*

Minna Isoaho Rohkea Johtaja

Sotesta vielä kerran: näin minä sen tekisin

Sote- ja maakuntauudistus on suurin hallinnon ja toimintatapojen uudistus, mitä Suomessa on koskaan sen historiassa tehty. Luulisi, että tällainen veret seisauttava ja yhteiskunnan kestävyysvajeelta pelastava ratkaisu olisi suunniteltu hyvin. Mutta ei ole. Suunnittelua on kyllä tehty määrällisesti paljon, mutta laadullisesti surkeasti ja kunnianhimottomasti. Ministeriön julkaisema uudistusta kuvaava prosessikaavio on niin hämyinen ja epäselvä, että siitä ei saa kokenut konsulttikaan tolkkua.

Kokemuksesta tiedän, että jos muutosta ei osata kuvata selkeästi, ja jos siitä koituvaa hyötyä ei pystytä laskelmin simuloimaan syy-seuraussuhteet osoittaen, niin työ on pahasti kesken. Peli pitää viheltää poikki. Epäselvä lähtötilanne ei selkiydy toteutusvaiheessa eikä raakiletta saa laittaa toimeksi. Ei varsinkaan, kun asiakkaina ovat sairaat ja apua tarvitsevat ihmiset. Heistä ei saa tehdä koekaniineja poliittiseen peliin.

Vaikutuksiltaan epämääräistä muutosta ei saa toteuttaa senkään vuoksi, että kyseessä on valtava taloudellinen satsaus. Yhteiskunnan voimavaroista käytetään sosiaaliturvaan yli 40% ja on oltava täysin selvillä, miten noita rahoja ohjataan ja miten niiden käyttöä seurataan uudessa toimintaympäristössä. Seuranta on oltava reaaliaikaista, vähintään kuukausitasoista. Nykyinen raportointisysteemi, jossa tilastot valmistuvat vuoden-puolentoista viiveellä, ei kertakaikkiaan käy.

Sote-ratkaisussa ei ole uskottavia ohjaus- eikä seurantakäytäntöjä. Suurin ongelma on se, että tuloksellisuuteen sitoutunut johtaminen ja tavoiteasetanta puuttuvat projektista täysin, jopa kaikilta sen tasoilta.

Poliittista kädenvääntöä ja pienen piirin osaoptimointijohtamista on sotessa paljon, mutta vastuuta lopputuloksesta ei kanna kukaan. Maakuntamalli tuo järjestelmään yhden päätöskerroksen ja monta johtamiskerrosta lisää, mutta roolitus on tekemättä, koska työtä on ohjattu poliittisin agendoin, ei palvelumuotoiluun tai asiakaskokemukseen keskittyen. Tästä seuraa yksinomaan lisää kuluja ja yhä kauemmaksi karkaava maali.

Soten alkuperäisenä tavoitteena oli ratkaista koko Suomea kurittava kestävyysvaje ja bonuksena piti saada julkisen puolen palvelutuotanto samalle tuottavuustasolle yksityisten toimijoiden kanssa. Kumpikaan näistä tavoitteista ei toteudu tällä sote-suunnitelmalla. Yksityisellä sektorilla ei ikimaailmassa edettäisi jättihankkeessa näin hatarin ja ristiriitaisin suunnitelmin.

Järkyttävää tässä on se, että ministeri vakuuttaa, että maakunnat ja sote-järjestelmä käynnistyvät aikataulun mukaisesti. Tämä siitäkin huolimatta, että työ on täysin kesken ja että esimerkiksi väliaikaishallintoa ei saada käynnistettyä suunnitellusti eikä toimintamalleja ole osattu kuvata. Huomattakoon, että toimintamallin kuvausta ei ole se, että teoriassa piirrellään kaavioita, ne on myös happotestattava käytännössä ja niiden toteutusta varten on oltavat  yhteiset tietojärjestelmät, johtamiskäytännöt ja monet muut käytännön asiat. Niitä ei sotessa ole. Kukin maakunta yrittää löytää oman tapansa toimia, mikä on täysin kestämätöntä muiden soteen liittyvien sidosryhmien näkökulmasta: ne joutuvat tekemään ainakin 18 versiota omasta toiminnastaan. Ei mitään järkeä.

 

Jos sote- ja maakuntauudistus viedään maaliin, on ratkaistava ensin seuraavat kysymykset ja vasta sitten mentävä yksityiskohtiin:

  1. On luotava yksiselitteinen, valtakunnallinen sote-strategia, jota maakunnat edelleen toteuttavat. Ei voi olla jokaisen maakunnan omaa versiota ja alhaalta-ylös –rakentuvaa tavoitteistoa. Tavoitteet on tultava ylhäältä-alas -mallilla. Suomi-sotea on alettava johtamaan ja vision on oltava kristallinkirkas, jotta muutosmatka voi alkaa. On myös luotava johtamisjärjestelmä, joka määrittää tarkoituksenmukaiset valta-vastuusuhteet. Se ei riitä, että todetaan maakuntavaltuuston olevan vastuussa.
  2. Palvelukokonaisuudet on kuvattava, niiden sisältö on määriteltävä ja käsitys kustannuksista on muodostettava. Se on poliitikkojen homma, eikä sitä saa jättää tekemättä. Tämä on se vaikein kohta. Sote-vuosien aikana juuri tämä asia on jätetty keskustelematta ja se näkyy. Lopputuloksena on hirmuinen sekasotku.
  3. On päätettävä, minkä roolin valtio, maakunnat ja kunnat ottavat jatkossa palvelutuotannossa. On oltava pokkaa määritellä, onko tarkoituksenmukaista, että julkinen sektori tuottaa palveluita yksityisen kanssa kilpaillen, vai riittäisikö sen rooliksi palveluiden järjestäminen. Jos tuotantoon osallistutaan, on purettava kaikki, siis ihan kaikki, kilpailua rajoittavat esteet. Jos tähän ei olla valmiita, ei sitten avata markkinoita lainkaan. Ministerin lupaus, että esimerkiksi neuvolatoimintaa ei kilpailuteta, ei toteuta soten perusideaa. Jos kilpailu on osa sote-ratkaisua, sen tulee olla kaikkialla.
  4. Kun kohdat 1-3 on vahvistettu, niin on määriteltävä sote-strategian konkreettiset tavoitteet. Tavoitteiden on oltava mitattavissa ja niitä on seurattava. Tavoitteet konkretisoidaan palvelukokonaisuuksien kuvauksen, toteumaennusteiden, talousnäkymien sekä arvokeskustelun lopputuloksena. Olennaista on dokumentoida tavoitteet. Niistä syntyy raamit maakuntien työlle ja linkki esimerkiksi valtionapujärjestelmään ym. budjettikäytäntöihin ja rahoitusratkaisuihin.
  5. Valtion tasolla on tehtävä arvio valinnanvapauden vaikutuksista julkisen palvelutuotannon määrään. On oltava käsitys siitä, miten toimitaan julkisen puolen markkinaosuuksien pudotessa. Koska markkinaosuus väistämättä putoaa. Tätä muutosta on johdettava. Tässä on riski, että julkisella puolella jarrutetaan markkinoiden vaikutusta. Kaikenlainen ristiinsubventointi on lopetettava ja tuloksia on seurattava läpinäkyvästi. Jos halutaan jarruttaa kehitystä, ei kannata tehdä sotea lainkaan.
  6. On tehtävä valtakunnantasoinen, toimiva ja tarkoituksenmukainen linjaus tietojärjestelmistä. Nyt on päätetty, että kaikki kunnat siirtävät toimintansa ja järjestelmänsä “as it is”, ja sitten joskus katsotaan, mitä niille tehdään. Vinkkinä, että yksityisellä puolella ei ikimaailmassa tehtäisi näin. Tämä “as it is” –toteutus tarkoittaa käytännössä, että “meidän piti tehdä sote-uudistus, mutta ei tehtykään, luotiin vain lisää hallintoa, kaikki muu säilyy ennallaan”. Tässä maailmassa digiloikka jää haaveeksi.
  7. Jos vielä näiden kysymysten ratkaisemisen jälkeen halutaan toteuttaa maakuntamalli, niin on arvioitava muutoksen kunnille aiheuttamat olennaiset taloudelliset ja juridiset vaikutukset. Näitä ovat esimerkiksi omaisuuserien siirrot.

 

Jos minä saisin päättää, niin tekisin sote-uudistuksen seuraavalla tavalla:

  1. Määrittelisin yhteiskunnan maksamien sote-palveluiden sisällöt yksiselitteisesti ja muodostaisin käsityksen käytettävissä olevista varoista. Tästä raamit toiminnalle.
  2. Aloittaisin sote-uudistuksen pala kerrallaan, en kaikkia yhtä aikaa. Esimerkiksi ensimmäisenä voisi olla vuorossa terveyskeskuspalvelut ja laboratoriopalvelut. Tai vaikkapa hammaslääkäripalvelut voisi olla selkeä kokonaisuus aloittaa uudistustyö. Olennaista on, että valitaan joku  valtakunnantasoinen pilotti.
  3. Avaisin markkinat kilpailulle siten, että antaisin kansalaisille vapauden valita em. palveluiden tuottajan -joko pysyä kunnallisessa tai siirtyä yksityiselle. Toteutustapana palveluseteli, henkilökohtainen budjetointi tms.
  4. Hyväksyisin palvelutuottajamarkkinoille toimijat, jotka sitoutuvat toiminnassaan hinnan ohella myös vaikuttavuustavoitteiden toteutumiseen. Nyt vaikuttavuus on jätetty pois ja kilpaillaan vain hinnalla. Tämä johtaa katastrofiin asiakkaiden kannalta. Eli kilpailussa seurataan hinta + vaikuttavuus –indeksin toteutumista.
  5. Asettaisin julkisen puolen palvelutuottajille tuottavuus- ja vaikuttavuustavoitteet, joita kohti se toimintaansa kehittää. Jos julkinen puoli ei pärjää kilpailussa, niin toiminta lopetetaan tältä osin. Tässä ei ole taloudellista riskiä, sillä tässä mallissa sote-johtaminen on valtakunnallista ja käytettävät varat ovat hallitussa kontrollissa.
  6. Seuraisin toteutusta ja jos tavoitteet saavutetaan (=yhteiskunnan rahat riittävät ja palvelu pelaa), niin laajentaisin käytäntöä pala kerrallaan uusille alueille.

Tässä mallissa on kätevää se, että ei tarvitse yhtiöittää tuotantoa, ei tarvitse perustaa maakuntahallintoa eikä tarvitse huolehtia muistakaan sote-sopassa esiin tulleista sivujuonteista.

Tässä mallissa yksinkertaisesti altistetaan nykyinen julkisen sektorin palvelutuotanto kilpailulle ja kokonaislaadun läpinäkyvälle arvioinnille. Pahimmillaan julkisen puolen palvelutuotanto loppuu, jos se ei pärjää markkinoilla. Parhaimmillaan julkisen puolen toiminnot kehittyvät kilpailukykyisiksi ja ovat jatkossakin osa palveluverkostoa, missä kansalaiset vapaasti valiten sukkuloivat. Siitä tässä koko sotessa on kysymys.

 

***

Olen kirjoittanut sotesta runsaasti aikaisemminkin. Tässä muutama linkki näihin artikkeleihin.

Sote-ennuste: yksityinen voittaa julkisen 100-0: http://bit.ly/murskavoitto

Onko poliitikoilla kanttia olla toteuttamatta sote-uudistusta? http://bit.ly/onkokanttia

Kymmenen kysymystä sotesta pääministeri Sipilälle: http://bit.ly/sotekysymykset

Sote-soppa ja muut myrkylliset reseptit: http://bit.ly/sotesoppa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Alkaakos pelottaa, jotta tulee täydellinen romahdus, mikä ramahduttaa myös kokoomuksen kannatuksen?

Käyttäjän MinnaIsoaho kuva
Minna Isoaho

Kirjoitukseni käsittelee sote-uudistusta, ei Kokoomuksen kannatusta.

Sote on isompi asia kuin Kokoomuksen tai minkään muunkaan puolueen kannatus. Se koskettaa jokaista suomalaista ja sen vuoksi on tärkeää, että suunnitelmia arvioidaan kriittisesti.

Kirjoituksessani ei myöskään ole kyse pelosta, vaan olen analysoinut sote-suunnitelmia käytännön toteutuksen näkökulmasta. Pelolle ei ole syytä antaa tilaa, mutta on ihan fiksua varmistaa ettei tehdä susi jo syntyessään -päätöstä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Hyvä kuitenkin, että joku kokoomukselainenkin suhtautuu siihen kriittisesti.

Juuso Hämäläinen Vastaus kommenttiin #4

Kyse niin valtavasta bisneksestä, että se kiinnostaa kaikkia, jotka voivat siitä hyötyä suoraan tai epäsuorasti. Näit itse, että tähän laitetaan verovaroja enemmän kuin mihinkään muuhun Suomessa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minusta on väärä lähtökohta aloittaa aluejaosta, eihän ole ollenkaan varma, että kyseinen aluejako olisi optimaalinen kaikkien toimintojen kohdalla. Lähtökohtana pitäisi olla millaista toimintaa tarvitaan ja sen perusteella suunniteltu halinnollinen organisaatio.
Ja valinnanmahdollisuudet kasvukeskusten ulkopuolella taitavat olla pelkkää utopia.

Juuso Hämäläinen

Kun kyse uudesta ansaintalogiikasta yksityiselle terveydenhoidolle niin sensuuri iskee usein keskusteluun. Se on valitettavaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset