeampaa ja byrokraattisempaa. Eli todellisuudessa kyllä työntekijäpuolella on paremmin asiat verrattuna keskivertoyrittäjään.

Lainaus "Irtisanottu Ex-palkansaaja,veronmaksaja työtön saa tukensa 0 euron työtä vastaan Kelasta.Esim.PK-yrityksissä,kunnilla tai yleishyödyllisillä säätiöillä jotka on verottomia."

Jokainen oikeustoimikelpoinen ex-palkansaaja voi perustaa yrityksen muutaman kymmenen minuutin nettilomakkeiden täytöllä ja muutaman sadan euron suuruisilla rekisteröintimaksuille. 0 euron työn vaihtoehtona on yritystoiminta. Yrittäjää tai ex-yrittäjää joka on työttömyysturvan varassa ja ehdoilla kohdellaan käsittääkseni pitkälti samallalailla kuin palkansaajaakin. 0-euron palkkatyö on eduskunnan lainsäädäntötyön ja virkamiesten päätösten seurausta. Tavallisella yrittäjällä ei ole siihen juurikaan vaikutusmahdollisuuksia. Sanottakoon että jotkut yrittäjät käyttävät järjestelmää hyödykseen moraalin rajoilla mutta tämä on lainsäädännöllinen asia ja ongelma, ei itse yrittäjistä johtuva ilmiö.

Tapio Santala

Jani, ei ole olemassa mitään verotuksessa vähennettävää ALV:ta. ALV maksetaan aina heti päältä pois ja se on itse asiassa läpikulkuerä. Jos yrittäjä myy palveluaan vaikka 40.000€ vuosi, hän maksaa siitä alvia reilun 7700€ ja saa omaan kassaansa noin 32300, eli verottaja vie heti päältä noin 20%

Yrittäjä saa vähentää ostojensa ALV:n, koska taas myyjä maksaa sen.

Ehkä tämän tiesitkin, mutta kirjoituksestasi saa herkästi vähemmän tietävä toisen käsityksen.

Jos halutaan tehdä vertailua palkansaajan ja yrittäjän välillä, löytyy vastaavaa palkkatuloa helposti kaavalla
haluttu palkka = 20 x kuukauden työlaskutus alv 24%, eli päästäkseen 2000€ palkkaa vastaavaan tuloon, pitää yrittäjän myydä työtä 40.000€/v sis alv 24%

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Kaukorannan blogissa on tosiasn nätisti sekoitettu eri yritysmuotojen verotusta, erityisesti ihailen yrittäjävähennyksen ja osinkojen käsittelyä samassa lauseessa, vaikka niitä ei ainakaan samasta yrityksestä voi saada. Alv-alarajahuojennusta on myös käytetty luovalla tavalla lyömäaseena.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

lainaus:
niin suostuvatko työntekijät siihen, että töissä ollaan käytännössä 24/7/365 eikä työaikaa erotella vapaa-ajasta eikä loma-ajalta saa palkkaa?

Jokaisella on oikeus valita yrittäjyys tai palkansaajaksi hankkiakseen elantonsa.

Aina voi valita kumpi kannattaa itselle. Luulisin että yrittäjyys on silti houkuttelevampaa kuin palkkatyö .Jopa rahallisesti.
Työntekijä ei ole vastuussa yrityksen tuloksesta .
Palkallista työtä tehdään oman ja perheen elannon hankkimista varten.Ilman veroalmuja Kelasta.Ei muun takia.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Lainaus "Työntekijä ei ole vastuussa yrityksen tuloksesta ."
Riippuu työntekijän asemasta ja toimenkuvasta. Työntekijän tehtävä on suorittaa työpanos yritykselle. Tämän työpanoksen sisältö on hyvin erilainen siivoojalla tai siivousfirman palkatulla toimitusjohtajalla joka on työsuhteessa.

Työntekijä on vastuussa niistä asioista joista työehtosopimuksessa ja työsopimuksessa sovitaan. Joissain tapauksissa esimerkiksi yrityksen toimitusjohtaja nauttii palkkatuloa. Esimerkiksi suurin osa pörssiyhtiöiden johtajista on yrityksen työntekijöitä toimitusjohtaja-ammattinimikkeellä. Heidän työtehtäviinsä kuuluu vastuu yrityksen taloudellisesta tilasta ja tuloksesta jossain tapauksessa myös lainsäädännön kautta.

Yrityksen taloudellisesta tuloksesta seuraavan tuoton saavat yritysmuodosta riippuen käytännössä omistajat ja itse yrittäjät. He myös kantavat taloudelliset seuraamukset tai sijoitetun pääoman tappiot yrityksen tuottaessa tappiota.

Jos kannattava yritystoiminta olisi yleensä palkkatyötä houkuttelevampaa ja rahallisesti palkkatyötä parempaa sosiaaliturva huomioiden niin suurin osa rahaa enemmän haluavista työntekijöistä (eli lähes kaikki) perustaisivat yrityksen. Totuus taitaa vaan olla että palkkatyö on turvallisempaa taloudellisesti ja takaa paremman sosiaaliturvan.

Töissä käymisen perusideo on yrittäjän näkökannasta että työntekijä tuottaa yritykselle työpanoksen ja yritys maksaa tästä rahallisen korvauksen palkkana työehtosopimusten ja työsopimuksen mukaisesti ja kustantaa ja antaa muut työhän kuuluvat etuudet (esim. pekkasrahat, lomakorvaukset, päivärahat, työterveyshuolto jne.) sovitussa laajuudessa. Yrityksen kannalta perheen elanto ei ole yrityksen asia vaan työpanos ja siitä maksettava korvaus ja muut etuudet ja niiden kustannukset. Ettei työntekijän elannon jättäminen yrityksen asioiden ulkopuolelle kuulosta pahalta ja tule väärinymmäretyksi niin käytännössä työntekijän elanto ja hyvinvointi taataan noudattamalla työehtosopimuksia ja lainsäädäntöä ja kustantamalla ja tarjoamalla työhön kuuluvat lisät ja etuudet lainmukaisesti. Osa yrityksistä tarjoaa lisäksi bonuksia, lastenhoitopalveluita, autoetua ym. työsuhde-etuja unohtamatta työterveyshuoltoa.

