Minna Isoaho

Tolkunpolitiikkaa - ja äkkiä!

Tulevaisuus on täällä. Sitä ei kannata uskotella saapuvaksi ensi vuonna tai seuraavalla vaalikaudella. Ärhäkät muutosvoimat eivät odottele, vaan ne muokkaavat yhteiskuntaa uuteen asentoon yhä reippaammalla tahdilla. Lainsäädäntö ei pysy vauhdissa mukana ja vanhat yhteiskunnan rakennelmat natisevat ubereiden ja robottien ravistelemina.

Juuri kun olimme ajatelleet, että globaali, ilmastonmuutokseen ja luonnonvaroihin liittyvä kestävyyskriisi on se akuutein juttu poliitikkojen agendalla, niin näyttämölle ryntää koko maailma poliittisine ja uskonnollisine jännitteineen.  Sananvapauden ja demokratian puolesta taistellaan jopa Suomessa ja arjen turbulenssiin tuo oman tuulahduksensa valon nopeudella etenevä teknologinen kehitys.

Turbulenssia on myös poliitikkojen työpaikoilla. Muutoksen nopeus lisää päätösten vipuvaikutuksia niin hyvässä kuin pahassa. Toisaalta on suuret mahdollisuudet luoda kansakunnalle uusi ruusuinen tulevaisuus, mutta toisaalta on olemassa riski tyriä koko homma perinpohjaisesti. Politiikka on ollut liian kauan tuloksellisuuskriisissä.

Maailma monimutkaistuu koko ajan. Verkostot ulottuvat niin teknisesti kuin sosiaalisesti laajalle. Monimutkainen hybridimaailma on näytön paikka päättäjille. Pärjätäkseen pitää toimia proaktiivisesti yhteisen hyvän eteen. Harmillista kyllä, elämme reaktiivisessa kulttuurissa, jossa toimitaan vasta kun on pakko ja jossa oma etu voittaa liian usein kokonaishyödyn. Reaktiivisessa mallissa asiat ovat mustavalkoisia - täysin oikein tai kokonaan väärin. Yhteistä hyvää ei ole, koska yksilöllisyys valtaa tilaa yhteisiltä asioilta.

 

Poliittisen päätöksenteon laatu on nostettava uudelle tasolle

Suomella on maailman parhaat edellytykset menestyä. Pärjäämme onnellisuudessa, osaamisessa, koulutuksessa, innovatiivisuudessa, elintasossa ja eukonkannossa. Mutta osaammeko uudistaa poliittisen toimintakulttuurin ja nostaa poliittisen päätöksenteon uudelle tasolle?

Politiikkaa on uudistettava kaiken värisissä puolueissa ja kaikilla politiikan näyttämöillä. Tolkuton soutaminen ja huopaaminen on lopetettava. Kansalaiset ovat kyllästyneet  päättämättömyyteen, vuosikausia venyviin turhiin neuvotteluihin ja aikaansaamattomuuteen. Uskottavuus on nollassa, kun isoista asioista, kuten esimerkiksi SOTEsta, puhutaan niin epäselvästi, että edes niihin perehtyneet ihmiset eivät saa niistä tolkkua. On käsittämätöntä, että julkisesti johdetuissa projekteissa ketään ei hetkauta, vaikka budjetit tuplaantuvat, aikataulut paukkuvat eikä valmista tule.

 

Poliitikot säätelevät peruspalvelumarkkinoita ilman aitoa tulosvastuuta

Julkisen puolen päättäjillä on valtava vastuu, koska ne käytännössä säätelevät peruspalvelumarkkinoita tai ainakin luovat päätöksillään bisneksen pelikenttiä erilaisille toimijoille. Tässä tilanteessa tarvitsemme tolkunpolitiikkaa, johon voidaan luottaa ja jonka tuloksena syntyy yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkeviä päätöksiä. Tarvitsemme yhteistyötä ja tarvitsemme päättäjiä, joilla on koeteltua osaamista ja todettua näyttöä aikaansaannoksista.

Reaktiivisen kulttuurin kasvatteina meillä on huikea haaste tehdä yhteistyötä yli aaterajojen, yli erilaisten mielipiteiden. Onnistumista edistää se, kun tavalliset ihmiset vaativat edustajiltaan korkeampaa moraalia, palveluasennetta, parempaa osaamista ja tolkullisia päätöksiä.  

 

USA:n väistyvä presidentti sanoi osuvasti, että ”Ilman yhteistä käsitystä tosiasioista, kompromisseista tulee mahdottomia.” Tämä pätee myös Suomen oloihin. Vaalien alla saatetaan hairahtua uskomaan, että puolueiden pienet erot ratkaisevat Suomen menestyksen. Ei se niin ole. Se voittaa, joka uskaltaa katsoa asioita riittävän laajasti ja joka ymmärtää tosiasoiden olevan Suomea suurempia. Loppujen lopuksi realiteetit ottavat idealismin kiinni ja menevät heittämällä sen ohi.


***
Kirjoitus on julkaistu Puoli kaupunkia -lehdessä 19.1.2017.

#tolkunpolitiikkaa helsinkiläisten puolesta

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat