Minna Isoaho

Kolme kysymystä Vihreille ja Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirastolle

 

 

Helsingin ydinkeskustassa kiehuu. Kaupunkisuunnitteluvirasto tekee pääkaupunkiamme muokkaavia kävelykeskustasuunnitelmia, joiden tavoitteena näyttää olevan autoilijoiden häätäminen pois näkyvistä. Viraston esityksissä todetaan, että tavoitteena on priorisoida joukkoliikenteen, kävelyn tai pyöräilyn osuutta nostavia liikennehankkeita. Käytännössä markkinaosuutta haetaan kuitenkin autoilua vaikeuttamalla ja jopa kieltämällä se.  Pelkkä priorisointi ei riitä.

On hyvä, että kävelijöiden ja pyöräilijöiden asemaa parannetaan. On myös eduksi kansanterveydelle, jos ihmiset kävelevät nykyistä enemmän. En tosin ymmärrä, miksi jalankulun kehittämiseen liitetään antipatia autoilijoita kohtaan. Kaupunkisuunnittelussa pitäisi nimenomaan suunnitella eri kulkumuotojen rinnakkaiselo, ei pyrkiä kävelykulttuurin ideologiseen ylivaltaan. Kuntapäättäjillä ja virkamiehillä pitää olla kyky arvioida muutosten kokonaisuutta ihmisten arjen näkökulmasta.

Hesari kirjoitti 4.1.2017: ”Helsinki selvittää, kannattaisiko Pohjois- ja Eteläesplanadi muuttaa kävelykaduiksi”. Tämä on kuitenkin vasta jäävuoren huippu: Tiedoksi, että suunnittelupöydällä on myös muiden katuosuuksien valtaaminen. Espa ei riitä, kun erityisesti Vihreiden ajama kaupunkielämän palautusprosessi on saatu käyntiin. Autokaistoja lopetetaan muualtakin.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta ohjaa ja valvoo Kaupunkisuunnitteluviraston toimintaa. Viraston liikennesuunnitteluosasto puolestaan vastaa liikenteen suunnittelusta ja kehittämisestä Helsingissä. Sen vastuulla on niin auto- ja joukkoliikenteen kuin pyöräilyn ja jalankulun kysymykset. Viraston esityksiä ja lautakunnan päätöksiä lukiessa käy selvästi ilmi, että kävelykeskustahanke on ideologinen, ei käytännöllisiin hyötyihin perustuva revoluutio.  Autoliikenteen kehittämisestä ei puhuta. Se lopetetaan.

29.11.2016 kaupunkisuunnittelulautakunta keskusteli Jalankulkijan kantakaupunki –kokonaisuudesta, joka sisältää jalankulun tavoiteverkon kantakaupungissa sekä ”jalankulkijan kantakaupunki -raportin. Nämä sekä 13.12.2016 käsitelty pyöräilyn tavoiteverkkosuunnitelma ovat pohjana, kun pyritään vähentämään radikaalisti autoiluun varattua tilaa Helsingin ydinkeskustassa. Mielestäni suunnitelmat eivät ota helsinkilästen arkea huomioon, vaan ajavat itsekkäästi autoilua vastustavien etua. Suunnitelmista puuttuu arjen havaintojen lisäksi myös ymmärrys Suomen ilmaston tuomista rajoitteista kävely- ja pyöräily-yhteiskuntaan siirtymisessä.

Autoilun vastustamisesta saadaan viitteitä myös Kaupunkisuunnitteluviraston julkaisemassa Jalankulkijan kantakaupunki –raportista. Siellä sanotaan että ”tietenkään itseisarvona ei ole yksityisautoilijan syrjiminen vaan niukan tilan jakamisen priorisoinnin ohje…”. Uskokoon ken haluaa.

 

Kolme kysymystä kaupunkisuunnitteluvirastolle ja Vihreille

1. Helsingin liikkumisen kehittämisohjelma ohjaa liikennesuunnittelua. Jalankulusta siellä sanotaan seuraavaa: ”Suunnittelun yleisenä periaatteena on huolehtia kävelijöiden tarpeista. Tämän jälkeen huomioidaan järjestyksessä pyöräliikenteen, joukkoliikenteen, elinkeinoelämän kuljetusten ja henkilöautoilun tarpeet."

Kävelykeskustahankkeessa toteutuu hienosti em. priorisointi, mutta mitään lukuja, tarvekartoituksia tai vaikutusarvioita ei esitetä uudistusten perusteluissa. Pelkkä ”kävelyn lisääminen” ei mielestäni riitä mandaatiksi kaupungin mylläämiselle.

KYSYMYS 1: Mitkä ovat ne tarpeet, jotka nyt jäävät tyydyttämättä kävelijöiltä ja jota varten tarvitaan nykyistä selvästi laajempi kävelykeskusta? Kertokaa tarpeet, niiden määrä ja tavoitetila. Kertokaa myös, mitkä tarpeet ovat autoilun osalta poistuneet, kun esitätte autoilun tuntuvaa vähentämistä. Pelkkä mutu-tieto siitä, ”että nuoret eivät enää aja ajokorttia” ei riitä veronmaksajille.

 

2. Lautakunnan ja viraston dokumenteista löytyy mm. seuraavia tavoitteita tälle vihreälle vallankumoukselle: ”Jalankulkupainotteisten katujen verkolla pyritään parantamaan jalankulkijan asemaa. … Näin luotaisiin katujen verkko, jossa jalankuku olisi monin tavoin nykyistä miellyttävämpää paremman jalankulkutarjonnan, kuten helppouden, turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta.”

KYSYMYS 2: Miten nyt esitetyt kävelykadut lisäävät jalankulun helppoutta, turvallisuutta ja viihtyisyyttä? Mikä on näiden jalankulkuinvestointien hyödyn tavoitteena? Esimerkiksi kuinka paljon jalankulkijoiden turvallisuus tai jalankulun helppous paranee näiden toimien myötä espalla? Olisiko kaupungissa jotain muita kiireellisempiä toimia vaikkapa jalankulkijoiden turvallisuuden parantamiseksi?

Tavoiteltu hyöty on selvästi kerrottava kansalaisille, koska muutoksesta on myös haittaa ja siitä aiheutuu kustannuksia. On nähtävä, että nettohyöty on kaupunkilaisten kannalta positiivinen. Jos hyötyä ei synny, perustelut ovat yksinomaan ideologisia. Sekin on hyvä kertoa rehellisesti.

 

3. Jalankulkupainotteisten katujen valinnan kriteerinä on lautakunnan mukaan mm. ”kadun nykyisten toimintojen houkuttelevuus jalankulkua edistävänä tekijänä. Esimerkiksi kauppojen, erityisesti kivijalkakauppojen merkitys on suuri.”

KYSYMYS 3: Oletteko arvioineet kävelykeskustan vaikutusta kivijalkakauppojen ja muiden elinkeinonharjoittajien toimintaedellytyksiin? Jalankulun lisäämistä perustellaan siis kivijalkakauppojen olemassaololla, mutta mikä on autoilevien asiakkaiden poistumisesta aiheutuva vaikutus kaupoille? Oletteko ottaneet huomioon sen seikan, että globaalisti ajatellaan kivijalkakauppojen olevan kohta historiaa? Eikä kyse ole pelkästään pienistä kivijalkakaupoista, esimerkiksi Stockmannin tavaratalo kärvistelee verkkokauppojen puristuksissa.

 

Ideologia ei kohtaa realismia

Kävelykeskustahankkeessa ei ole mukana riittävää taloudellista vaikutusarviota eikä arkivaikutusten analyysiä. Kävelyn ja pyöräilyn lisääminen ovat hyviä asioita, mutta ei millä tahansa hinnalla. Niiden, joilla on valta päättää verovarojen käytöstä, on punnittava etuja ja haittoja rinnakkain.

Esimerkiksi lautakunnan 38/2016 pöytäkirjassa kohdassa §411 ”Jalankulkijan kantakaupunki” todetaan mm. seuraavaa:

  • ”Tärkeimmän liikennemuodon jalankulun suunnitteluun tulisi kiinnittää enemmän huomiota.”
  • ”Jalankulku kuuluu jokaiseen matkaan ja siten jalankulkuympäristöä on kaikkialla, sen laadusta on aina pidettävä huolta. ”

Vihreän ideologian mukaisesti on siis saatu läpi ajatus, että jalankulku olisi tärkein liikennemuoto. Se on varmasti tärkeä, mutta kaupunkisuunnittelussa se ei voi jyrätä alleen  autoilua ja muuta liikennettä.

Esittelijän perusteluissa todetaan mm. seuraavaa: ”Työ (kävelykeskustan laajentaminen) on laadultaan periaatteellinen. Yksityiskohtaisia suunnitelmia laadittaessa yritysvaikutusten arviointi otetaan mukaan päätöksentekoon.”

Tämä osoittaa sen, että realismia eli kustannuksia tai muita vaikutuksia ei tässä idean myyntivaiheessa mietitä lainkaan. Pohditaan niitä sitten joskus myöhemmin. Poliitikot ehkä voivat mennä aate edellä, mutta virkamiesten pitää pystyä parempaan. Esittelijän vastuu on teoriassa suuri, mutta näköjään käytännössä nolla.

Sama realismin kato on myös pyöräilypuolella. Pyöräilyä halutaan lisätä, mutta kustannuksista tai muista sen aiheuttamista vaikutuksista ei ole väliä. Murehditaan sitä sitten joskus, jos murehditaan silloinkaan. Pyöräliikenteen lisäämistavoitteita 13.12.2016 käsitellyn lautakunnan kokouspöytäkirjassa todetaan nimittäin seuraavaa: ”Yksittäisten suunnitelmien kustannusennusteet tehdään tarkemmassa suunnitteluvaiheessa.”

 

Tulevissa kuntavaaleissa äänestäjien kannattaa kuunnella ehdokkaita herkällä korvalla. Vaikka idea olisi kuinka kutkuttava, on vastuullisen asian esittäjän muodostettava käsitys taloudellisista ja muista vaikutuksista, ennen kuin voi puhua asiansa puolesta yhtään mitään.

Kun ehdokkaat turuilla ja toreilla puhuvat hyvää tekevistä aikeistaan, kannattaa tehdä tarkentavia kysymyksiä: Mitä on konkreettisesti uudistuksen tavoitteena? Paljonko se maksaa? Mitä muuta siitä aiheutuu?

***

Muita tästä aiheesta kirjoittamiani blogeja:

http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228541-autoviha-heikentaa-helsingin-kilpailukykya-ja-haittaa-arkea

http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228771-venalaista-rulettia-suojatiella

#tolkunpolitiikkaa helsinkiläisten puolesta

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Rajallista tilaa jaettaessa pitäisi ensin katsoa miten sitä voidaan jakaa ajassa ja paikassa. Julkisten työpaikkojen työaikoja voisi hyvin hajauttaa erittäin paljon. Kaljalauttaterminaalit voisi siirtää vaikka Vuosaareen metron päähän - on suorastaan hölmöä että kaupungin ahtaimpaan kolkkaan ajetaan ruuhka - aikoina valtavat määrät autoja ja rekkoja. Nämä autot ovat puhdasta läpikulkuliikennettä.

Ynnä muuta. Käytämme rajallista tilaa kuin pöljät. Panee ihmiset liikkumaan tahallaan yhtä aikaa samaan paikkaan. Siitä syntyy ruuhka.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Ja kun joku joskus jossain päin pientä Suomenniemeä ymmärtäisi, että kun halutaan rakentaa paljon tiiviisti niin pitäisi rakentaa ylöspäin. Meidän minikerrostalorakentaminen on ihan järjetön tapa kehittää kaupunkeja. Ymmärrän sen jossain tietyissä historiallisissa kohteissa, mutta muuten voitaisiin pk-seudulla oikeasti aloittaa jo siirtymään korkeaan rakentamiseen. Sehän ei tietty onnistu Espoossa, koska juurikin Kokoomus ja sen pakolliset autopaikkanormit ei ole mitenkään mahdollisia pienten tonttien kanssa.

Hyvä kommentti.

Kalle Penttinen

Hyvä, että unohduksen vuosikymmenten jälkeen on alettu ajatella muitakin liikkumismuotoja ja -ryhmiä.

Hesarin jutussakin kerrottiin vastauksia osaan kysymyksistäsi.

Kysehän ei ole lopullisesta suunnitelmasta vaan siitä, että käynnistetään selvitys . Kuten hyvin tiedät, ei selvitystä (asiasta kuin asiasta) käynnistettäessä tietenkään ole vastauksia, lukuja ja kaikkia faktoja kenelläkään tiedossa. Sen takia selvitys juuri käynnistetään, että asioista aikanaan päätettäessä olisi enemmän tietoa niin mielipiteiden kuin päätöstenkin pohjaksi.

Mitä tulee heittoosi realismin puutteesta lautakunnan 13.12.2016 päätöksen suhteen niin kysehän oli koko kantakaupungin ulkopuolisen alueen yleisestä ohjeellisesta suunnitelmasta. Realismin puutetta olisi ollut esittää joku euromäärä tulevien vuosien ja vuosikymmenten lukuisista eri liikennesuunnitelmista, joista kaikista ei ole vielä tietoakaan ja jotka eivät kaikki edes liity pelkästään pyöräteihin. Tuon suunnitelman mukaan tavoite ei ole pyöräteiden lisäämisessä vaan suorien, sujuvien ja turvallisten reittien tarjoamisessa. Ei autoliikenteenkään osalta kellään ole esittää kustannusennusteita kaikkien kaupungin tulevien liikennesuunnitelmien osalta.

Käyttäjän MinnaIsoaho kuva
Minna Isoaho

Kommenttini realismin puutteesta on tärkeä. Se ei ole mikään "heitto", kuten vastauksessasi väitit.

On selvää, että suunnitteluvaiheessa ei voida tietää tarkkoja kustannuksia, mutta on vastuutonta ideoida (huom ja päättää) koko pääkaupunkia ja jopa koko Suomea koskevia asioita, jos ei ole mitään käsitystä toimenpiteen hinnasta tai vaikutuksista. Tässä esitetty tapaus ei ole mitään "viatonta alustavaa suunnittelua": kävelykeskustaa edistäviä asioita on päätetty jo kymmenittäin. Näitä päätöksiä on strategioissa, ohjelmissa, priorisointilistoissa jne. Nyt viimeistään on se realismi otettava mukaan.

Kunnallisessa päätöksenteossa on todella vaikea pysäyttää junaa sen jälkeen, kun ideoille on saatu poliittinen hyväksyntä. Nykymalli, jossa ensin idea myydään kansalaisille ja vasta sitten mietitään, mitä se tarkoittaa, on tuhoisa.

Meillä on aivan liian monta esimerkkiä siitä, että julkisen puolen projektien toteutus sakkaa pahasti: kustannukset moninkertaistuvat suunnitellusta ja aikataulut paukkuvat. Viimeisimpänä esimerkkinä Länsimetro.

Esitän, että jatkossa jo ideoiden myyntivaiheessa muodostetaan käsitys kokonaisuudesta: hinnasta ja vaikutuksista. Ja kyllä jalankulun lisäämistä edistävien on uhrattava jokunen ajatus myös autoilun poistamisesta aiheutuville vaikutuksille, vaikka ihan koko autoliikenteen suunnittelusta ei tarvitse huolta kantaa.

Kalle Penttinen

Kirjoitit realiteetin puutteesta koskien lautakunnan päätöstä hyväksyä esikaupunkialueiden pyörätieverkkosuunnitelma tulevaisuuden pyörätiesuunnitelmien ohjeeksi ilman kustannuslaskelmaa. Kyllähän sinä sen fiksuna ihmisenä ymmärrät ettei tuollaisissa päätöksissä kukaan voi esittää kustannuslaskelmaa, koska valtaosaa ei ole vielä suunniteltu eikä aikataulutettu milläänlailla. Mitä sinulla on sitä vastaan, että muutkin kuin autolla liikkuvat pääsisivät joskus tulevaisuudessa yhtenäisiä reittejä pitkin kulkemaan ilman, että yhden korttelin matkalla pyörätie ja seuraavalla ei ja sitä seuraavalla se pyörätie onkin vain ajoradan toisella puolella. Siitähän tuossa realiteetin puutteesta syyttämässäsi päätöksessä oli kyse. Uusia alueita rakennettaessa ja vanhoja "remontoitaessa" myös pyöräteiden kulkua yhtenäistetään eikä jatkossa ajatella enää vain kortteli kerrallaan kuten suunnitelmasta käy ilmi.

Kaikki vaihtoehdot ja lopputulokset tuon kävelykeskustan osalta on täysin auki ja nyt vasta aloitetaan selvitys. Asioiden selvittäminen on ihan normaali käytäntö niin kunnissa, yrityksissä ja kunkin omassa taloudessa ilman, että selvitystä käynnistettäessä olisi selvillä kaikki asiaan vaikuttavat seikat kustannuksia myöten. Turha selvityksen käynnistämisestä on vielä pillastua. Keskustatunnelistakin aikanaan käynnistettiin selvitys ja siitä on omia selvityksiään tehnyt hiljattain myös Risto Rautava (kok). Enpä muista kenenkään suuremmin vastustaneen asian selvittämistä.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

On mielenkiintoista, että Kokoomus, joka on Helsingin suurin valtuustoryhmä ei mitenkään kykene vaikuttamaan asiaan vaan joutuu turvautumaan "Vihreille ja virkamiehille" osoitettuihin avoimiin kirjeisiin.

Mitä jos Helsingin Kokoomusryhmä siis ottaisi asiakseen joko tehdä tälle jotain tai estää sen? Vai onko niin, että Kokoomus tykkää kyllä huutaa kovaan ääneen autoilijoiden puolta, mutta sen jälkeen valtuustossa tekee ihan toisin, jotta saa ääniä myös niiltä muilta kuin autoilijoilta, joita Helsingissä on jo yli puolet asuntokunnista?

Ei ihme, että vihreät menee ohi.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Jotenkin toivoisi että liikenneratkaisuihinkin saisi pikemminkin joustavia ja älykkäitä malleja. Ihan esimerkiksi ratikat. Kolme tuntia arkipäivässä ne ovat kiistatta aivan hemmetin hyviä, taloudellisia, ekologisia ja tehokkaita välineitä. Muun ajan ne ovat surkeita, kalliita ja ikäviä. Keskimäärin ne ovat tuplasti kalliimpia esim busseihin verrattuna. Olisiko mahdollista ajatella että ratikoille varattaisiin esteetön kulku ruuhka - aikoina ja muulloin niiden väylät olisivat autojen ja bussien käytössä?

Voisivatko ratkaisut olla vähän mukautuvampia kuin nykyisin? Samalla monikäyttöisemmät väylät olisi helpompi mukauttaa teknologian kehitykseen. Itse ainakin uskon että massavälineet ovat ohimenevä välivaihe paremman palvelutason välineiden edellä. Siis suomeksi itsestään ajavien autojen.

Käyttäjän MinnaIsoaho kuva
Minna Isoaho

Timo Kilpiäiselle:
Korostan, että blogi-kirjoitukseni sisältö on täysin omaa ajatteluani ja sen avulla kerron omista näkemyksistäni mitä tulee kantakaupungin liikenteelliseen kehittämiseen. Blogini ei siis ole Kokoomuksen eikä Kokoomuksen valtuustoryhmän avoin kirje Vihreille ja virkamiehille eikä kenellekään muullekaan.

Tarkennuksena myös se, että Kokoomuksen kannaksi valtuustossa tulee täsmälleen se, mitä sinne kulloinkin valitut henkilöt edustavat. Ei ole olemassa mitään muuta valmista "kokoomuksen kantaa" kuin se, mitä sen ehdokkaat itse kukin asioista ajattelevat ja minkä asioiden puolesta he päättävät toimia.

Puoluetaustasta ei voi suoraan päätellä kenenkään ehdokkaan täsmällisiä mielipiteitä kaupunkimme kehittämiseen, joten on tärkeää että kukin ehdokas kertoo itse oman näkemyksensä ja siten antaa äänestäjille mahdollisuuden arvioida ehdokkaan sopivuutta tarjolla olevaan tehtävään.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Minna Isoahon kuvaama roiskiva ja ylimielinen tyyli pisti silmään Anni Sinnemäen, Rikhard Mannisen ja eräiden muiden puheissa kaupunkitutkijain seminaarissa 4.5.2016 (aiheena bulevardisointi). "Me päätämme tämän asian ensin, meillä on mandaatti päättää, te tutkijat voivat SEN JÄLKEEN tehdä niitä tutkimuksianne. Jos haitallisia vaikutuksia on, ne hoidetaan sitten asemakaavavaiheessa."

Alkaa tuntua että kaupunkisuunnittelussa ja kaupunkien rakentamisessa niin Helsingissä kuin Tampereellakin on nyt liian omavaltainen ja ylimielinen tyyli.

(Pieni esimerkki Tampereelta: Juha Leiviskä oli taidemuseon pyynnöstä tehnyt kiinnostavalta vaikuttavan vaihtoehtokaavan Tampereen Eteläpuistoon mutta kaupungin suunnittelijat ja päättäjät eivät sitä noteeraa. Itsevaltaisuudelle on pantava piste.)

Käyttäjän LeenaJaakonmki kuva
Leena Jaakonmäki

Minna, tartuit rohkeasti vaikeaan aiheeseen. Kannattaa lukea tarkkaan HS:n kirjoitusten kommentit, sieltä näet mitä mieltä tavalliset kansalaiset ovat aiheesta. Näyttää siltä että Helsingin kunnallispoliitikot ja virkamiehet kehittävät Helsingin liikennettä lähinnä ideologisista lähtökohdista ja tehden siitä yhä vaikeampaa ja tehottomampaa erityisesti poikittaisliikenteen ja läpiajon näkökulmasta. Kantakaupungin ulkopuolella asuva Helsinkiläinen on unohdettu täysin.

Vihreillä on agendallaan monia hyviä asioita, mutta heidän liikennesuunnittelussaan ei ole päätä eikä häntää. Helsingin liikennettä kehitetään ja siihen investoidaan jonkinlaisen kantakaupunkikävelycafe-ajattelun varaan ottamatta huomioon todellisia liikenne- ja kuljetustarpeita koko Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. Samaan aikaan toisella kädellä syödään pala palalta keskuspuistoa, jätetään perustelematta järjettömän kalliita ja tehottomia liikenneratkaisuja (kuten Kruunuvuoren sillat) ja unohdetaan väestön ikääntyminen.

Olen Helsinkiläinen ja asun Itä-Pakilassa. Olen jo useamman vuoden ajan välttänyt keskustaan menemistä muuten kuin pakon edessä, koska se on hidasta ja hankalaa. Keskitän ostoni kehä I:lle ja naapurikuntiin. Työn ja sukulaisten takia joudun kuitenkin ajamaan keskustan läpi säännöllisesti silloin kun mukanani on joko kantamuksia, tai kyyditettäviä, tai aikataulu ei vain yksinkertaisesti veny siihen että teen saman reissun 2-3:n julkisen kulkuneuvon avulla.

Ehkä käyn keskustassa väärään kellonaikaan kun en ole havainnut Espan leveällä lämmitetyllä jalkakäytävällä ja keskellä olevassa puistossa minkäänlaisia kävelyruuhkia, jotka mainittiin kävelykeskustan perusteina? Toivotan onnea Stockmannille ja muille keskustan kivijalkakaupoille. Tarvitsette kävelykatujen lisäksi muutakin kuin yhden pingpong Gukkiksen tuomaan kiinalaiset asiakkaat tyhjiin kauppoihin ja luomaan tarvitsemanne pöhinän.

Keskustelussa tuntuu jatkuvasti unohtuvan se fakta, että pääosa Helsingissä tehtävistä matkoista on jotakin aivan muuta kuin kantakaupungin 2-3 km:n pituiset pikku piipahdukset, joihin ratikka ja kävely soveltuvat erinomaisesti. Tosiasiassa pääosa työmatkoista ja poikittaisliikenteestä on 10-20 km:n pätkiä, joissa fillari ja raitiovaunu ei riitä. Samalla unohtuu se, että pääosa Helsinkiläisistä ei asu kantakaupungissa. Eivätkä he välttämättä ole liikkeellä vain viettääkseen aikaa keskustassa.

Helsingin liikennettä ei voida kehittää vain kantakaupungissa asuvien ja siellä työssäkäyvien ehdoilla. Tai yhden ideologian pohjalta epätasa-arvoisesti tiettyä ikä- ja kohderyhmää suosien. On utopiaa ajatella että Kehä I sekä naapurikunnat hoitavat poikittaisen liikenteen Helsingin puolesta ja pitävät sen Helsingin rajojen ulkopuolella. Helsinkiläisten liikennetarpeet on iso, kallis ja monimutkainen kokonaisuus, joka pitää pystyä ratkaisemaan tehokkaasti useista eri näkökulmista yhtäaikaa tarkastellen.

Käyttäjän MinnaIsoaho kuva
Minna Isoaho

Kiitos palautteestasi ja ansiokkaasta konkreettisen arjen kuvaamisesta! Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi.

Pelkästään idealismiin perustuva päätöksenteko on vaarallista. On ehdottoman välttämätöntä, että päätöksenteossa huomioidaan faktat ja ymmärretään muidenkin tarpeita kuin pelkästään kantakaupungin alueella liikkuvien ihmisten toiveita. Valtaosa helsinkiläisistä kun ei voi kaikkia asioitaan kävellen hoitaa. Tässä on työsarkaa ja lupaan tehdä kaikkeni, jotta nyt suunniteltua kävelykeskustaa ja autojen häätämistä keskustan alueelta ei tapahdu.

Helsinki on hieno kaupunki ja meillä on ihana Esplanadin puisto ja vilkas kaupunkielämä sen ympärillä. On taisteltava sen puolesta, että keskusta-alue on jatkossakin vireä. Kauhuskenaario on, että kävelykeskustan mahdollisen laajentamisen myötä koko keskusta-alueesta tulee yhtä kylmän kolkko kuin nykyiset kävelykadut Iso Roobertinkatu ja Keskuskatu tällä hetkellä ovat.

Toimituksen poiminnat