*

Minna Isoaho Rohkea Johtaja

Röyhkeää kaupunki-infran hyödyntämistä ilman vastavuoroisuutta Helsingissä

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että vaalit ovat ihmisen parasta aikaa! En olisi voinut uskoa kuntavaaliehdokkaaksi ryhtyessäni, miten mahtava matka tästä tulee. Laajan vaalikiertueeni aikana olen nähnyt Helsingin monet kasvot ja tavannut satoja ihmisiä. Nämä kaikki kohtaamiset ovat avanneet silmäni ja koskettaneet sieluani.

On ollut huikea kokemus keskustella ihmisten kanssa yhteiskunnan tilanteesta ja kaupunkimme asioista. Koulutuksesta, tontinvuokrista, parkkipaikoista, iltapäiväkerhosta tai vaikkapa sote-asioista on todella lyhyt matka ihmisten arkeen. Keskusteluissa mennään reippaasti iholle ja olen vaikuttunut siitä luottamuksesta, jota olen osakseni saanut ihmisten kertoessa omasta ja perheensä elämästä.  Teen taatusti kaikkeni, että olen tuon luottamuksen arvoinen.

Ehdokkailla itsellään on tietysti suurin vastuu vaalikampanjansa suunnittelusta ja toteutuksesta. Olin varautunut siihen, että vaalityötä tehdään tuulessa ja tuiskussa, mutta se yllätti, että kaupunki ja kaupungin alueella olevat merkittävät toimijat suhtautuvat vaalityöhön lähtökohtaisen negatiivisesti. Mielestäni ne myös vaikeuttavat yhteiskunnallisesti tärkeää toimintaa suhteettoman paljon ja perusteetta.

Demokratia voi hyvin, vain jos ihmiset kertovat mielipiteensä äänestämällä. Kuntavaaleissa äänestysprosentti on matala, vain 58%. Alhainen äänestysprosentti on vakava asia ja se on saatava nousuun. Mediassa ihmetellään, että vaalikuumetta ei ole havaittavissa. Ei ihme, sillä kaupungin alueella ei saa käytännössä kiinnittää omatoimisesti mainoksia mihinkään. Innostunutta kiinnostusta ei voi syntyä, kun vaalit eivät saa näkyä.

Vaalit eivät käytännössä näy Helsingin kaupungin alueella lainkaan. On kuin hautajaisissa oltaisiin. Yli tuhannesta ehdokkaasta ainoastaan pienen osan mainokset ovat esillä –niiden, joilla on mahdollisuus sijoittaa merkittäviä summia ulkomainontaan.  Ei tee hyvää äänestysaktiivisuudelle.

Vuonna 2016 Suomessa tuli voimaan aikaisempaa liberaalimpi lainsäädäntö, joka mahdollistaa omatoimisen vaalimainonnan esimerkiksi teiden varsilla sekä jalankulku- ja pyöräilyliikenteen väylien reunamilla. Tämä kuulostaa hyvältä ja se mahdollistaa käytännössä kaikkien ehdokkaiden näkyvyyden. Innoissani jo suunnittelin lyhtypylväisiin kiinnitettäviä ja tienpientareille vietäviä ad hoc -mainoksia, kunnes ymmärsin, että tästä uudistuksesta ei ole lainkaan hyötyä Helsingissä. Täällä on kaikki kategorisesti kiellettyä. Tai tarkemmin sanottuna tilanne on se, että ilman lupaa ei saa omatoimisesti mainostaa. Kun kysyin virkamiehiltä, mistä tuota lupaa voi hakea niin minulle vastattiin, että lupaa ei kannata hakea, koska “sitä ei saa”.

Ihan oikeasti. Muualla Euroopassa kaupungit ovat vaalien alla kuin karnevaaleissa. Mainoksia on puistoissa, pihoissa ja pientareilla. Vaalikuume nousee ja mikä tärkeintä, ihmiset saavat tietää ketä on ehdolla.  Olin kerran vaalien aikaan Wienissä, eikä siellä pidetty pahana sitä, että kaiteissa, aidoissa, betonipylväissä ja puistoissa oli runsaasti eri kokoisia ja eri näköisiä mainoksia. Helsingissäkin on tuhansia paikkoja, joihin voisi kiinnittää mainoksen ilman, että se aiheuttaisi vaaraa. Mielensäpahoittajia ei pitäisi nyt kuunnella, koska ollaan yhteisellä asialla.