Kai Laattala

" Luulisin että yrittäjyys on silti houkuttelevampaa kuin palkkatyö .Jopa rahallisesti."
Tosiasia on että yrittäjät ansaitsevat keskimäärin selvästi vähemmän kuin palkansaajat. Vaikka tekevät pidempää ja intensiivisempää työpäivää kuin palkansaajat.
Yrittäjiä voi kyllä aiheellisesti itsensä riistäjiksi, usein työntekijöidensä hyväksi.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

"että alivakuuttaminen johtaa siihen, että tuossa tapauksessa yrittäjälle ei kerry eläkettä".
Ja entäs sitten ? Jos yrittäjä jää eläkkeelle maksamatta riittävästi, jääkö hän heitteille ? Ei jää. Saa kuitenkin eläkkeen, millä tulee toimeen. Niinkuin nekin, joilta on otettu tarpeeksi.
Olenko väärässä ?

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Alivakuuttaminen YEL-vakuutuksessa johtaa käytännössä minimieläkkeeseen ja on takuueläkkeen suuruinen. Yrittäjä maksaa kuitenkin YEL-maksuja minimäärän jos toiminta on liikevaihdoltaan tietyn suuruista. "Sosiaalipummi", nuorena eläkkeen saanut tai koko ikänsä työttömänä ollut saa käytännössä samansuuruisen eläkkeen maksamatta siitä pakollista YEL-vakuutusta josta ei saa käytännössä lisäeläkettä verrattuna muihin takuueläkkeen laajuisen eläketurvan saajiin.

Lisäksi pitää huomioida että YEL-vakuutuksen suuruus vaikuttaa yrittäjän kaikkiin päivärahoihin, tapaturmavakuutuksen laskennalliseen maksimivuosiansioon ja tiettyjen työttömyysturvan osalta esimerkiksi työssäoloehdon täyttymiseen.

Yrittäjän kannalta yrittäjä maksaa min YEL-suuruisen summan (lienee vajaa 2000 euroa vuodessa) saamatta mitään hyötyä eläkkeensä suuruuteen tai sosiaaliturvan päivärahojen suuruuteen. Käytännössä min YEL:n omaava yrittäjä saa ensimmäiset 60 päivää Kelan sairauspäivärahaa alle muiden saaman minimimäärän. Min YEL:llä olevan yrittäjän sosiaaliturva on minimisosiaaliturva vajaan 2000 euron vuosikustannukselle.

Tosin menestyvät yrittäjät joilla on varaa maksaa ja pitävät YEL:n vuosiansion työpanosta vastaavana on heidän eläke- ja sosiaaliturvansa verrattavissa palkansaajan vastaavalla vuosiansiolla mikä on YEL vuosiansio. Samoin heidän muut sosiaalietuutensa on vastaavat samallalailla.

Yrittäjän sosiaaliturvaa eli käytännössä sairaspäivärahoja ja tapaturmavakuutuksen päiväkorvausta alentavia muutoksia on tapahtunut 2000 luvulla ainakin kaksi. 2000-luvun alussa yrittäjä pystyi valitsemaan maksamansa sairaspäivärahamaksun joko vuositulojen tai YEL-summan mukaan. Tietysti maksu oli %-perusteinen valitusta summasta mutta min YEL:liä maksava yrittäjä YEL-vuosiansiota suuremmilla ansiotuloilla pystyi hyvin pienelle korvaussummalla takaamaan itselleen työntekijään verrattavan päivärahojen suuruudeen eli normaalin vuosituloista riippuvan sosiaaliturvan esimerkiksi sairauden varalta päivärahojen suuruudessa. Nykyisin min Yel tarjoaa vain minimipäivärahan riippumatta vuosituloista. N. pari vuotta sitten vakuutusyhtiöt ja lainsäädäntö määritteli tapaturmavakuutuksen vuoansiosummaksi maksimissaan YEL:n vuosiansion. Käytännössä minimi YEL-vuosiansiota maksava yrittäjä ystyy ottamaan vain hyvin minimaalisella päivärahan määrällä olevan tapaturvavakuutuksen. Min YEL-vuosiansiolla olevien rittäjien sosiaaliturva ja varautuminen tapaturman aiheuttaman sairaspoissaoloajan vakuutusturvan osalta tuli min YEL.llä olevilla mahdottomaksi todellisia vuosituloja vastaavalla vakuutustasolla jos ei saa muuta vakuutusturvaa. Jos yrittäjällä on sairauden johdosta rajoituksia sairaskulu- ja sairaspäivärahavakuutuksen saannissa niin min YEL-vuositasolla oleva yrittäjä ei saa kunnollista vakuutusturvaa jolla taattaisiin vuosiansiotuloihin nähden riittävä vakuuutusturva. Vertailun vuoksi että työntekijä saa sairaspoissaoloajalta palkkaa jonkin aikaa ja sairauden jatkuessa Kelasta korvauksia jotka ovat suhteessa vuosiansioihin. Työntekijän tapaturmasta johtuvan sairaspoissaolosta voi saada palkka osan aikaa ja vakuutusyhtiö maksaa tapaturmasta päivärahakorvausta joka on hyvin riippuvainen vuosiansiosta. Työntekijällä on vielä mahdollisuus joissain tapauksissa valita verotukseen perustuva vuosiansio tai viimeisen 6 kk palkkoihin perustuvan ansiotason päivärahaa maksettaessa jos tämä on verotuksen antamaa vuosituloa suurempi.

Min YEL:n maksaminen ei ole mitään verokikkailua ja verohyötyä yrittäjille vaan vajaan 2000 euron maksu joka estää tehokkaasti kunnollisen vakuutus ja sosiaaliturvan hankkimisen. Tietysti nostamalla YEL nousevat päivärahan suuruudet ja mahdollisen vakuutuskorvauksen päivärahan suuruus mutta reilun 20% hintaan YEL-vuosiansiosta.

Yrittäjän sosiaaliturva min Yel-vuosiansiota käyttävillä on tapaturman tai sairauden sattuessa olematon suhteessa todellisiin vuosiansiotuloihin.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

"Jos työntekijäpuolelle annetaan samanlainen verotuskohtelu kuin yrittäjille...".
Niin saako työtekijä vähentää kaikki ruoka-, vaatetus-, asumis-, edustus- ja muut menonsa bruttotuloistaan ja maksaa näin veroa bruttotuloistaan tuollaiset 1-2 % ?

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

#5:"Niin saako työtekijä vähentää kaikki ruoka-, vaatetus-, asumis-, edustus- ja muut menonsa bruttotuloistaan ja maksaa näin veroa bruttotuloistaan tuollaiset 1-2 % ?"

Saattaa tulla yllätyksenä, jos heittelee kommentteja mutupohjalta, mutta tuosta listasta yrittäjä saa vähentää korkeintaan edustusmenot, tiukasti säädeltynä ja niistäkin vain 50%. Itse en ole 14 v yrittäjäurani aikaan vähentänyt ensimmäistäkään edustusmenoa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Se että oletko sinä käyttänyt mahdollisuuksiasi ei liity keskusteluun.

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen Vastaus kommenttiin #12

#12: Se liittyy, että noita elantokuluja ei saa vähentää, edustusmenot on tiukasti säädelty ja propagandan levittely 1-2 %:n lopullisesta veroasteesta on älytöntä.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Kerro miten yrittäjä voi tehdä tuollaisi vähennyksiä jos noudattaa verotuksen lainsäädäntöä. Yksityismenojen vähentäminen yrityksen tuloksesta tai yrittäjän ansiotuloista tuossa laajuudessaan ei ole mahdollista mitenkään ellei tee kirjanpito tai verorikosta.

Kerrataampas esimerkiki toiminimiyrittäjän verotuksen perusasiat mitä saa ja mitä ei saa vähentää yrityksen kirjanpidossa ja verotuksessa. Yrittäjä saa vähentää pääsääntöisesti vain yritystoimintaan liittyvät menonsa verotuksessa ja kirjanpidossa. Henkilökohtaiset ruokamenot, vaatteet (työvaatteet tosin kuuluvat yrityksen menoihin), yksityis asunnon menot ja muut yksityismenot eivät ole millään lailla vähennyskelpoisia. Yrittäjä maksaa samallalailla alv-veroa ruokakaupan ja parturin laskuistaan kuin työntekijäkin. Yksityiselämän menoja jotka eivät ole yritystoimintaan liittyviä ei saa vähentää verotuksessa ja niillä ei ole mitään tekemistä yrityksen kirjanpitomenojen kanssa. Jos yrittäjä ostaa ruokakaupasta päivällisannoksen tai grilliltä annoksen niin se on yksityismeno, ei yritystoimintaan liittyvä. Lisäksi on huomioitava että jos yrittäjä siirtää tai ottaa yrityksen omaisuutta tai jopa tiettyjä yrityksen tuottamia palveluita yksityiseen käyttötarkoitukseen niin tämä muodostaa verotettavaa tuloa josta maksetaan veroa. Myös alv verotuksessa yksityiskäytön arvosta maksetaan alv-veroa.

Yrityksen kalustoon kuuluvien ajoneuvojen kulut vähennetään yrityksen verotuksessa ja kirjanpidossa mutta niiden yksityiskäytöstä maksetaan alv:n osuus yksityiskäytön osalta ja yksityiskäytön osuus auton menoista on verotettavaa tuloa ainakin t:mi yrittäjällä. Yksityiskäytössä olevasta autosta joilla ajetaan yrityksen ajoja voidaan maksaa n. 40 centin verovapaa kilometrikorvaus itselle. Samoin tietyin ehdoin yrittäjä voi maksaa itselleen verovapaasti tai vähentää verotuksessaan verovapaita päivärahoja. Verovapaa kilometrikorvaus oman yksityisauton käytöstä yritystoiminnassa tai verovapaat päivärahat ovat hyvin pitkälti samanlaiset ja samansuuruiset kun työntekijöiden verovapaat korvaukset silloin kun he ovat oikeutettuja verottomiin km- tai päivarahakorvauksiin. Suurin osa työntekijöistä on jossain vaiheessa elämäänsä saanut verovapaita päivärahoja työnantajaltaan. Yrittäjän itselleen maksavat tai verotuksessa vähennettävät verovapaat korvaukset ovat täysin näihin rinnastettavat. Tietyt yritykset tarjoavat tai maksavat työntekijöilleen tai itse yrittäjälle muita etuisuuksia. Menoerä voi hyvinkin olla vähennyskelpoinen yrityksen verotuksessa mutta luetaan tuloksi yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa.

Edustuskuluja voi vähentää hyvin tarkkojen edellytysten mukaan 50% ja alv:n suhteen taisi olla vielä omia poikkeussääntöjään. Käytännössä normaalissa pienyritystoiminnassa näiden osuus on melko merkityksetön suhteessa kaikkiin menoihin tai vuosikuluihin. Verovähennyskelpoisten edustuskulujen suhteen verottaja on erittäin tarkka ja tiukkaehtoinen. Kuvitelma että yrittäjä ostaa firman piikkiin viinaa, kalliita ravintoannoksia kaverien kanssa juhliakseen vapaa-aikana on täysin harhakuvitelmaa. Eivät mene todellakaan verovähennyksinä läpi ja jos yrittää niin verotarkastuksen seurauksena tulee pahimmillaan vielä rikossyytteet kirjanpitorikoksista jälkiverojen päälle.

Yritystoiminnan verotuksen vähennysten perusteet lyhyesti. Vain yritystoimintaan liittyvät menot saa vähentää yritystoiminnan verotuksessa ja yrityksen kirjanpidossa. Yksityismenoja ei voi vähentää. Yrityksen verotuksessa ja kirjanpidossa olevien tai kirjanpitomenoina kirjattujen ajoneuvojen yksityiskäytön osuudesta, yrityksen omaisuuden siirrosta yksityiskäyttöön (oli sitten kyseessä kiinteä omaisuus, ajoneuvo tai yrityksen ostama tavara tai tuottama tuote) tilitetän yksityiskäytöstä siihen sisältyvä alv-veron osuus tai yksityiskäyttöön siirtyvään omaisuuden arvoon sisältyvä alv:n osuus alv-verotuksessa tuloina. Auton yksityiskäytön osuus tai yksityiskäyttöön otettujen tavaroiden tai tuotteiden kirjanpito arvo tai yksityiskäyttöön siirretyn omaisuuden poistamaton kirjanpitoarvo huomioidaan verotuksessa yrityksen tai henkilöverotuksessa tuloina josta maksetaan veroa. Edustuskulujen vähennyskelpoisuus on hyvin rajoitettua ja erittäin tarkkaan määriteltyä. Käytännössä niiden merkitys on minimaalinen pienyrittäjälle. Yksityiselämään liittyvät ravintolaillalliset alkoholitarjoiluineen tai kaverreille ostetut vapaa-ajanviettokulut eivät todellakaan ole vähennyskelpoisia. Yksityismenojensa osalta yrittäjä on täysin yhtenäinen työntekijän kanssa. Yksityismeno on yksityismenoa ja se ei kuulu yrityksen toimintaan. Verovapaiden korvausten osalta yritys voi maksaa yrittäjällä lähes samoin ehdoin verottomia korvauksia kuin työntekijöillekin. Nämä ovat vähennyskelpoisia verotuksessa ja yrittäjälle verovapaata tuloa kuten veroton päiväraha työntekijälle. Yrityksen tuloista vähennetään poistot ja vähennyskelpoiset menot. Yksityiskäytön osuus huomioidaan tuloina ja jäljellä jää yrityksen tulos ennen veroja. Jotkut yritysmuodot (lähinnä oy:t ) maksavat tässä vaiheessa yrityksen voitosta veroja. Yksinkertaisimmat yritysmuodot jakavat omistajilleen tai yrittäjälle yritystuloa ansiotuloverotuksen alaiseksi tai pääomatuloa pääomatuloverotuksen alaisiksi riippuen yrityksen kirjanpidon ja taseiden lukemista ja mahdollisuuksista ja omistajien/yrittäjien verosuunnittelusta. Yrittäjän henkilöverotuksessa verotetaan yrityksen maksama palkkatulo jos yrittäjä on saanyt palkkaa työntekijänä, yrityksesta saatu yritystulo, pääomatulot yrityksesta ja muut veronalaiset henkilöverotuksen tulot (kuten esim. yrityksen tarjoamat veronalaiset etuudet) joita ei ole huomioitu yrityksen verotuksessa tuloina. Verokikkailu jossa yritys kustantaa yrittäjälle erilaisia etuuksia menojen saamiseksi ja yrityksen tuloksen pienentämiseksi tasapainottuvat henkilöverotuksessa koska yrittäjän saamat erilaiset etuudet ja bonukset jotka yritys kustantaa ja vähentää menoina ovat yleensä verovapaita kovauksia lukuunottamatta yrittäjälle verotettavaa tuloa henkilöverotuksen puolella.

Normaalissa lailllisesti toimivassa ja laillisesti kirjanpidetyssä yritystoiminnassa ei ainakaan pienyrittäjä pääsee kikkailemaan verokikoilla verotusta mihinkään 1-2% tuntumaan yrityksen ja yrittäjän tuloista. Jos näin on on yritys tuottanut tappiota tai tulot on hyvin minimaaliset. Poistoilla, varauksilla ja sijoittamalla yrityksen tuloja yrityksen kalusto- ja kiinteistöomaisuuteen voi verotettavaan tulokseen ja verojen kokonaismäärään jonkin verran laillisesti vaikuttaa. Kuitenkin yritykseen sijoitettu raha on yrityksen omaisuudessa kiinni ja viimeistään siinä vaiheessa kun yrityksen toiminta myydään, puretaan tai omaisuus realisoidaan muodostuu yrityksen omaisuuden realisoinnista tuloa josta joutuu lopulta maksaman veroa. Suuryhtiöillä ja useassa maassa toimivilla konserneilla on konsernilainsäädännössä ja verotuksessa erilaiset ja paremmat mahdollisuudet verosuunnitteluun ja omaisuusjärjestelyihin. T

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

SAK teki edm.ehdot? Vai kepu,kok+rkp -03-15?
Kun hoetaan työtä löytyy jos viitsii etsiä .Niin jos yritys ei kannata voi etsiä palkkatyötä elantoaan varten.

Eläke taas on turvattu jo-10. Ilmoitat pienen työtulon ,loput yrityksen tuloksi .Niin 100% saa verovaroista Takuueläkkeen n.vajaa 800e/kk
Pääomatulot eikä omaisuus vähennä takuueläkettä.

Samoin työttömyysaika.Yrittäjien työttömyyskassa.Ansiosidonnainen päiväraha.
Jos yritys ei kannata laudat oviin tai keksimään uusi liikeidea jolla pärjää kilpailussa.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Ilkka Kaukoranta ja Minna Isoaho voivat olla mitä mieltä tahansa. Muistutan kuitenkin, etteivär yritykset maksa veroka, eivätkä mitään muitakaan maksuja, jotka nimellisesti kerätään yrityksiltä. Lopullinen maksaja on aina kuluttaja, joka tuotteen tai palvelun ostaa. Yrittäjän on pakko sisällyttää kaikki yritystoiminnan kulut tuotteen tai palvelun hintaan. Ellei hän sitä tee, tulee hänestä pikavauhtia entinen yrittäjä. Yritykset ja henkilöinä yrittäjät ovat yritystoimintaan kohdenettujen verojen ja maksujen kerääjiä, eivä lopullisia maksajia.

Jos todella halutaan oikeudenmukaiseen verotukseen, pitää yritysverotus lopetta kokonaan ja jokaisen henkilön kaikki tulot tulolähteestä riippumatta pitää laskea yhteen ja verotus kohdentaa progressiivisena tuohon kokonaistuloon. Nykyisenä digiaikana tällainen verojen ja maksujen kohdennus on mahdollista, jos halutaan

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Juurikin näin. Mitäs luulet mitkä tahot tällaista vastustavat?

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Hyvä kysymys Vellu Heino. Olen todellakin luulojen varassa. Minun tiedossani ei ole tutkimusta eikä muutakaan tietoa, ketkä vastustavat kaikkia tasapuolisesti kohtelevaa verotusta. Arvelen, että suurin vastustus tulisi yritysmaailmasta. Esittämäni uudistuksen jälkeen ei kukaan voisi kikkailla pääomatuloilla verojaan palkkatulon verotusta alemmaksi.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Samantien voi poistaa palkansaajilta ja yrityksiltä kaikki eläkemaksut ja kaikki saavat tasapuolisesti ns. takuueläkkeen? Tämä varmaan sopii kaikille?

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Varteenotettava idea.Samalla poistuisi johtajien lisäeläkkeetkin joita palkansaajat maksaa vielä -60 asti.
Piti poistua -16 ,mutta "vahingossa" jäi joku valuvika. Maksut jatkuu yhä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Lukkalan esittämä tasaeläke ei ole ratkaisu. Nykyinen työeläkejärjestelmä on siitä hyvä, että eläkken taso on sidoksissa ansiotuloon ja se kohtelee ainakin palkansaajia tasapuolisesti, vaikka onkin niin, että paremmin ansaitsevat saavat muita suuremman eläketulon.

Jos eläkkeet tasapäistetään, siitä seuraa, että ne, joilla on varaa ja mahdollisuuksia, tekevät itselleen vapaaehtoisia eläkevakuutuksia vanhuuden varalle. Tasaeläkkeen varaan jäävät ne, joilla ei ole varaa parempaan. Sitäpaitsi Suomessa on jo voimassa kansaneläke ja sehän on tasa-eläke. Sen varassa kitkuttelevat he, joilla mitään muuta ei ole.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Sorruit sitten aivan samanlaiseen osatotuuksien heittelyyn.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

En toki. Mutta en sorry myös jatkuvaan kitinään niin MTK kuin Yrittäjien taholta.

Kaikki nämä on poliittisia ratkaisuja .03-19 Kepu,kok +porvarienemmistö eduskunta. Tarttisko tehdä jotain? Palkansaajien verot ja kuluttajien maksamat ALV alkaa olla jo liikaa.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015052419728986_u...

http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-200000...

http://www.hs.fi/talous/art-2000005254954.html

http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001886261.html

JK.Kaikkiin ei löydy selitys EU määräyksistä.Vaan osa on päätetty kansallisesti täällä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Pahoitteluni,mutta kommenttini oli luonnollisesti osoitettu blogistille.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Yksi oleellinen erilaisuus on sosiaaliturvan asema. Yrittäjän on paljon kalliimpi ja vaikeampi (esim. vakuutusyhtiöiden vakuutusten myöntämisehdot) saada turvattua elantonsa tietyissä ongelmatilanteissa.

Esimerkiksi työntekijä voi sairastaa täydellä palkalla jonkin aikaa. Yrittäjä on vakuutustensa ja YEL:n sidotun sosiaaliturvan varassa. Tämä sosiaaliturva on normaalisti paljon huonompi kuin työntekijälle. Moni työntekijä ei edes käsitä että kuinka hyvä on suomalaisen työntekijöiden sairasajan sosiaaliturva ja kuinka paljon tämä aiheuttaa menoja ja ongelmia pahimmillaan pienen yrityksen yrittäjälle.

Palkansaajalla on laissa oikeus vuosilomaan jonka käytännössä yrittäjä maksaa. Yrittäjälllä ei yleensä ole tälläistä oikeutta eikä muuta kustantajaa. Loma-aika on menetetty tuottavasta työajasta ja maksetaan muulloin tienatulla rahalla. Lomaa voi tietysti aina pitää mutta työpanos jää näiltä päiviltä tekemättä.

Palkansaajalla on palkkaturva joka auttaa tietyissä tilanteissa. Jos joku ei maksa yrittäjän maksua eikä laskun perimiseksi saatua ole mitä periä niin rahat jää saamatta.

