Minna Isoaho

Kaupungeissa on liian vähän apteekkeja. Miksi Fimea ei reagoi asiaan?

  • Kuva 1. Apteekkitiheys kaupungeissa
    Kuva 1. Apteekkitiheys kaupungeissa
  • Kuva 2. Uusien apteekkien tarve
    Kuva 2. Uusien apteekkien tarve
  • Kuva 3. Apteekkien määrän ja asukasmäärän vertailu
    Kuva 3. Apteekkien määrän ja asukasmäärän vertailu

Täysin apteekkitoimialan ulkopuolisena henkilönä en voi lakata ihmettelemästä Suomen lääkehuollon johtamiseen liittyviä epäkohtia.

Muutama kuukausi sitten ryhdyin selvittämään apteekkialan sääntelyn takana olevia taustoja ja periaatteita.  Huomasin, että monet alan rakennemuutokseen tähtäävät ehdotukset oli vuosien varrella tyrmätty kerta toisensa jälkeen. Halusin ymmärtää, miksi apteekkialaa ei voitaisi kehittää ympäröivän yhteiskunnan mukana. Olen julkaissut selvitystyöni tuloksia laajasti Uusi Suomi Puheenvuoro –palstalla.

Johtopäätökseni on, että nykyisellä apteekkijärjestelmällä järjestetään pienelle eliitille merkittäviä taloudellisia etuja, vaikka julkisesti sanotaan että suljetulla systeemillä turvataan lääkehuolto ja varmistetaan lääketurvallisuuden toteutuminen. Käsitykseni mukaan nykyisen kaltainen järjestelmä ei toimi kansalaisten ja apteekkien asiakkaiden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.  On täysin selvää, että toiminimipohjaisesti toteutettu pienen etuoikeutetun ryhmän pyörittämä bisnes ei ole nyky-yhteiskunnassa ainoa oikea tapa järjestää tarkoituksenmukainen lääkejakelu.

Mitä pidemmälle selvitystyöni on edennyt, sitä kummallisempia käänteitä on tullut vastaan: olen törmännyt mm. propagandaan, trollaukseen, puhumattomuuteen ja viranomaistietojen salaamiseen.

Miksi poliitikot eivät uskalla kertoa mielipidettään lääkehuoltoon liittyvissä kysymyksissä? Miksi apteekkareita kielletään keskustelemasta kanssani? Miksi saan valtion lakimiehen kintereilleni, kun kysyn Fimeasta syytä heidän tekemänsä lääketaksaraportin osittaiseen salaamiseen? Miksi sosiaali- ja terveysministeriössä minua vaaditaan kertomaan motiivini sille, että esitän heille apteekkitoimialaa koskevia kysymyksiä?

 

APTEEKKIEN LUKUMÄÄRÄ ON KUUMA KESKUSTELUNAIHE

Mielestäni apteekkien määräsääntelystä tulisi luopua pikaisesti. Kaikilla, jotka täyttävät toimialalle asetetut ammatilliset ja laadulliset vaatimukset, tulee olla mahdollisuus perustaa apteekki. Tämä luo alalle kilpailua ja hyödyttää asiakkaita.

Apteekkariliitto vastustaa tätä kehitystä kiivaasti.  Vasta-argumentteja kuunnellessa on syytä pitää kirkkaana mielessä, että apteekkien lukumäärä – pieni tai suuri – ei ole mikään tae toiminnan laadusta tai lääketurvallisuudesta. Vain sillä on merkitystä, miten toiminnan laatuvaatimukset asetetaan ja miten niitä valvotaan.

Takaisin apteekkien määräsääntelyyn. Apteekkilupien myöntäjä Fimea selvittää parhaillaan apteekkipalveluiden alueellista toimivuutta ja sitä, onko Suomessa riittävästi apteekkeja. Selvitys tehdään kysymällä asiaa apteekkareilta ja kunnilta. Apteekkariliiton mielestä palvelu pelaa ja apteekkeja on riittävästi. Ei myöskään liene ihme, jos yksittäisen apteekkarin mielestä kuntaan ei vieläkään tarvita toista myymälää kakkua jakamaan, vaikka asukasluku olisikin kasvanut.

Nykyisen lainsäädännön mukaan Fimea voi perustaa uuden apteekin, kun se näkee sille tarvetta. Toivottavasti nyt käynnissä olevassa arvioinnissa ei anneta edunvalvontajärjestön määritellä tarvetta, vaan Fimea tekee sen itsenäisesti. Seuraavissa kappaleissa on oma arvioni apteekkipalvelun alueellisesta toimivuudesta ja palvelupisteiden määrästä. Tarkastelukulmana on kaupunkien väkimäärä. Kaupunginosakohtaista tarkastelua en ole tehnyt.

 

OMIEN LASKELMIENI MUKAAN SUOMESTA PUUTTUU AINAKIN 118 APTEEKKIA

Apteekkariliitto kertoo viime vuoden vuosikatsauksessaan, että apteekkitiheys on Suomessa 6.700.  Se tarkoittaa, että yhden apteekin vaikutuspiirissä on keskimäärin 6.700 asukasta. Maassamme on siis 816 apteekkia ja apteekkien sivutoimipistettä. Kyseinen tunnusluku on ollut tällä vakiintuneella tasolla jo vuosien ajan, joten on ajateltavissa että viranomaisten mielestä nykyinen apteekkiverkosto tarjoaa hyvän palvelutason suomalaisille.

Kun alan ulkopuolelta on esitetty vaatimuksia apteekkien lukumäärän merkittävästä lisäämisestä, on pyynnöt torjuttu ja perusteluna on käytetty mm. Ruotsin tilannetta.  Ruotsissa apteekkitiheys on 7.350 ja tähän tietoon vedoten on sanottu, ettei meillä ole tarvetta muutoksille. Onhan tunnuslukumme naapuria parempi. Nykyiset apteekkarit pitäkööt siis omat apteekkialueensa koskemattomina, kilpailijoita ei kaivata. Erityisen onnekkaita ovat ne apteekkarit, jotka ovat saaneet apteekkiluvan väestöltään kasvavalle alueelle.

 

Mutta onko palveluverkosto oikeasti riittävän laaja? Ei ole.

Totta on se, että koko valtakunnan tasoisena lukuna apteekkitiheys on hyvä. Totta on myös se, että meillä on apteekkipalveluita tarjolla pienissäkin kunnissa. Ongelma on siinä, että isoissa kaupungeissa apteekkitiheys on liian huono eikä se ole lähelläkään viranomaisten hyvänä pitämää 6.700 asukkaan tasoa.

Valvontajärjestelmä ja viranomaisohjaus eivät ole kehittyneet yhteiskunnan muutosten mukana. Apteekkilupia ei ole lisätty samassa suhteessa, kun kaupungistuminen on edennyt.

Lupakäytäntö ei myöskään tunnista asiointialueiden kehityksen vaikutusta: apteekkeja ei ole syntynyt riittävästi sinne, missä ihmiset luontaisesti asioivat. Esimerkiksi kauppakeskuksissa on tarjolla hämmästyttävän vähän apteekkipalveluita verrattuna niissä asioiviin ihmismääriin.

Kuvassa 1 on esitetty apteekkitiheys 14 kaupungissa. Yhdessäkään kaupungissa apteekkien lukumäärä ei yllä koko maan 6.700 asukasta/apteekki –tunnuslukuun. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkastelluissa kaupungeissa on lukumääräisesti liian vähän apteekkeja, jotta tavoitteena oleva palvelutaso toteutuisi. Turussa ja Lahdessa ollaan lähimpänä valtakunnallista tavoitetta. Huutavin pula apteekeista on Espoossa, missä 17 apteekkia palvelee yli 270.000 asukasta. Apteekkitiheys on 15.970.

Olisi mielenkiintoista tietää, miksi kuntien päättäjät eivät ole vaatineet uusia lupia tai miksi lupaviranomainen ei ole omissa tarkastus- ja valvontarooleissaan tätä tilannetta havainnut.

 

Kuvassa 2 on esitetty apteekkien optimimäärä, mikäli valtakunnallista tunnuslukua käytettäisiin lupakäsittelyn perusteena. Laskelma osoittaa tarkasteltujen 14 kaupungin osalta, että alueen 2,3 miljoonaa asukasta varten tarvittaisiin 338 apteekkia. Nykyään niitä on tällä alueella 220, joten uusien apteekkilupien tarve olisi 118 kappaletta.

Kuvasta näkyy, että uusia apteekkeja pitäisi perustaa esimerkiksi Helsinkiin 30, Espooseen 24 ja Vantaalle 18 kappaletta. Toivottavasti Fimeassa arvioidaan apteekkien lukumäärätarvetta myös alueellisesti, eikä luoteta koko maan tilannetta kuvaavaan lukuun. Suomen väkiluvun kehitys kun edellyttäisi koko maahan vain 5 uutta lupaa. Ei tarvita väitöskirjatutkimuksia todentamaan, että viisi uutta toimilupaa koko valtakuntaan ripoteltuna ei ratkaise  kaupunkien väestökeskittymien tarpeita.

Suomessa on 9 kappaletta yli sadantuhannen asukkaan kaupunkeja ja niissä asuu 38 % koko maan väestöstä. Kun näitä yhdeksää kaupunkia tarkastellaan apteekkitiheyden näkökulmasta havaitaan, että noin 2 miljoonaa asukasta palvellaan 206 apteekin voimin. Apteekkitiheys on siis 10.181, eli selvästi valtakunnan keskiarvoa huonompi. Laskennallisesti apteekkien optimimäärä näissä yhdeksässä kaupungissa olisi 313, mikä tarkoittaa 107 apteekin vajetta palveluverkostossa. Voidaan siis sanoa, että päättäjille raportoitu ”hyvä” valtakunnallinen apteekkitiheys näyttäytyy aivan toisenlaisena arkielämässä.

Yksi tärkeä näkökulma paikallisen arvioinnin lisäksi on asiointialueiden vaikutuksen arviointi. Jos edelleen pidetään Espoota esillä, voidaan tarkastella apteekkipalveluiden tarjontaa esimerkiksi Ison Omenan kauppakeskuksen näkökulmasta:

Kyseisessä kauppakeskuksessa käy vuosittain 8 miljoonaa ostavaa asiakasta. Päivittäin se tarkoittaa 22.000 asiakasta. Kyseinen väestömäärä mahdollistaisi 3-4 apteekin markkinan kauppakeskuksen alueella. Jostain syystä kauppakeskuksessa toimii vain yksi apteekki eikä uusia lupia ole myönnetty. Esimerkiksi Yliopiston Apteekki on anonut toimilupaa Isoon Omenaan, mutta ei ole sitä saanut.

Samalla logiikalla Itiksessä voisi olla jopa 8 apteekkia (20 miljoonaa asiakasta) ja Kannelmäen Kaaressakin olisi tilaa kahdelle keskenään kilpailevalle apteekille.

 

Kuvassa 3 on esitetty muutamien kaupunkien väestöpohjan ja apteekkien lukumäärän vertailua. On mielenkiintoista pohtia lupakäsittelyn ja päätöksenteon näkökulmasta, miten on mahdollista esimerkiksi se, että Espoossa on 17 apteekkia ja saman verran palvelupisteitä on esimerkiksi yli 150.000 asukasta pienemmässä Lahdessa? Lahden osalta palvelutarjonta lienee kohdallaan, koska apteekkimäärä suhteutettuna kaupungin asukasmäärään vastaa valtakunnallista tunnuslukua.  Mutta miksi Espoossa ei ole pidetty huolta verkoston kasvattamisesta asukasmäärän kasvaessa?

 

Jos joku vielä ajattelee, että apteekkien määrä on kaupungeissa nykyisellään riittävä, niin tässä vielä yksi tapa arvioida asiaa:

 

Asukasmäärien ja ihmisten asiointitottumusten lisäksi voidaan tarkastella apteekin volyymejä. Apteekkariliitto on vuosikatsauksessaan kertonut, että keskimääräinen apteekki toimittaa noin 83.000 reseptiä vuodessa. Toisin sanoen kyseisellä volyymillä toimiva apteekki on kannattava ja luotettava toimija.

Edelleen Espoo ja Iso Omena esimerkkinä: Kauppakeskuksessa toimiva apteekki on Suomen suurimpien joukossa. Se toimittaa vuodessa yli 300.000 reseptiä, joten sen volyymi vastaa noin 3-4 keskimääräisen apteekin toimintaa. Myös näin laskettuna on lopputuloksena se, että Ison Omenaan mahtuisi hyvin muutama muukin toimija nykyisen yrittäjän lisäksi.

Katse kääntyy taas Fimeaan päin. Millä ihmeellä he perustelevat sen, että kauppakeskukseen ei avattaisi toista, tai jopa useampaa palvelupistettä? Vaikka tässä on esimerkkinä Espoo, on sama pohdinta tehtävä kaikkien muidenkin kaupunkien ja asiointitiivistymien osalta.

 

LÄHIAPTEEKKEJA EI NÄY APTEEKKARILIITON STRATEGISISSA TAVOITTEISSA

Apteekki auttaa lähelläsi.” On Apteekkariliiton strategiassa mainittu iskulause. Kun tutustuu tarkemmin liiton strategisiin tavoitteisiin, käy ilmi, ettei niissä puhuta lähipalvelusta mitään. Visiossakin tavoitellaan ”parasta apteekkipalvelua”, mutta ei kerrota kuinka kauaksi pitää kulkea tätä palvelua saadakseen.

Strategisissa tavoitteissa kohdassa 10 määritellään, että ”liiton jäsenilleen tarjoama tuki alueelliseen ja paikalliseen edunvalvontaan … vahvistaa apteekkien asemaa terveydenhuoltojärjestelmässä.”

Kunnallisella päätöksenteolla on merkittävä rooli lupaprosesseissa. Onkin tärkeää selvittää, miksi kunnissa ei ole nähty tarpeelliseksi lisätä apteekkipalveluiden tarjontaa. On varmasti kuntalaisten etu, että apteekkipalveluita on tarjolla siellä missä ihmiset luontaisesti liikkuvat ja missä he asuvat. Kuntalaisena miettisin niitä vaikuttimia, mitä poliittiisilla päättäjillä on ollut, kun apteekkien määrää ei ole nähty tarpeelliseksi kunnan toimesta kasvattaa.

Nyt, kun Fimea selvittää apteekkipalveluiden toteutumista, on erinomainen hetki arvioida asia uudelleen. Jos muutosta ei tälläkään kertaa tule, jää jäljelle vain arvailuja siitä, mitä ”tuki alueelliseen ja paikalliseen edunvalvontaan” käytännössä tarkoittaa. Viranomaistoiminnassa ja luottamusmiestehtävissä asukkaiden etu pitäisi olla apteekkareiden edun edellä.

Apteekkariliiton Merja Hirvonen sanoi blogisaan 22.7.2016 mm. seuraavaa:

  • Sääntelyn purku iskisi syrjäseutuihin.
  • Apteekkien määrällisten rajoitusten poistaminen poistaisi myös apteekkien hyvän kannattavuuden maassa.
  • Apteekkien määrää voidaan lisätä, jos siihen on tarvetta.

Lyhyesti totean, että apteekkien määrää kannattaa lisätä. Siihen on tarvetta. Lisäyksessä on tehtävä tarvearvio paikallisesti ja myös huomioitava asiointialueet.

Se, että lisätään apteekkien määrää kaupungeissa, ei vaikuta automaattisesti syrjäseutujen palveluihin. Sillä on turha pelotella. Pienten yksiköiden kannattavuus turvataan apteekkimaksukäytännöllä kuten nykyäänkin tehdään.

Apteekkien määrän lisääminen ei periaatteessa vaikuta apteekkiliiketoiminnan absoluuttiseen kannattavuuteen. Ainakaan, jos hinnoittelukäytäntöjä ei muuteta. Uudistus toki vaikuttaisi nykyisten apteekkareiden liiketoimintaan: mahdollinen markkinaosuuden menetys näkyy luonnollisestikin liikevaihdon vähentymisenä ja sillä on absoluuttista tulosta heikentävä vaikutus. Kyse on kuitenkin ihan normaalista kilpailun vaikutuksesta tulokseen.

Toivottavasti päättäjät ymmärtävät, että lisääntyvä kilpailu tuo läpinäkyvyyttä ja tervehdyttää toimintaa. Siitä hyötyvät kansalaiset. Päättäjien on oltava kansalaisten asialla.

Ideaali tilanne olisi, että apteekkien määrää pohdittaessa otetaan huomioon myös digitalisaatio, sote ja monet muut palveluihin ja palvelupisteiden määrätarpeisiin vaikuttavat asiat. Näyttää kuitenkin siltä, että apteekkialan uudistuksessa esimerkiksi digitalisaation hyötyihin ja terveydenhuollon palveluinnovaatioihin päästään toden teolla käsiksi vasta sen jälkeen kun ala on altistettu aidolle kilpailulle.

 

Lähteet:

  • Asukasmäärät: Tilastokeskus
  • Apteekkien määrät: apteekki.fi/apteekkihaku ja yliopistonapteekki.fi/yhteystiedot
     

***
#tolkunpolitiikkaa helsinkiläisten puolesta

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Hiljattain uutisoitiin kilpailun vaikutuksesta magneettikuvausten hintoihin, jos apteekkien määrä vapautettaisiin (pätevyysvaatimuksia höllentämättä), sekä lääketaksasta tehtäisiin hintakatto, voisimme nähdä vastaavia säästöjä tälläkin puolella.

Nykytilanne ja blogaajan kohtelu on malliesimerkki maan tavasta.

Ystävällisin terveisin,
Amos Ahola
Liberaalipuolue

Käyttäjän MarinaLindqvist kuva
Marina Lindqvist

Laskin pikaisesti keltaisilta sivuilta että tulevassa kotikaupungissani Espanjassa apteekkitiheys on noin 2800. Sen kyllä huomaa ihan katukuvassakin, ja yksi peruste asunnon sijaintia valitessa oli apteekkien läheisyys. Niitä onkin 3 ja kaikki alle 500 metrin päässä, emmekä asu edes keskustassa. En voi ymmärtää miksei sama olisi mahdollista Suomessakin, varsinkin kun tietää mitä lääkkeiden hinnat ovat täällä ja Espanjassa. Joku tässä mättää ja pahasti.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Kun lukumääräsäädellyn toimialan toimija argumentoi että syrjäseudun palvelut vaarantuvat jos lukumäärää lisätään, ei tiedä itkisikö vai nauraisiko. Miten ihmeessä uusi apteekki Espoossa vaikuttaisi vaikkapa Muonion apteekin toimintaan?

Toimituksen poiminnat