En tarkoita, että jatkossa täysin holtittomasti kiinniteltäisiin mainoksia minne sattuu. Mutta kai nyt joku systeemi voitaisiin luoda, että ehdokkaat saisivat äänensä kuuluville ja matalan kynnyksen mainoksia näkyville? Kaupunginjohtajakin kannustaa kaupunkilaisia sanomalla: “ottakaa kaupunki haltuunne”. Mielellään, mutta se edellyttäisi sitä, että elämä ja vaalit saisivat vähän näkyäkin – vaikka vain kahden viikon ajan joka neljäs vuosi.

 

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista

Kuntavaalikiertueeni aikana minulle on selvinnyt, että sen lisäksi että vaalit eivät saa näkyä, ne eivät myöskään saa kuulua. On tullut vaikutelma, että norminsäätäjien mielestä politiikan puhuminen on likaista ja se pitää estää. Ihme, sillä vaalikentillä keskustellaan arkisen ajankohtaisista asioista, likaisuudesta ei ole tietoakaan. Kaupungin toimesta on esimerkiksi kielletty, että vaalityötä ei saa tehdä ratikkapysäkillä tai ratikan (tai metron tai bussin) sisällä. Vaalipuheet on noilla paikoilla kielletty,  vaikka valtuutetut päättävät mm. joukkoliikenteen asioista.

On aika hassua, että nyt vaaleissa valittavat valtuutetut saavat päättää, miten ratikka- tai bussilinjoja muutetaan, mutta eivät saa mennä keskustelemaan niistä ratikkaan, bussiin tai pysäkeille. Eli sinne, missä ne käyttäjät ovat ja missä voisi ihan konkreettisesti nähdä asioiden todellisen tilan. Ihan oikeasti, keneltä se on pois, jos vaalityötä saisi tehdä myös joukkoliikennevälineissä?

Perusteluksi tarjotaan varmastikin sitä, että näin estetään häiriöiden syntyminen. Aika huono perustelu. Eiköhän jokainen ehdokas joudu aistimaan sen, toimiiko hänen lähestymistapansa vai ei. Ärtymystä ei kannata aiheuttaa. Meidän ei pidä holhota ihmisiä pilalle ja häiriön pelossa vaientaa vaalit kuoliaaksi.

 

Isot toimijat ovat hukanneet ajatuksen yhteiskuntavastuusta

Kaupungin omien toimien lisäksi olen ihmetellyt helsinkiläisten kauppakeskusten johtajien linjauksia. Muutamaa raikasta poikkeusta lukuunottamatta vaalikampanjointi on täysin kielletty kauppakeskuksissa. Espoossa se kyllä onnistuu, mutta ei Helsingissä.

Edelleen muistutan, että tässä ollaan ihan vilpittömällä asialla: kaupunkilaiset valitsevat vaaleissa kaupungin asioista päättäviä ihmisiä ja valinnan tueksi olisi hyvä kohdata kandidaatteja mahdollisimman laajasti.

Kaupunkilaiset eli äänestäjät ovat samoja henkilöitä, joita varten on rakennettu kauppakeskuksia ja joille tuotetaan palveluita. Olisi kovin järkevää ja jopa kätevää mennä tapaamaan ihmisiä sinne, missä he luonnostaan liikkuvat – eli sinne kauppakeskukseen. Mutta ei onnistu. Pisimmälle asian vei Kauppakeskus Kaari, jossa kiellettiin kaikki vaalityö kauppakeskuksessa ja sen lisäksi myös kaikilla sen ulkoaulueilla.

Kaupungin toimilla on mahdollistettu se, että kauppakeskuksista on tullut tiheitä asiointikeskittymiä. Toivon, että kauppakeskukset vastavuoroisesti tarjoaisivat kaupungin luottamustehtäviin pyrkiville ehdokkaille mahdollisuuden puhua yhteiskunnallisista asioista alueellaan. Pahoittelut Kannelmäen asukkaille: teillä ei ole ollut mahdollisuutta saada vaali-informaatiota edes siinä määrin kuin muilla helsinkiläisillä.

Haloo Helsinki! Haloo Kaari! Helsingin kaupunki ja veronmaksajat ovat panostaneet valtavia summia kaavoitukseen, tiejärjestelyihin, ramppien ja liikenneympyröiden rakentamiseen, viemäreiden ja sähköjen vetämiseen ym. infraan, jotta kauppakeskus voi toimia. Kiitoksena tästä kielletään vaalikampanjointi. Kokonaan, täysin ja ilman poikkeuksia. Eikö ihan oikeasti olisi voinut jotenkin rajata kampanjointia ajallisesti ja vaikka piirtää parkkipaikalle tai lattiaan liidulla alueen, jolla saa esitteitään jakaa?