Lisäksi pitää huomioida että kaikkien yrittäjien tulot eivät oli mitään satoja tuhansia euroja vuodessa. On tappiota tekeviä ja konkurssiin meneviä yrittäjiä joilta menee kaikki omaisuus firman kaatuessa. Työntekijöillä taloudelliset riskit liittyvät siihen että rahat palkkaturvasta tulevat viiveellä.

Yrittäjien asema työttömyystilanteessa on rajoitetumpi ja sidottu osittain YEL-maksujen määräytymispohjaan.

Pienituloisen, pienellä YEL-vakuutuksen kokonaissummalla vakuutetun yrittäjän sosiaaliturva on erittäin huono verrattuna työntekijään. Yrittäjän ja palkansaajan asema toisiinsa nähden on hyvin erilainen. Näiden vertaaminen suoraan esimerkiksi verotuksen mukaan ei ole kovinkaan helppoa. Suotavaa olisi myös ymmärtää yrityksen ja yritysten työntekijäkulujen menoerien pääpiirteet ja mistä ja miten ne muodostuvat. Samoin olisi suotavaa tuntea yrittäjän sosiaaliturvan pääpiirteet ja rajoitukset mm. YEL-summasta johtuen. Luultavasti monellakaan palkansaajalla ei ole kovinkaan kummoista tietotasoa näistä ja ymmärrystä niiden merkityksestä yrittäjän elämään.

On paljon menestyviä yrittäjiä. Yrittäjäkunta on kovin laaja ja tulohaitari erittäin suuri. On väärin luulla että yrittäjän taloudellinen vakaavaraisuus ja tulotaso on perusyrittäjällä kuten Sipilällä aikoinaan verojärjestelyineen. Sipilä on huippumenestynyt yrittäjä ja aivan eri kaartissa kuin perusyrittäjät joiden elämä on tasapaksua puurtamista normaalin tulotason saamiseksi.

Käyttäjän lassinpalsta kuva
Lauri Turpeinen

Huh huh mitä tekstiä
Monesti jo unohtuu se että siitä rahasta jolla palkat maksetaan maksetaan alv.

http://lassinpalsta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/22331...

Ps. Esimerkki on toteutunut tapaus ja kuitit on tallessa.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Ja unohtuu huh,huh se tosiasia:
Kuka sen tuotteen tekee jonka yritys myy ja saa tuottonsa yrittäjän omaankin palkkaan + vähän "kinkkua" sen leivänpäälle ?
Jos taas perhe tekee itse yrityksessä omalla väellä tuotto on 100% itselle.

Sairauspäivärahan määrä
yrittäjälle
Yrittäjän sairauspäiväraha määräytyy verotuksessa todetun työtulon tai yrittäjän viimeaikaisten työtulojen mukaan.

Vuonna 2017 alkavan sairauspäivärahan perusteena on vuoden 2015 keskimääräinen YEL- tai MYEL-työtulo, joka on tarkistettu palkkakertoimella.

Päivärahasi voi perustua myös sairastumistasi edeltäneen 6 kuukauden YEL- tai MYEL-työtuloon, jos se on vuosituloksi muutettuna 20 % suurempi kuin vuoden 2015 verotuksessa todettu työtulo, joka on tarkistettu palkkakertoimella.
KELA
(oliko "työtulot" ilmoitettu liian vähän vai liian paljon ?)

Sairauspäiväraha työnantajalle
-Työntekijä voi saada Kelasta sairauspäivärahaa alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden ajalta.
-Jos työnantaja maksaa työntekijälle palkkaa sairauspoissaolo ajalta, sairauspäiväraha voidaan maksaa
-työnantajalle.

Sairauspäivärahan maksaminen
Päiväraha maksetaan arkipäiviltä, joihin lasketaan mukaan lauantait ja aattopäivät.
Sairauspäivärahan omavastuuaika on sairastumispäivä ja 9 seuraavaa arkipäivää eli noin 2 viikkoa..
Kela maksaa sairauspäivärahan työnantajalle,
- jos työnantaja maksaa työsuhteen ehtojen perusteella sairausajan palkkaa.
KELA

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Yrittäjän sairaspäivärahan määrä perustuu vain ja ainoastaan YEL-työtulon määrittelemään arvoon. Min YEL:llä olevilla tämä vuosisumma on niin pieni että sairaspäiväraha on käytännössä minimisairaspäivärahan suuruinen. Yrittäjän todellisilla yritystoiminnasta ansaituilla ansiotuloilla ja verotuksessa olevalla ansiotulojen suuruudella ei ole mitään merkitystä sairaspäivärahan suuruuteen. Toisin kuin työntekijät joiden sairaspäiväraha perustuu todellisiin ansiotuloihin palkkatyöstä niin yrittäjän sairaspäiväraha ja muiden päivärahaetuuksien määrä perustuu vain YEL-työtuloksi ilmoitettuun summaan joka on yrittäjän eläkelain mukainen yrittäjien eläkemaksujärjestelmä kuten TEL on työntekijäpuolella. Tosin työntekijöiden TEL maksun suuruus on määrätty ja maksun määrä perustuu todellisiin ansiotuloihin palkkatyöstä. Yrittäjän YEL-on ilmoitettu ja min YEL:n mukainen vuositulojen suuruus on määritelty lainsäädännössä. Ilmoitetusta summasta maksetaan yrittäjän sairaspäivärahamaksu verotuksessa siinä missä työntekijöiden sairaspäivärahamaksu maksetaan heidän todellisesta palkastaan. Samoin yrittäjän tapaturmavakuutuksen vuosityöansio on määritelty vakuutusyhtiöissä maksimissaan YEL-työtulon suuruiseksi. Yrittäjän vapaaehtoista tapaturmavakuutusta ei pysty ottamaan esimerkiksi todellisten ansiotulojen suuruisena jos ilmoitettu YEL on verotuksessa määriteltyjen ansiotuloja pienempi. Tietysti yrittäjän tapaturmavakuutusmaksu määräytyy YEL-työtulon mukaan siinä missä työntekijän tapaturmavakuutusmaksu maksetaan todellisista yrityksen maksamista palkoista. Työntekijä saa tapaturmasta tapaturmasairaspäivärahaa todellisiin palkkatuloihin eli työntekijän ansiotulotasoon perustuen. Yrittäjän tapaturmasairaspäiväraha määräytyy YEL-työtulon määrittämän summan mukaan. Yrittäjän sosiaaliturva sairaspäivärahajenkorvausten suhteen on liitetty ilmoitettuun YEL-työtuloon joka minimissään on vuodessa 7 645,25 euroa. Jos min YEL:n työtulosummaksi ilmoittaneella yrittäjällä on sairaushistoriaa joka estää vapaaehtoisten sairaspäivärahojen saamisen niin hän ei pysty ottamaan ansiotulojaan vastaavaa tapaturmavakuutus- ja sairaspäivärahaturvaa ellei korota YEL vuosituloansiotaan. Tässä esimerkissä missä yrittäjä ei halua maksaa ja pitää kuin min YEL-vuositulon hän ei saa ansiotasoaan vastaavaa turvaa sairaspäivien ajaksi muuten kuin vapaaehtoisilla sairaspäivärahavakuutuksilla joiden myöntämisen estää aikaisempi sairaushistoria. Yrittäjän sosiaaliturva päivärahojen suhteen on todella paljon huonompi kuin työntekijän ellei hän nosta YEL riittävän korkealla joka maksaa 23,6% vuosityötulosta. Pienellä YEL-vuosityötulolla saadaan vain takuueläkkeen suuruinen eläke eläkkeelle jäätyä ja saadaan vain minipäivärahan suuruusluokkaa olevat päivärahakorvaukset huolimatta todellisista vuosituloista tai todellisesta vakuutusturvan tarpeesta. Vain YEL-vuositulo merkitsee. 15 vuotta sitten yrittäjän asema sosiaali- ja vakuutusturvan suhteen oli paljon parempi kun pystyi valitsemaan YEL-työtulon ja ansiovuositulojen välillä että kumman mukaan maksetaan sairaspäivärahamaksu ja saadaan sosiaaliturvasta riipuvien sairaspäivärahojen päiväkorvaus. Yrittäjän tapaturmavakuutukseen kiristys tuli pari-kolme vuotta sitten. Yrittäjien sosiaaliturvan asema laski näiden kahden lainsäädäntömuutoksen myötä erittäin merkittävästi heikentäen vähävaraisten ja pienituloisten yrittäjien mahdollisuuksia turvata itsensä sairauden tai tapaturman varalta. Työntekijöillä on todella paljon helpompaa ja parempi sosiaaliturva kuin pienituloisella yrittäjällä.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela Vastaus kommenttiin #26

lainaus:
Työntekijöillä on todella paljon helpompaa ja parempi sosiaaliturva kuin pienituloisella yrittäjällä.

Sitten on SAK onnistunut EK saamaan ne.
Kuten MTK hallituksilta
Yrittäjien etuja ajava yrittäjät epäonnistunut pahasti omissa neuvotteluissaan.
SAK ei niistä päätä eikä sovi niitä .Se ajaa palkansaajien asioita.Ei yrittäjien.
Jos eduskunnassa on YLE mukaan yli puolet edustajista yrittäjä taustaisia ?
Niin tuliko äänestettyä väärin ?
Muistutukseen on hyvä tilaisuus 3 vaalit lähiaikoina.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Laskelmassasi oli mielestäni muutama asia ajateltu tai nimetty mielestäni väärin. Puhut palkasta. Palkka on työntekijälle maksettavaa korvausta työpanoksesta ja siihen tulevat palkan sivukulut n. 50% palkkasumman päälle. Missä oli huomioitu nämä palkan sivukulut vai tarkoititko palkallasi yrittäjälle maksettavaa yrittäjätuloa. Laskelmissa arvioidaan muutamaa muuttuvaa seikkaa ja esimerkiksi öljyjätemaksu taitaa olla verotuksessa vähennyskelpoinen yrityksen menona. Lisäksi on hieman epäselvää että jos olet yrittäjä niin miten laskelmissa on huomioitu YEL-maksujen vaikutus. Jos maksat YEL-maksuja niin vähennetäänkö ne yrityksen vai henkilöverotuksessa. YEL vähennysten vähentäminen henkilökohtaisessa verotuksessa alentaa verotettavaa ansiotuloa jonkin verran tai vaikuttaa yrityksen verotettavaa tulosta jonkin verran alentavasti.

Alv. ei pitäisi sotkea laskelmiin mukaan jossa vertaillaan palkkatuloa tai yrityksen kannattavuutta. Alv on arvonlisävero palvelujen ja tuotteiden hinnassa ja se ei ole missään vaiheessa yrittäjän omaa rahaa vaikka kiertääkin yrityksen tilien, laskutuksen ja kirjanpidon kautta. Yrittäjä on vain verovouti joka kerää asiakkailtaan tuotteiden ja palvelujen myynnin yhteydessä niihin sisältyneen alv-veron ja tilittää kerätyn veron verottajalle vähennettyään ensin itse yritystoiminnassaan maksamansa alv-verojen osuuden pois. Alv on kulutusvero joka kohdistuu loppukäyttäjään. Onko laskelmassasi huomioitu alv todellinen määrä kun itse maksamasi ja vähennyskelpoisen alv:n määrä on huomioitu.

Laskelmat antavat suuntaa ja kuvaavat hyvin yritystoiminnan reaaliteetteja. Liikkuvat tavara ja rahamäärät voivat olla suuria verrattuna yrityksen tulokseen tai yrittäjän käteen jäävään nettotuloon. Se mitä liikevaihdosta jää itse verojen jälkeen nettona yrittäjälle voi olla todella pieni summa suhteessa liikevaihtoon ja eri menoeriin vertaillen

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Jäi mieleeni muutamia vuosia sitten eräs TV-ohjelma.Missä haastateltiin nyt Ex-kansanedustajaa.Hän kertoi miksi ei edm.kiinnosta Hurstin köyhien soppajonot.
Jos pörssiyritys tarjoaa rapuillallisen hyvien viinien kanssa.Saa vielä pois lähtiess desing käsilaukun .Nikkasi silmää vielä.

Voi vain arvata mihin keskitytään eniten päätöksissä.
Harvemmin kai PK-yritykset tarjoaa illallisia päättäjille?

Käyttäjän lassinpalsta kuva
Lauri Turpeinen

#27
Kun on yhden ihmisen yritys on jokseeenkin sama onko palkka tai tulos
Niinkuin kommentin lopussa kirjoitit tarkoitus on osoittaa esimerkillä kuinka paljon rahaa yhteiskunnalle on haalittava saadakseen itselle jotain, ja kun yhden ihmisen työpanokseen kohdistuu kaikki kulut.
Tietysti pitää maksaa palkan sivukulut, se vähentää vielä käteen jäävää osaa, eläkemaksua ei ole tässä tapauksessa koska työntekijä on yli 65 vuotias.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Ammatinvalinnan vapaus.
Vai kuvittelitko että näinä aikoina se on palkansaajilla ruusuilla tanssimista?
Koskaan ei tiedä koska yritys sanoo irti "taloudellisiin " syihin vedoten.
Palkka :Veroa 22%-38% +Alv24%= 46%-62% veroa /kk.

Viedäänkö vielä kireämmälle? Tehdään -90 luvun moka.Viedään ostovoima ja PK-yritykset menee konkkaan.
Pörssiyrityksiä palkansaajien palkkojen kiristykset ei heilauta yhtään .Päin vastoin .Osakkeenomistajan tuotot kasvaa.

JK.Vielä ennen -80 lukua yritykset maksoi veroa 40%.
Nyt enää 10% .Kotitaloudet maksaa 90% loput.
lähde:
"verot valtion maksettavaksi"
YLE elävä arkisto.

Käyttäjän lassinpalsta kuva
Lauri Turpeinen

Yritys maksaa alv:n, ei työntekijä.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Paitsi kun palkansaaja kuluttajana ostaa yrityksen tuotteita.ALV 24%. Ruuasta 14%.

Ilkka Kaukoranta

Vastasin tähän twitterissä: https://twitter.com/ikaukora/status/89953285787326...

Alla copy-pastattuna kommentit:
En hyökkää yrittäjien kimppuun (päinvastoin blogissani: ”Yrittäjyys on usein hieno asia”), vaan vaadin neutraalia verotusta.

Kun lasketaan verokiilaa pitää huomioida kaikki verot ja maksut niiden nimellisestä maksajasta riippumatta. Kts. ”verotuksen kohtaanto”.

Vertailulaskelmassa ei ollut alivakuuttamista, vaan niissä YEL-työtulo oli asetettu samalle tasolle kuin vertailtavan palkansaajan palkka. Silti on mielestäni ihan perusteltua todeta blogissa, että harmittavan yleinen alivakuuttaminen osaltaan vaikuttaa siihen, että yrittäjätyön sosiaaliturvamaksut ovat usein palkkatyötä kevyemmät. Toki olisi pitänyt tässäkin yhteydessä varoittaa alivakuuttamisen riskeistä ja ongelmista.

Verotus ei perustu työtunteihin enkä keksi mitään taloustieteellistä perustetta miksi työtunnit kannattaisi verotuksessa huomioida. Sivumennen sanoen, yrittäjien suhteessa valtavat työtunnit mielestäni osaltaan osoittavat, että yrittäjämuotoinen tekeminen ei välttämättä ole tuottavampaa kuin palkkatyö.

Tämän olisin voinut sanoa selkeämmin blogista. Samasta työstä yrittäjä ei tosiaankaan saa osinkoja ja yrittäjävähennystä. Toisaalta esim. apteekkari voi optimoida verotustaan siirtämällä muun kuin lääkkeiden myynnin osakeyhtiölle samalla kun varsinaisen apteekin tuloihin sovelletaan yrittäjävähennystä.

Palkkatyössä ja yrittäjyydessä on paljon eroja, ja hyvä niin. Neutraalin verotuksen vaatiminen ei tarkoita kaikkien erojen kieltämistä.

Yrittäjyyteen kuuluu isommat riskit ja siitä toki pitää saada kompensaatio. En avannut asiaa riittävästi blogissa, mutta tämä riski tulee kompensoiduksi jo ennen verotusta. Työnantajahan ei tilittää eteenpäin kaikkea sisään tulevaa rahaa palkkoina ja veroina, vaan haluaa pitää itsellään siivun kompensoimaan riskejään, hallinnollisia kuluja, jne. Kun työnantajayritys ja yksinyrittäjä myyvät samalla hinnalla, niin yksinyrittäjä saa tietysti tämän ”työnantajayrityksen osuuden” kompensaationa vastaavista riskeistä ja kuluista joita työnantajayritys kohtaa myydessään palkansaajan työpanosta. Verotuksen ei siis tarvitse tätä kompensoida.

Kyse ei ole yrittäjien kampittamisesta, vaan veropoliittisesta keskustelusta. Palkkatyön kireämpi verokiila ei edistä palkkaamista ja uusien työpaikkojen luomista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset