Minna Isoaho

Voisivatko reseptilääkkeet olla ilmaisia?

  • Kuva 1. Lääkekorvausjärjestelmä (www.kela.fi)
    Kuva 1. Lääkekorvausjärjestelmä (www.kela.fi)
  • Kuva 2. Kela-korvaukset vuonna 2015
    Kuva 2. Kela-korvaukset vuonna 2015

Julkaisin syyskuussa 2016 kuusikohtaisen ehdotukseni apteekkijärjestelmän tervehdyttämisestä, koska olin tutkimuksissani havainnut, että lääkkeet ovat Suomessa ylihinnoiteltuja ja alan tehottomuus on hätkähdyttävän korkea.

Tehottomuus näkyy erityisesti kuluttajien kukkarossa, samaan aikaan kun nykyinen lääkejakelujärjestelmämme huolehtii siitä, että apteekkari pärjää taloudellisesti erinomaisesti, oli toiminta kuinka tehotonta tahansa. On kestämätöntä, että käytämme valtavat summat verovaroja lääkejakelun järjestämiseen vanhanaikaisella tavalla.

Lähetin Apteekkireformi-kirjan jokaiselle kansanedustajalle luettavaksi ja kannustin heitä miettimään alan kehittämistä vakavissaan, sillä yli sadan vuoden ajan alan reformiehdotukset olivat karahtaneet karahtaneet kerta toisensa jälkeen kiville eikä muutoksia ole saatu aikaan. Nyt tilanne on toinen. Syksyn ja talven mittaan takit ovat kääntyneet ja mielipiteet muuttuneet. Lähes kaikki puolueet taitavat jo liputtaa apteekkireformin puolesta. Sisältö hiukan vaihtelee, mutta uudistuksia on luvassa.

 

Sote-hanke herätti minut pohtimaan Apteekkireformia uudelleen

Olin jo ajatellut siirtyä ajatuspajassani seuraavan aiheen pariin, kun näytti siltä että Apteekkireformi on hyvässä vauhdissa eikä se tarvitse enää perään katsomista: kansanedustajat tekevät työnsä ja uudistavat lääkejakelua tarvittavalla tavalla.

Mutta sitten tuli Sote. Tutustuin Soten vaikutuksista tehtyyn yhteenvetoon ja huomasin, että eihän siinä ole juuri villoja kansalaisten kannalta. Lyhyesti sanottuna, Sote ei näytä kovin selkeältä eikä uskottavalta. Paljon on vielä kehitettävää ja toivonkin ettei Sotea (ja erityisesti maakuntamallia) oteta nykymuodossaan käyttöön. Olen kirjoittanut Sotesta monta analyysiä, eikä niistä sen enempää, mutta miten Sote liittyy apteekkeihin? Ei mitenkään. Lääkejakelua ei ole pohdittu Soten yhteydessä, vaikka olisi pitänyt.

Sote-ehdotuksen mukaan terveyskeskukset muutetaan Sote-keskuksiksi ja myös yksityiset tahot voivat perustaa näitä keskuksia. Koska en löytänyt konkreettista hyötyä kuvatusta uudistuksesta, niin ryhdyin miettimään, mitä asialle voisi tehdä.

Oivalsin pian, että Apteekkireformiin on liitettävä vielä yksi asia: Reseptilääkkeitä on voitava jatkossa ostaa lääkärissäkäynnin yhteydessä lääkäriasemalta tai Sote-keskuksesta. Se on kätevää ja potilaalle lisäarvoa tuovaa. Käytännössä se tarkoittaa, että nykyinen systeemi, jossa lääkkeiden määrääminen ja niiden myyminen on pidetty visusti erillään, on siis purettava.

Jos tuo uudistus tehdään, pitää varmistaa, ettei lääkäreille tule kiusausta kirjoittaa turhia reseptejä ja siten lisätä oman Sote-keskuksen tai lääkäriaseman myyntiä aiheettomasti. Tämä pohdinta puolestaan johti ajatukseen, että voisivatko reseptilääkkeet olla ilmaisia? Ei olisi kiusausta lisämyynnin luomiseen, kun siitä ei saa liikevaihtoakaan.

 

Kyllä, reseptilääkkeet voisivat olla ilmaisia

Kuvasta 1 näkyy, että meillä on jo nyt käytännössä valtion antama lupaus ilmaisista lääkkeistä.

Reseptilääkkeistä 94 % kuuluu Kela-korvattavien lääkkeiden joukkoon. Korvausluokkia on kolme: 40%, 65% ja 100%. Apteekin asiakas maksaa lääkkeensä täysimääräisesti 50 euroon asti (alkuomavastuu), jonka jälkeen hän saa ostoista korvausluokan mukaisen Kela-korvauksen. Näin edetään, kunnes lääkekatto eli vuosiomavastuu (605,13 €) täyttyy. Sen jälkeen Kela-korvattavat lääkkeet ovat ilmaisia.

 

Kuvasta 2 näkyy, että vuonna 2015 Kela-korvattavien lääkkeiden verollinen vähittäismyynti oli 1,9 Mrd€. Näistä ostoista maksettiin Kela-korvauksia 1,4 Mrd€. Eli 71% reseptilääkkeiden myyntihinnasta kilahti apteekin kassaan verovaroista. Onko Suomi tukipolitiikan hölmölä vai mistä on kyse?

Apteekin asiakkaalta veloittamassa myyntihinnassa on lääkkeen tukkuhinnan lisäksi mukana  apteekin kate, apteekkiveron osuus ja arvonlisävero. Jos kerran verovaroin maksetaan 71% tuosta hinnasta, niin kannattaisiko valtion ylläpitää reseptilääkkeiden varasto itse ja jakaa lääkkeet kansalaisille ilman välikäsiä? Paljonko reseptilääkkeet maksaisivat valtiolle? Julkisista lähteistä ei ole saatavilla tarkkaa tietoa reseptilääkkeiden tukkuhinnoista. Arvioin Fimean ja Kelan julkaiseman ”Suomen lääketilasto 2015” –tietojen perusteella, että reseptilääkkeiden tukkuhinta olisi vuonna 2015 ollut 1,5 Mrd€.

 

Periaatteessa reseptilääkkeet voisivat olla ilmaisia seuraavien edellytysten täyttyessä:

  • 3,8 miljoonaa suomalaista sai Kela-korvausta vuonna 2015. Jos 3,8 miljoonaa ihmistä maksaa 50€ alkuomavastuun, saadaan valtion kassaan 190 milj.€.
  • Jos tukkuhinta oli 1,5 Mrd€, niin Kela-korvaukseen käytettävät varat 1,4 Mrd€ ja alkuomavastuulla kerätyt 190 milj.€ riittävät kattamaan lääkkeiden hankintahinnan ja ne voitaisiin antaa kansalaisille ilmaiseksi.

Tietenkään asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Seuraavassa listassa on asioita puolesta ja vastaan, joita on myös tarkasteltava tässä yhteydessä.

  • Kuluttajien ostovoima paranee, jos reseptilääkkeet olisivat ilmaisia. On hyvin todennäköistä, että aikaisemmin reseptilääkkeisiin käytetyt menevät suoraan kulutukseen ja siten lisäävät kansantalouden aktiivisuutta. Nykysysteemillä rahoitetaan verovaroin apteekin tulosta ja kun privileegiojärjestelmässä tulos kasaantuu harvoille, niin se ei myöskään palaudu yhtä tehokkaasti takaisin kotimaiseen kulutukseen.
  • On mahdollista, että toimeentulotukien tarve pienenee, kun ihmisille jää aikaisempaa enemmän rahaa käytettäväksi.
  • Apteekkiveroa ei enää perittäisi. Sen myötä säästetään hallinnollisissa kuluissa ja yksinkertaistetaan toimintaa. Apteekkiveron poistuminen vähentää valtion saamaa apteekkiverotuloa noin 160 milj. euroa vuodessa. Tätä menetystä kompensoi se, että kun apteekkivero poistuu, sitä ei tarvitse hinnoitella lääkkeiden myyntihintaan eli lääkkeiden hinnat voivat laskea heti keskimäärin noin 7 %.
  • Huomattava on, että apteekkiveron poistaminen alentaa reseptilääkkeiden lisäksi myös itsehoitolääkkeiden hintoja. Todennäköisesti apteekkivero kannattaa poistaa siis myös itsehoitolääkkeiden myynnistä. Tällöin on valvottava, että muutos näkyy kuluttajahintoja alentavasti.
  • Valtion lääkkeistä saama alv-tulo vähenee, kun alvia ei tule lainkaan reseptilääkkeistä ja itseoitolääkkeiden osalta sitä maksetaan aikaisempaa pienemmästä summasta. Toki kokonaistaloudellisesti asia on positiivinen, vaikka pelkän verokertymän näkökulmasta katsottuna näin ei ole. Toisaalta muutoksen myötä ostovoima paranee sadoilla miljoonilla euroilla ja ne rahat todennäköisesti menevät kulutukseen ja korkeamman alv-luokan ostoihin. Eli lopulta alv-kertymä taitaakin kasvaa tämän muutoksen myötä.
  • Apteekkareilta saatu tuloverokertymä pienenee, jos osa liiketoiminnasta katoaa tämän muutoksen johdosta. Kertymää ei kuitenkaan menetetä kokonaan. Joka tapauksessa apteekkari-proviisorit ovat todennäköisesti jatkossakin työmarkkinoilla ja siten maksavat tuloveroa valtiolle.
  • Joka tapauksessa toiminimipohjainen apteekkitoiminta pitää tulevaisuudessa muuttaa oy-muotoiseksi toiminnaksi. Tällöin verokertymä pienenee automaattisesti yhteisöverokannan piiriin siirtymisen johdosta.
  • Neuvontapalvelun heikentymisellä ei pidä pelotella ihmisiä. Neuvonta voidaan suunnitella tehtäväksi monissa eri kanavissa: sähköisesti, kirjallisesti, suullisesti, chattina ja henkilökohtaisena palveluna. Asiakas valitsee itselleen sopivimman tavan. Nykyäänkin vuosikaton täyttymisen jälkeen asiakas maksaa 2,50 € suuruisen kiinteän maksun per asiointikerta. Sillä katetaan neuvontapalvelun järjestäminen. Sama toimintamalli voisi toimia jatkossakin.
  • Yliopistojen apteekit pitää myös ottaa mukaan suunnitteluun. Tässä ei ole niitä käsitelty lainkaan. Selvää on, että uudistuksen myötä Yliopistojen apteekkien tulonmuodostus muuttuisi. Mutta Apteekkireformia ei voi jättää tekemättä sen vuoksi, että yliopistojen rahoitukseen tulee paikattavaa. Apteekkitoimialaa on voitava kehittää toimialan ehdoilla, eikä lääkkeiden käyttäjiä voi pitää maksumiehinä koulutusmenoille.

 

Ovatko päättäjät ideologioidensa vankeja?

Tässä esitetty pohdinta ilmaisista reseptilääkkeistä osoittaa, että uudelleen ajattelulle kannattaa uhrata muutama hetki. Meidän on tasapainotettava Suomen talous ja meidän on löydettävä keinot kestävyysvajeen taltuttamiseksi.

Onnistuneissa toimialareformeissa on kyse innovaatioista, ei pikkuviilauksesta. Innovaatiot tarkoittavat mullistavia ajatuksia ja oikeasti uusia tapoja toimia. Lean-ajattelu ja asiakkaille lisäarvoa tuottavat prosessit on oltava lähtökohtana. Mitään ratkaisua ei saa sulkea alkuvaiheessa pois ideologisiin syihin vedoten. Vain kansalaisten etu saa olla ohjenuorana.

Kokoomuslaisena yksityisyrittäjänä voin sanoa, että ilmaiset lääkkeet ja valtio-ohjattu 0-tulosyksikkömallinen reseptilääkejakelu kuulostaa sosialisoinnilta ja sopimattomalta puheelta kokoomuslaisen suuhun. Sitä se ei kuitenkaan ole. Joissakin tilanteissa yksityistäminen on oikea ratkaisu, joissain tilanteissa taas valtion asiaan puuttuminen on järkevin tapa pitää hyvinvointivaltio hengissä. Lääkejakelu on toimintaa, jossa voidaan hyödyntää teknologiaa, logistisia ratkaisuja, palvelumuotoilua, verkostoja jne. paljon nykyistä paremmin. Lääkejakelulle on muitakin vaihtoehtoja kuin nykyinen apteekkiverkko. Myös etätoimitukset ja monet muut verkkokauppojen käytännöt ovat jo arkipäivää ja niitä voidaan edelleen kehittää osana toimialan muutosta. Jakeluratkaisuja on mietittävä, jos tätä ehdotusta edistetään ja varmaa on, että hyviä ratkaisuja on olemassa.

 

Uudistus ei edellytä merkittäviä investointeja

Valtakunnallisesti käytössä oleva sähköinen e-reseptijärjestelmä kuin myös omavastuun kertymisen seurantaan suunniteltu tietojärjestelmä toimivat hyvin.  Viimeisin kehitysaskel otettiin huhtikuussa 2015, kun siirryttiin reaaliaikaiseen lääkeostotietojen siirtoon Kelan ja apteekkien välillä.

Jos päätettäisiin siirtyä malliin, jossa kansalaiset maksavat 50 € alkuomavastuun ja sen jälkeen lääkkeet ovat ilmaisia, niin ei tarvita uusia tietojärjestelmäinvestointeja. Tarvittava toiminnallisuus on jo olemassa ja käytössä. Systeemeistä vain poistettaisiin korvausluokkien ja vuosiomavastuun käsittely. Tietojärjestelmät on rakennettu julkisin varoin, joten mitään ongelmaa niiden käytöstä tähän tarkoitukseen ei ymmärtääkseni ole.

Luonnollisestikin hankintaprosesseihin tarvitaan tietojärjestelmä, mutta niitä on tarjolla runsaasti. Voisi kuvitella, että lääkefirmat toimivat mielellään yhden hankintatahon kanssa verrattuna siihen, että ne nyt palvelevat jokaista yksittäistä apteekkia. Tehostumishyötyjä syntyy heti ja mahdollisuuksia myös tukkuhintojen alentamiseen.

 

LOPUKSI

Kun kansanedustajat, ministerit ja virkamiehet seuraavan kerran pohtivat Apteekkireformia, niin toivon että he tekevät sen avoimin mielin. Toivon, että tämä kirjoitus innostaa heidät miettimään asioita eri näkökulmilta. Lisäksi toivon, että heillä on halua tehdä merkittävä, positiivinen jälki historiaan. Ei tyydytä ympäripyöreisiin näennäisuudistuksiin, vaan tehdään lisäarvoa tuottava ja kansalaisia palveleva ratkaisu. Suomi kiittää.

Tukipolitiikan hölmölässä on uskallettava tehdä uudistuksia. Apteekkitoimiala ei poikkea muista toimialoista: maailman muutosten myötä liiketoimintaympäristö muuttuu ja rajuimmillaan bisnes voi sulaa alta pois kokonaan. Niin kävi myös C-kasettimiehelle. Uutta toimintaa oli keksittävä, kun vanha tuote ei enää käynyt kaupaksi.

 

Lukujen lähteet: Suomen lääketilasto 2015, (Fimea ja Kela)

 

#tolkunpolitiikkaa #isoaho

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

EIväthän ne ilmaisia voi olla, muuten lääketeollisuus menee konkurssiin ja kaikki lääketuotanto loppuu tappiollisena.
There is no such thing as a free lunch.

Mutta käyttäjälle maksuttomia tai halpoja lääkkeet voivat olla, jolloin niiden ostohintaa on subventoitava julkisista varoista. Yleisesti on kuitenkin niin, että mitään täysin ilmaista ei ihminen useinkaan arvosta, vaan kuvittelee sen arvottomaksi ja jotkut jopa käyttävät tai ovat käyttämättä "ilmaishyödykkeitä" ja "ilmaispalveluita" miten sattuu. Siksi esim. Britannian NHS:ssä peritään apteekissa muutama punta lääkeostoksista omavastuuosuutena.

Lääkkeissä ja terveydessä pyörivät suuret rahat, joita on saalistamassa monenkirjava joukko osallisia, kuten blogista ilmenee. Sen päälle tulevat vielä hömppävalmisteet niille, jotka tykkäävät harrastaa erilaisten tabletiksi puristettujen mössöjen nieleskelyä ja tarpeettomien hivennäisten ja kivennäisten sun vitamiinien nappailua eri syistä.

Kun julkisella kukkarolla käydään, sen tulisi rajoittua lääketieteellisesti välttämättömiin ja tehokkaiksi osoitettuihin valmisteisiin. Kustannukset lankeavat joka tapauksessa veronmaksajille, joten sen hienosäätöön, minkä siivun kukakin maksaa, on turha käyttää apteekkivaakaa, kunhan potilaita kohdellaan yhdenvertaisesti.

Jos kallista valmistetta tarvitsee vähävarainen todelliseen hoidolliseen käyttöön, ei ole ratkaisevaa, mikä osuus kilahtaa apteekin kassaan tai kierrätetään KELAn tai sosiaalitoimen maksettavaksi. Tärkeintä on, että tarpeellinen lääkitys on saatavilla, maksetaan se sitten yhteiskunnan pussista A tai pussista B.

Käyttäjän MinnaIsoaho kuva
Minna Isoaho

Lääketeollisuus ei mene tämän vuoksi konkurssiin. Lääketeollisuus saa omansa = tukkuhinnan. Siihen tämä ehdotukseni ei siis lainkaan vaikuta.

Olen samaa mieltä siitä, että ilmaispalvelut eivät ole paras vaihtoehto. Tässä kirjoituksessa pointti on kuitenkin se, että mikäli käytämme merkittävät määrät verovaroja lääkkeiden hintojen tukemiseen, niin se kannattaa tehdä järkevästi.

Apteekit ovat lääkkeiden jakelijoita: kyseessä logistinen palvelu, jonka voi tehdä nykyistä tehokkaammin. Arvontuotanto tapahtuu pääasiassa lääketeollisuudessa ja lääkkeen määräämistilanteessa. Apteekki jakelee tuotteen, ei valmista sitä tai muutenkaan tee sen eteen isoja ponnistuksia. Tästä syystä sen rooli on myös melko helposti korvattavissa. Monella toimialalla on vähittäiskaupan rooli jäänyt turhaksi, kun teollisuus myy / toimittaa tuotteen suoraan kuluttajalle.

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

II-tyypin diabetesta sairastava tiedän varsin hyvin, että nyt vuoden vaihtuessa moni joutuu miettimään lääkitystään uusiksi. Itsekin hämmästyin, kun Bydureon lääkkeeni siirtyi 100% korvausluokasta 65% luokkaan. Rahassa tämä merkitsee 135€ laskua 3 kuukauden ostoksesta aiemman 3,5€ sijaan. Lääkekattoni ei edes täyty vuodessa.

Tervehdin ilolla tällaisia keskustelunavauksia :-)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Kaikki reseptilääkkeet eivät ole KELA-korvattavia, yleensä kaikista kalleimmat lääkkeet nimenomaan eivät sitä ole. Millähän rahalla resurssoidaan terveyskeskusten lääkepalvelu, vai lisätäänkö taas lääkärin tehtäviä, ettei potilaille vaan jäisi terveyskeskuskuksessa kolmea minuuttia enempää aikaa?

--Apteekki jakelee tuotteen, ei valmista sitä tai muutenkaan tee sen eteen isoja ponnistuksia.

Tämähän ei nyt ole edes totta. Oletko koskaan kuullut ex tempore -valmisteista.

--Valtakunnallisesti käytössä oleva sähköinen e-reseptijärjestelmä kuin myös omavastuun kertymisen seurantaan suunniteltu tietojärjestelmä toimivat hyvin.

Juu, se kaatuu yleensä vain kerran viikossa.

Ehdotuksesi ei ole mitenkään toteuttamiskelpoinen, mutta varmaan äänten kalastelun kannalta hyödyllinen.

Käyttäjän MinnaIsoaho kuva
Minna Isoaho

Kuten tekstistäni käy ilmi, reseptilääkkeet jakautuvat Kela-korvattaviin ja niihin joista ei saa Kela-korvausta. Tekstissäni on käsitelty Kela-korvattavia lääkkeitä.

Olen täysin eri mieltä ideani toeuttamiskelpoisuudesta. Kuten kerroin, meillä on tarvittavat varat jo nyt ehdotuksen toteuttamiseksi. Ei siis tarvita lisärahaa, mutta tällä toimenpiteellä vapautuu noin 600 miljoonaa euroa kulutukseen. Aika kiva piristysruiske talouteen ja lisäraha kotitalouksille.

Äntenkalastelumielessä en tätä keskustelua ole avannut. Minulla on ihan aito halu etsiä tapoja, jolla voimme pitää hyvinvointiyhteiskunnan hengissä. Huomasithan, että tässä ehdotuksessa keneltäkään ei leikata :)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Kuka ne lääkkeet terveyskeskuksessa jakaa ja annosteluohjeet tarkistaa, koska uusia virkojahan ei saa perustaa?

Käyttäjän MaunuIdnpn-Heikkil kuva
Maunu Idänpään-Heikkilä Vastaus kommenttiin #7

Täytyisi kaivaa vähän lisää tilastoja. Melkoinen osa asiakkaista on kroonisesti sairaita ja käyttävät samaa lääkettä vuosia jos ei vuosikymmeniä. Apteekki on siinä turha välikäsi ja asiakkaalla menee aikaa kun lääkkeet voisi saada vaikka lähimpään postilokeroon tukusta.

Käyttäjän pasikayhko kuva
Pasi Käyhkö

Jep,
Suomessa pitää olla kaiken ilmaista. Eikä kenenkään tarvitse maksaa veroja.

Käyttäjän HaapakoskiPasi kuva
Haapakoski Pasi

Meillä riittää kaatuvan soten kanssa paljon pähkäiltävää ja lisälaskua ei kannata nyt haalia sen vielä toimivista lohkoista. Tämä pelkästään taloudellinen näkökulma ei riitä perusteeksi rikkoa tukirakenteita, mutta hallittu kehittäminen on tervetullutta. Tällä maalla ei ole enää varaa virheisiin tai lyhytnäköiseen politiikkaan ja nyt huomio kerrannaisvaikutuksiin. Menestystä vaaleihin Minnalle

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Reseptilääkkeet ilmaisia ja apteekkivero poistuu...? - Milläs ihmeellä tämä kompensoidaan?

Tuossa olikin viisauden sanat edellä:

"There is no such thing as a free lunch."

Muistaakseni maailmassa on yksi paikka, jossa lääkäri antaa (tai myy) lääkärinkäynnin yhteydessä lääkkeet ja se on Japani. Enkä ole kuullut, että lääkkeet olisivat siellä erityisen halpoja. - Toki näin voi olla jossain muuallakin.

Historiallisista syistä lääkkeenmäärääjä ja -jakelija ovat olleet eri henkilöitä... eikä vähiten lääketurvallisuussyistä.

Miten sote-keskuksille pitäisi ympätä vielä lääkejakelua, kun pitäisi ylipäätään saada koko sote toimimaan? Niinkuin Pasi edellä ilmaisee, apteekkisektori on toimiva osa suomalaista terveydenhuoltoa... aika hasardia tehdä muutosta juuri nyt, kun sote on vielä levällään...

Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa voisi kyllä kehittää osastofarmasiaa - ja tätä kautta esim. lääkehoitojen kokonaisarviointeja. Näilläkin saisi helposti aikaan säästöjä - ja varsin pienellä panostuksella.

Toimituksen poiminnat