Siitä olisi hyötynyt sekä kauppias, asiakkaat että koko yhteiskunta. Toivon todella, että seuraavissa vaaleissa kaikki yhteiskunnan eri puolilla vaikuttavat tahot miettivät vaalityötä hiukan avarakatseisemmin ja omalla toiminnallaan edistävät demokratian toteutumista. Tässä on erinomainen – ja täysin ilmainen – keino toteuttaa “give back to the society” –ideologiaa eli palauttaa saamaansa hyvää takaisin yhteiskunnalle.

Demokratia on meidän tärkein yhteinen voimavaramme. Demokratia on myös haavoittuvaisin yhteinen voimavaramme. Turvataan sen säilyminen myös jatkossa.

***

#tolkunpolitiikkaa helsinkiläisten puolesta numerolla 61

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olet oikeassa Minna, meillä on vielä matkaa eurooppalaiseen raikkaaseen tuuletukseen vaalien alla, joka taatusti innostaisi ihmisiä enemmän myöskin vaaliuurnille. Ihmetellä täytyy myöskin kauppakeskusten linjauksia kieltää vaalityö käytävillään.

Espoossa, varsinkin isoissa kauppakeskuksissa, joissa on tarpeeksi tilaa, niin varsinkin näillä säillä on puolin ja toisin mukavampi keskustella ehdokkaiden kanssa.

Erityisesti ilmat eivät juuri ole ulkotiloissa kävijöitä suosineet. Itse olin tällä kuluneella viikolla Narikkatorilla käymässä ja tunnelma oli kylmässä tuulisessa säässä lähinnä vain viluinen:) Meistä espoolaisista kannattaisi kyllä ottaa mallia, siitä hyöty olisi molemminpuolinen.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Itse en äänestä yhtäkään roskaajaa joka lähettelee lippulappujaan ihmisten kotiin tai käy aggressiivisesti promoamassa vaikkapa just sillä ratikkapysäkillä kun haluaisin olla rauhassa.

Käyttäjän MinnaIsoaho kuva
Minna Isoaho

En minäkään äänestäisi ketään, joka aggressiivisesti esittää asiansa. Siitä ei kirjoituksessani ole kysymys. Kirjoitukseni pääviesti on huoli äänestysaktiivisuudesta. Se ei voi nousta, ellei vaalit tule näkyvämmin esille osaksi kaupunkilaisten arkea.

Toinen iso yhteiskunnallinen kysymys on ihmisten halukkuus olla aktiivisena osana yhteiskuntaa. Sekin on huolestuttavaa, jos kaikki haluavat olla vain rauhassa. Jos ei osallistu keskusteluun ja jos ei kerro mielipidettään, niin antaa aika paljon omasta tulevaisuudestaan muiden käsiin. En suosittele.

Nämä em. ilmiöt ovat demokratian kannalta erittäin kriittisiä asioita. Jossain vaiheessa ne aktiivit varmaan miettivät, että miksi hoitaisivat noiden muiden asioita ja päätyvät pitämään huolen vain itsestään. Se kehitys ei ole hyväksi yhteiskunnallemme.

Ja mitä tulee roskaamiseen, niin siitä ei tarvitse ehdotukseni osalta olla huolissaan lainkaan. Joka ikisessä vaalimainoksessa on mainostajan nimi. Jos mainostus muuttuu roskaamiseksi, niin vastuullinen kyllä löytyy. :)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Taru, tuosta olen eri mieltä, sillä nuo liput ja laput mitä kotiin postiluukusta tulee, niin ei ne "roskaamisessa" vastaa edes muutamaa tyhjää maitopurkkia:) Meillä ei näe aggressiivisesti käyttäytyviä päällepäsmäreitä, ovat varmaankin jo aikaa sitten huomanneet ettei se kannata.

Mainoslapun itsestään jakavat ovat kyllä mielestäni lähinnä ainakin alkuun epävarmasti hymyileviä, ja kun lapun ottaa, niin saa helpottuneen hymyn palkakseen. Ei ole suomalaiselle helppoa mainostaa itseään. Ja kun sitä vielä joutuu tekemään säässä kuin säässä ja pitkiä päiviä kaiken muun työn lisäksi. Ei se todellakaan ole helppo homma.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset