*

Minna Isoaho Rohkea Johtaja

Kolme paljastusta – näistä syistä lääkkeiden hinnat ovat moninkertaistuneet

Apteekkien toiminta on luvanvaraista ja koko apteekkitoimiala on tunnetusti vahvan sääntelyn ja ohjauksen kohteena. On periaatteessa hyvä, että lääkebisnestä seurataan tarkasti ja että viranomaiset pyrkivät toiminnallaan varmistamaan lääkkeiden saatavuuden, turvallisuuden ja hintakehityksen maltillisuuden. Käytännössä huolenpito on kuitenkin muuttunut ongelmalliseksi, koska käytössä olevat ohjausmekanismit eivät enää toimi kuluttajien eduksi.

Aikaisemmissa blogiteksteissäni olen osoittanut, että apteekkitoimialan perusteellinen uudistus on välttämätöntä. Alan vapautus on kuitenkin vaikeaa, koska viranomaistoiminnan läpinäkymättömyys ja siiloutuneet käytännöt ylläpitävät kansalaisten kannalta haitallisia toimintamalleja. Näkemykseni mukaan viranomaisilla ei ole riittävää käsitystä toimintansa tosiasiallisista vaikutuksista: Emme enää voi hyväksyä sitä, että virkamiehet tekevät vain oman osuutensa kantamatta vastuuta järjestelmän kokonaisvaikutuksista.

Käsitykseni mukaan suurin yksittäinen lääkkeiden hintoja korottava tekijä on viitehintajärjestelmään sisäänrakennettu hinnoitteluautomaatti. Olen myös sitä mieltä, että apteekkarit tekevät valikoimapäätöksillään lääkepolitiikkaa, joka tulee kalliiksi niin asiakkaille kuin veronmaksajillekin. Osoitan tässä blogitekstissä myös, että viranomaisten omaksuma lääkkeiden hinnanohjauskäytäntö ei toimi kansalaisten eduksi ja että se vaatii pikaista korjausta.

 

Kolme paljastusta, jotka avataan tekstissä tarkemmin, ovat seuraavat:

  1. Halvimpia lääkkeitä ei juurikaan tilata apteekkien varastoihin.
  2. Viranomaiset ylläpitävät lääkkeiden hintapörssiä, jonka seurauksena aito hintakilpailu estyy.
  3. Lääkeyritys ei saa antaa apteekille lääkkeistä alennusta, mutta tätä sääntöä kierretään alalla vakiintuneiden käytäntöjen avulla. Valvovat viranomaiset ovat näistä toimista tietoisia, mutta eivät estä niitä.

 

16.6.2016 Iltalehdessä oli artikkeli, jossa kerrottiin Kelan tutkijoiden tekemän lääkkeiden hintakehitysselvityksen tulokset. Tulosten mukaan ”suomalaisten paljon käyttämien lääkeaineiden viitehinnat ovat nousseet enimmillään lähes 400 prosenttia viidessä vuodessa”. Artikkelissa esiteltyjen esimerkkien mukaan mm. erään kolesterolilääkkeen viitehinta oli viisi vuotta sitten 6,20 €  kun se tänä vuonna oli jo 30,53 €.  Hinta oli siis lähes viisinkertaistunut! Kelan tutkimuksessa ihmeteltiin hintojen moninkertaistumisen lisäksi sitä, että markkinoilla on kohtuullisen paljon lääkeyrityksiä, mutta jostain syystä alalle ei ole syntynyt hintakilpailua.

Lehdessä julkaistiin Apteekkariliiton näkemys rajun hintakehityksen syistä. Apteekkariliiton antaman vastineen mukaan apteekeilla ei ole mitään tekemistä lääkkeiden viitehintojen nousun kanssa. He totesivat sen enempää perustelematta, että ”lääkkeiden viitehintojen nousu on luonnollista. Eivät hinnat voi jatkuvasti laskea ja laskea”.

Luonnollista tai ei, niin ministeriön tulee olla huolissaan lääkkeiden hintojen kallistumisesta. Heidän on saatava  aikaiseksi mittavat säästöt lääkekorvausmenoissa. Säästöt eivät toteudu, kun hintataso moninkertaistuu muutamassa vuodessa. Hintakehitys on huono uutinen myös kuluttajille, sillä kallistuvien lääkemenojen johdosta kotitalouksien ostovoima heikkenee.

Esitän seuraavissa kappaleissa oman näkemykseni lääkkeiden hintakehityksen syistä. Kerron samalla oman ehdotukseni tilanteen korjaamiseksi. Osoitan myös sen, että apteekkareiden toiminnalla on vaikutusta reseptilääkkeiden kallistumiseen toisin kuin he kannanotossaan kuvasivat.  

Korostan sitä, että apteekkeja tai muita alan toimijoita ei syytetä tässä blogissa mistään laittomasta toiminnasta. Tarkoitus on osoittaa nykyjärjestelmän toimimattomuus ja viranomaisten hampaattomuus lääkepolitiikan ohjaamisessa. Kaikki osapuolet toimivat systeemin sallimissa rajoissa, mutta lopputulos on kansalaisten kannalta huono. Siksi apteekkitoimiala on uudistettava pikaisesti ja perusteellisesti.

 

LÄÄKEVAIHTO

Lääkkeiden hintojen nousua on vuosien varrella yritetty hillitä useilla toimenpiteillä. Yksi näistä oli vuonna 2003 käynnistynyt lääkevaihto. Se tarkoittaa sitä, että  lääkärin määräämän alkuperäislääkkeen tilalle vaihdetaan potilaan suostumuksella apteekissa edullisempi rinnakkaisvalmiste.

Lääkevaihto toimii teoriassa täydellisesti asiakkaan hyväksi – potilas saa vaikutukseltaan saman lääkkeen, mutta alkuperäislääkettä halvemmalla. Mikä lääkevaihdossa sitten on lääkkeiden hintakehityksen näkökulmasta katsottuna pielessä?

 

PALJASTUS: Halvimpia lääkkeitä ei juurikaan tilata apteekkien varastoihin.

Jos edelleen olisi voimassa vuoden 2003 lääkevaihtomalli, reseptilääkkeiden hinnat eivät todennäköisesti olisi moninkertaistuneet, vaan kilpailua olisi syntynyt lääkefirmojen välille niiden kamppaillessa markkinaosuuksista.

Lääkevaihtokäytäntöä täydennettiin vuonna 2009 voimaan tulleella viitehintajärjestelmällä. Viitehintajärjestelmästä tuonnempana yksityiskohtaisemmin, mutta tässä yhteydesä kerrottakoon, että se mahdollistaa lääkevaihdon hyvien vaikutusten minimoimisen ja lääkebisneksen tuoton maksimoimisen.

Asiakkailla on yleisesti käsitys, että he saavat automaattisesti lääkevaihdon ansiosta halvimman rinnakkaislääkkeen ja näin he hyötyvät maksimaalisesti lääkefirmojen hintakilpailusta. Näin ei ole käynyt, sillä kuten Kelan tutkijatkin totesivat, merkittävää hintakilpailua ei ole syntynyt lääkeyritysten välille. Kun pohditaan, miksi lääkkeiden hintataso on noussut, niin on hyvä tietää, että apteekeilla ei ole mitään velvollisuutta pitää halvimpia tuotteita valikoimissaan, vaikka niitä olisi markkinoilla olemassa.

Kaikkia lääkevaihtoon ja hintaputkeen vahvistettuja tuotteita ei siis  ole pakko pitää valikoimassa, vaan apteekkari tekee valinnan, mitä tuotteita ostaa varastoonsa. Apteekin on kuitenkin kerrottava asiakkaalle mikä lääke on halvin. Jos halvinta lääkettä ei ole valikoimassa, päättää asiakas, haluaako hän että tuote tilataan hänelle vai ottaako hän apteekin varastosta heti saatavilla olevan toisen (mutta ei niin edullisen) tuotteen. On aika luonnollista, että asiakas helposti valitsee heti saatavilla olevan lääkkeen ja näin ollen apteekkarin valikoimapäätöksillä on vaikutusta ostokäyttäytymiseen.

Haastattelemieni apteekkilaisten mukaan on erittäin tavallista, että apteekin valikoimassa on vain viitehintajärjestelmän yläpäässä olevia tuotteita. Niistä kun saa paremman katteen ja samalla toiminta täyttää lääkevaihtoon liittyvän lain kirjaimen. On myös tavallista, että edullisia tuotteita on varastossa vain hyvin vähän. Keskivertoapteekki toimittaa vuodessa 115.000 reseptilääkepakettia. Jos vaikkapa 60 % tuotteista tuottaa esimerkiksi 0,75 € enemmän katetta kuin vastaava halvempi valmiste, on tulosvaikutus lähes 52.000 €. On selvää, että valikoimapäätöksillä ja ostomäärillä on suora vaikutus apteekin tulokseen kuin myös asiakkaiden lääkemenoihin.

 

Korjausehdotus 1:

Ehdotan, että apteekkarit velvoitetaan pitämään myynnissä myös rinnakkaisvalmisteiden halvimpia vaihtoehtoja.

Näin varmistetaan, että asiakkaat voivat halutessaan ostaa markkinoiden edullisimman lääkkeen ja että tuote on aidosti saatavilla (ei pelkästään tilauksesta). Jos velvoite olisi esimerkiksi ”5 halvinta tuotetta on oltava valikoimassa”, ollaan lähempänä lääkevaihdon yhden päätavoitteen toteutumista eli sitä, että synnytetään Suomeen mahdollisimman edullisten lääkkeiden markkinat.

Lääkelain mukaan lääkemääräyksellä toimitettavan lääkkeen hintaneuvontaan tulee sisältyä tieto toimitushetkellä tosiasiallisesti markkinoiden halvimmasta lääkevalmisteesta. Kuluttajien kannalta on tärkeää, että halvimpia tuotteita on aidosti ja viiveettä saatavilla. Apteekeilla olisi mahdollisuus painottaa valikoima nykyistä edullisemmaksi, koska tietojärjestelmässä näkyy kaikkien hyväksyttyjen valmisteiden hinnat. Systeemi kuitenkin mahdollistaa kateoptimoinnin ja sen seurauksena alan  dynaaminen kilpailu estyy. On sekä apteekkarin että lääkeyritysten etu, että hintataso pysyy mahdollisimman korkeana.

Apteekkariliitto myöntää, ettei halpoja tuotteita oteta valikoimiin yhtä aktiivisesti kuin hintahaitarin yläpäässä olevia tuotteita. Perusteluna on, ”ettei potilas joudu vaihtamaan lääkitystä” halvempien tuotteiden mahdollisesti loppuessa. Edellä kuvattu perustelu ontuu, sillä koko lääkevaihdon idea on siinä, että vaihtojärjestelmään on virallisesti hyväksytty vaikutukseltaan vastaavat tuotteet, jolloin lääkkeen vaihdolla ei ole vaikutusta potilaan parantumiseen. Toki erityisryhmillä, kuten esimerkiksi vanhuksilla, lääkepaketin ulkonäön ja nimen vaihtuminen voi tuottaa ongelmia. Tämä vältettäisiin, jos sote-uudistuksen yhteydessä perustettaisiin annosjakelukeskuksia,  joista voitaisiin toimittaa lääkkeet annospusseihin jaettuina henkilöille lääkehoidon onnistumisen turvaamiseksi.

Apteekkariliiton perustelu ontuu myös siltä osin, että lääkkeen hinnalla ja toimitusvarmuudella ei ole automaattista syy-seuraus –yhteyttä. Olisiko valikoimapäätösten taustalla huoli omasta katteesta kuitenkin suurempi kuin asiakkaan mahdollisesti kokema pettymys?

 

Korjausehdotus 2:

Jotta halvimmat lääkkeet saadaan aidosti kuluttajien ulottuville, pitäisi lääkevaihtoon hyväksyttyjä lääkkeitä voida tuoda markkinoille vaikka yksi erä. Pienetkin erät on siis voitava tuoda markkinoille.

Kun lääkevaihtoon kuuluva tuote ilmoitetaan viitehintajärjestelmään, edellytetään että tuotetta on oltava varastossa koko viitehintaputken jakson ajan eli kvartaalin ajan. Käytännössä lääkemenekistä tuotetaan ennuste, johon tavarantoimittajien on sitouduttava. Tämä käytäntö on ylimitoitettu ja suosii suuryrityksiä.

Nykyinen systeemi on staattinen ja se on itse asiassa este markkinaehtoiselle hinnanmuodostukselle. Käytäntö pitää pienet ja ketterät toimijat pois markkinoilta eikä Suomi pysty hyödyntämään globaalin lääkemarkkinan tarjoamia etuja.

Vaatimus 100 %:n toimitusvarmuudesta kaikkien lääkkeiden osalta on aikansa elänyt ja pitää hintatasoa aiheettomasti liian korkeana. Viranomaiset voisivat tarvittaessa määritellä kriittisten lääkkeiden listan, johon sovellettaisiin 100 % toimitusvarmuusvelvoitetta, mutta kaikkien mahdollisten lääkkeiden osalta tämä vaatimus on turha ja nykyjärjestelmän uudistumista estävä sääntö.

Yksi vahva argumentti apteekkialan sääntelyn puolesta on ollut huoli lääkkeiden saatavuudesta. Kun tiedetään, että lääkkeiden hinnat ovat moninkertaistuneet, kannattaisi saatavuuskriteereihin lisätä velvoite halvimpien lääkkeiden saatavuuden toteutumisesta.

 

VIITEHINTAJÄRJESTELMÄ

Viitehintajärjestelmä luotiin tehostamaan lääkevaihtoa. Sille luotiin myös yhteys lääkkeestä maksettavan Kela-korvauksen laskentaan. Aiemmin potilas sai korvauksen kalliimman lääkkeen perusteella, vaikka hän olisi kieltänyt vaihdon. Viitehintajärjestelmän tultua voimaan korvaus lasketaan edullisemman vaihtokelpoisen rinnakkaislääkkeen perusteella.

Viitehintaryhmään kuuluville lääkkeille on määritelty viitehinnan lisäksi ns. hintaputki. Se tarkoittaa, että Kela-korvaus maksetaan myös edullisimmasta lääkevalmisteesta hinnaltaan poikkeavista viitehintaryhmään kuuluvista valmisteista. Tämä mahdollistaa edellä kuvatun tilanteen, jossa apteekkarin ei tarvitse pitää hintaputken halvimpia tuotteita varastossaan, koska hintaputki takaa potilaalle Kela-korvauksen, vaikka apteekissa ei olisi saatavilla halvinta rinnakkaisvalmistetta. Se takaa myös lääkefirmoille mahdollisuuden hinnoitella tuotteet halvinta hintaa kalliimmalla ja silti saada tuote Kela-korvattavien lääkkeiden listalle.

Viitehintajärjestelmä on moniulotteinen systeemi ja siinä ovat osallisina lääkefirmojen lisäksi Fimea, Kela ja hintalautakunta. Tässä muutamia poimintoja prosessin vaiheista:

  • Fimea julkaisee luettelon keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista.
  • Lääkefirma tekee lääkevalmistekohtaisen hintailmoituksen Kelalle kahden viikon välein.
  • Kela toimittaa hintailmoitukset Sosiaali- ja terveysministeriön alaiselle lääkkeiden hintalautakunnalle.
  • Lääkkeiden hintalautakunta (HILA) muodostaa yritysten tekemien hintailmoitusten perusteella jokaiselle viitehintaryhmälle viitehinnan.
  • Hintailmoituksissa on käytännössä kyse lääkefirman ehdotuksesta kohtuulliseksi tukkumyyntihinnaksi. HILA päättää, viitehintaa määritellessään onko ehdotettu hinta kohtuullinen ja pääseekö lääke Kela-korvauksen piiriin. Viitehinta vahvistetaan neljä kertaa vuodessa.
  • Viitehintajärjestelmään on määritelty hintaputki, jonka rajoissa lääkkeen hinta saa liikkua täyden korvauksen saamiseksi. Näin korvauksen saa myös lääkkeistä, joiden hinta poikkeaa edullisimmasta vastaavasta lääkkeestä.
  • Hintaputki on käytännössä kahden viikon välein päivittyvä ilmainen hintainformaatiopalvelu alan toimijoille. Sitä voisi myös kutsua jonkinlaiseksi lääkkeiden “hintapörssiksi”, jossa suojellun alan toimijat ilmoittavat haluamiaan hintoja ja viranomainen ottaa ne sellaisenaan päätöksenteon perusteeksi.

 

PALJASTUS: Viranomaiset ylläpitävät lääkkeiden hintapörssiä, jonka seurauksena aito hintakilpailu estyy.

 

Viitehintajärjestelmän tavoitteena oli alentaa sekä kuluttajien että yhteiskunnan lääkemenoja. Ajatuksena oli, että hyötyä syntyy laajentuvasta lääkevaihdosta ja lääkeyritysten välisen hintakilpailun lisääntymisestä.

Viitehintajäjestelmä ei kuitenkaan toimi suunnitellusti: Se ei ole kannustanut edullisimpien rinnakkaislääkkeiden käyttöön (koska niitä ei ole riittävästi asiakkaiden saatavilla) eikä se ole lisännyt lääkealan kilpailua. Se ei ole myöskään laskenut lääkkeiden hintoja. Yhteiskunta ei ole saanut järjestelmästä tavoiteltua taloudellista hyötyä.

Käytännössä siis toimialalla “kilpaileville” kerrotaan markkinoilla olevien tuotteiden hinnat ja annetaan tilaisuus testata hintojaan hintaputken avulla. Koska hinnat päivittyvät kahden viikon välein, on toimijoilla mahdollisuus pelata hinnalla ilman merkittävää taloudellista riskiä. Jos oma hintailmoitus meni hintaputken yli, niin kahden viikon päästä voi tilanteen korjata. Kyseessä on ikään kuin tarjouskilpailu, jossa näytetään kaikkien hintatarjoukset ja annetaan lupa korjata omaa tarjousta taas kahden viikon päästä.

Haastattelemani apteekkilaiset kertoivat, että hintaa päivitetään hyvin lähelle ylintä mahdollista hintaputken hintaa. Usein päivitys on muutaman sentin halvempi kuin korkein hinta. Näin siis hintaputken yli menneet hinnat saadaan asemoitua putken yläpäähän. Vastaavasti voidaan hintaputken alapäässä olevien tuotteiden hintaa riskittä korottaa, sillä viranomaisten hyväksymä maksimihinta on tässä vaiheessa tiedossa. Tästä mekanismista seuraa automaattisesti hintojen hilautuminen ylöspäin. Jos apteekit velvoitettaisiin pitämään hintaputken alapäässä olevia tuotteita valikoimissaan, hintakehitys olisi maltillisempi.

 

Korjausehdotus 3:

Ehdotan, että hintaputkikäytännöstä luovutaan, ja jatkossa viranomaiset määrittelevät kullekin viiteryhmälle vain yhden maksimihinnan, minkä alittamalla lääke pysyy Kela-korvauksen piirissä. Kela-korvaus maksettaisiin %:na kunkin korvauksen piirissä olevan lääkkeen hinnasta.

Käytännössä maksimihinnan määrittely pitäisi hintojen korotukset aisoissa ja asettaisi lääkkeet aitoon kilpailutilanteeseen. Nykyinen monimutkainen viitehintajärjestelmä hintaputkineen ja hintajaksoineen näyttää toimivan vain lääkeyritysten ja apteekkien eduksi. Samalla voitaisiin luopua hintailmoituskäytännöstä ja hintakilpailu tulisi läpinäkyväksi ja asiakkaat voisivat tehdä aitoja valintoja.

Muilla toimialoilla kilpailijat eivät saa vapaasti jakaa hintatietojaan, joten on aika erikoista, että apteekkitoimialalla viranomaiset tuottavat kilpaileville yrityksille hintaseurantapalvelun ja ottavat käytännössä “annettuna” Kela-korvaukseen vaikuttavan hintatason.

 

HINTAPUMPPU JA MUUT OSTOEDUT

Apteekkialan sääntelytarvetta perustellaan mm. sillä, että sääntelyn keinoin estetään kaikenlainen lääkemyyntiin liittyvä keinottelu. Tässä ei kuitenkaan ole onnistuttu, sillä toisiinsa kytketyt järjestelmät – viitehinta, hintaputki, taksakaudet, viitehintakaudet, Kela-korvauskäytännöt, lääketaksa-asetus ja valikoimapäätökset – mahdollistavat hintaspekulaation ilman että valvova viranomainen kykenee ohjaamaan hintakehitystä.

 

PALJASTUS: Lääkeyritys ei saa antaa apteekille lääkkeistä alennusta, mutta tätä sääntöä kierretään alalla vakiintuneiden käytäntöjen avulla. Valvovat viranomaiset ovat näistä toimista tietoisia, mutta eivät estä niitä.

 

Periaatteessa kiellettyjen alennusten antamiseen ja apteekkarin liiketoimintariskin vähentämiseen on käytössä useita keinoja. Näitä ovat mm. hintapumppu sekä erilaiset hyvityskäytännöt. Hintapumpun avulla toteutetaan käytännössä alennusmyynti. Se tapahtuu kaksiviikkoista hintajaksoa hyödyntämällä. Lääkeyritys tiedottaa apteekeille esimerkiksi seuraavasti: ”seuraavassa hintailmoitukseessa tulemme pudottamaan tuotteen X hintaa hetkellisesti 30 %, joten silloin kannattaa täydentää varastoja”. Hinnanpudotus on voimassa vain kaksi viikkoa, jonka jälkeen hinta nostetaan takaisin ennalleen tai jopa kalliimmaksi.

Hintapumppu toimii molempiin suuntiin. Erään apteekkarin mukaan paras tuotto pääomalle saadaan hintapumpun avulla hintaputkesta: Lääkeyritys ilmoittaa etukäteen nostavansa tuotteen X hintaa vaikkapa 15 % ja pudottaa hinnan muutaman kuukauden päästä lähtötasoon. Apteekki tilaa tuotetta varastoon ja myy sen pois korotuksen vaikutusaikana. Tässä tapauksessa lääketaksa-asetuksen määrittämä kiinteä hinnoittelukerroin kerryttää lisää katetta hankintahinnan noustessa. Jos tuotetta jää kalliimmalla hinnalla varastoon, niin lääkeyritys usein lupaa hyvittää erotuksen.

Suomessa on lääkkeiden yksikanavajakelu ja hyvin keskittyneet lääkkeiden tukkumarkkinat. Alalla on kokemuksia tilanteista, joissa uudet tukkukaupat on systemaattisesti pidetty pois markkinoilta valikoima- ja hankintapäätösten avulla. Tämä johtaa siihen, että uusien tuotteiden pääsy markkinoille vaikeutuu. Uudet tuotteet ja uudet tukkukaupat ovat usein pienempiä toimijoita ja niillä on vähäiset resurssit vaikuttaa hankintapäätöksiin.

 

Haastateltavat kertoivat konkreettisin esimerkein tilanteista, joissa Suomen markkinoille pyrkivä maahantuoja ei ole onnistunut vuosien aikana myymään yhtään kappaletta lääkettä vaikka se on hintaputken halvin tuote ja hyväksytty rinnakkaistuotteeksi täyttäen kaikki toimitus- ja laatuvelvoitteet.

 

Haastattelemieni apteekkilaisten mukaan isot lääkeyritykset lupaavat apteekeille hintahyvityksiä esimerkiksi silloin, kun tuotteita vanhenee varastoon. Myös silloin, jos tuotteen hinta jää hintaputken ulkopuolelle, hyvitetään erotus apteekeille. Apteekkarin liiketoimintariski on pienempi, jos hän ostaa tuotteita isoilta, hyvityksiä lupaavilta tavarantoimittajilta kuin että ostaisi pienemmältä yritykseltä. Apteekkiluvan tarkoituksena ei ole ollut siirtää vähittäismyynnin riskiä teollisuudelle tai tukkukaupalle. Näin on kuitenkin tapahtunut ja kustannukset maksaa kuluttaja.

Alalla on myös yleisesti tiedossa, että ostoetuja luvataan ei-lääkkeellisistä tuotteista palkintona siitä, että saman valmistajan lääkkeet pääsevät apteekin valikoimaan. Ei ole yllätys, että näissäkin tilanteissa isot toimijat ovat pieniä haastajiaan vahvempia. Usein pienet haastajat hinnoittelevat tuotteensa hintaputken alapäähän, jolloin sen kate on apteekille pienempi kuin yläpäähän hinnoitellun tuotteen kate. Näin se ei ole vahvoilla valikoimapäätöksiä tehtäessä. Kun tähän lisätään vielä se, että pieni toimija ei pysty antamaan ei-lääkkeellisiin tuotteisiin mittavia ostoetuja eikä se voi kantaa apteekkarin varastoriskiä, ei markkinoille saada halvimpia tuotteita myyntiin.

 

Korjausehdotus 4:

Viranomaisten tulee kehittää toimintaansa läpinäkyvämmäksi ja aktiivisemmaksi siten, että ne aidosti vaikuttavat lääkealan kehitykseen ja ohjaavat sitä kansalaisten kannalta suotuisaan suuntaan.

 

Kuka kantaa vastuun alalle syntyneiden erilaisten mekanismien kokonaisuudesta? Kuka vastaa siitä, että epäterveisiin käytäntöihin ja intressiristiriitoihin puututaan? Fimean tehtävänä on valvoa alan toimintaa ja tuottaa riippumatonta informaatiota päätöksentekoon. Näyttää kuitenkin siltä, että puuttuminen on vähäistä ja ala itse johtaa toimintaa viranomaisten katsoessa sivusta. Tähän on tultava muutos.

Yhtenä esimerkkinä vähäisestä ohjausvaikutuksesta on tukkuhintojen (viitehinta) moninkertaistuminen. STM:n alainen hintalautakunta käytännössä takaa teollisuudelle automaattikatteen hyväksyessään tukkuhinnan. Samalla se  takaa katteen myös tukkukaupalle. Miten hintalautakunta arvioi teollisuuden esittämiä laskelmia hinnanmuodostuksesta? Kuka määrittelee sopivan katetason, joka taataan tukkuhinnassa? Kuinka sitä valvotaan? Miksi veronmaksajat kantavat lääkeyritysten liiketoimintariskiä?

Viranomaisilla on tärkeä rooli edellä mainitun tukkuhinnan lisäksi myös vähittäishinnan määrittelyssä. Vähittäishinnan määrittävä lääketaksamalli uudistettiin vuoden 2014 alusta. Uusi malli on toimitusmaksupohjainen ja on viitteitä siitä, että muutos nosti hintatasoa ja paransi apteekkien katetta. Keskustelin asiasta Sosiaali- ja terveysministeriön edustajien kanssa ja he totesivat muutoksen olleen kustannusneutraali. Heidän mukaansa mukaan kate ei olisi kokonaisuutena arvioiden parantunut eivätkä vähittäismyyntihinnat olisi kokonaisuutena nousseet lääketaksamuutoksen seurauksena. Tilanne on mielenkiintoinen, sillä muutoksen vaikutukset on kysytty suoraan apteekkariliitolta, eikä vaikutusta ole riippumattomasti tutkittu valvovan viranomaisen (Fimea) toimesta.

Näyttö siitä, että Kela-korvattavien reseptilääkkeiden hintatasoa aidosti ohjattaisiin viranomaisten toimesta, puuttuu tällä hetkellä. Vaikuttaa siltä, että viranomaisia käytetään vain leimasimen roolissa hinnoitteluprosessin eri vaiheissa. Jos hintatasoa ohjattaisiin aktiivisesti, niin yleisesti käytettyjen lääkkeiden hinnat eivät viisinkertaistuisi muutamassa vuodessa.

 

LOPUKSI

Näyttää siltä, että nykyiset apteekkialan säännellyt käytännöt eivät kannusta lääkeyrityksiä eikä apteekkeja toimimaan hintatason alentamisen puolesta. Se ei ole mikään yllätys, sillä kysymys on liiketoiminnasta ja on luonnollista, että nämä yritykset hyödyntävät kaikki tarjolla olevat, tulosta parantavat olosuhteet omassa toiminnassaan. 

Viranomaisten on syytä tunnistaa apteekkialan tuloksentekomekanismit erityisesti Kela-korvattavien reseptilääkkeiden osalta ja pohtia, onko perusteltua ylläpitää suojeltua toimialaa vai olisiko hyödyllisempää avata se kilpailulle. On selvää, että apteekkilupiin liittyvä toivomus yhteiskuntavastuun kantamisesta ei toteudu tarkoitetulla tavalla.

Lääkkeiden hintatasokeskustelussa on oltava tarkkana: Kuluttajan näkökulmasta on välttämätöntä saada tietoa yksittäisten lääkkeiden hintamuutoksista. Apteekkitoimiala ja myös viranomaiset puhuvat asiasta mielellään koko kansantalouden mittakaavassa. Vaarana on tällöin, että esimerkiksi Kela-korvausten määrän nousu selitetään yksinomaan esimerkiksi väestön ikääntymisellä eikä yksilötason vaikutuksia käsitellä lainkaan.

***
#tolkunpolitiikkaa helsinkiläisten puolesta

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Apteekkialaa tarkemmin tuntematta kuulostaa hyvältä, nähtäväksi jää mikä eduskuntapuolue ilmoittaa ensimmäisenä halunsa lähteä näitä epäkohtia korjaamaan.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Älä rienaa. Jos jokin juttu ei ole lööppilehdessä, se tuskin osuu meidän torkkupeittopataljoonan silmiin.
Vai koska kuulit jotain paljastettavan eduskunnan puhujapöntöstä?
(Uuspaavalniemen puheen jälkeen, olikohan se kuusi vuotta sitten?
https://www.youtube.com/watch?v=OuPo28YCG3A)

Henry

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Nykyisistä edustajista nuo pisteet taitaa mennä Vartialle, ja hänetkin puolueensa vaikenee kuoliaaksi.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Tällaisia kirjoituksia lisää.
Kunpa meidän "median ammattilaiset" osaisi muutakin kuin kopsata Reuters'ia ja vastaavia. Joissakin ei-niinkään-valtamedian lehdissä on vastaavia seikkaperäisiä selvityksiä.
Ja ihme ja kumma myös Taloussanomissa. ;)

Juu, kiitos, oli hyvin valaiseva kirjoitus.

Henry

Jorma Jokinen

Erittäin hyvää analyysiä. Suomalainen apteekkipolitiikka on epäonnistunut täydellisesti, ja mitä muuta voikaan odottaa näin breesneviläiseltä systeemiltä. Vain suomalainen byrokraatti voi luoda näin monimutkaisen ja silti (tai sen johdosta) huonosti toimivan systeemin.

Ratkaisun pitäisi olla aika ilmeinen, eli vapautetaan apteekkitoiminta kilpailulle. Kaikki muut ratkaisut ovat lähinnä purkkaratkaisuja, jotka voivat toimia osittain tai sitten ei.

En ymmärrä, että kuka voi edes vastustaa toiminnan vapauttamista ja millä perusteella, paitsi nykyiset apteekkarit ja se lääketeollisuuden haara, joka nykytilanteesta hyötyy. Vapauttamisesta hyötyisi kaikki muut, ja pelot siitä, että esim. "lääketurvallisuus" jollain tavalla vaarantuisi on kyllä melko tuulesta temmattu vailla mitään todellista perustetta.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Äskeinen analyysi oli "Executive Advisorin", strategikonsultin sekä hallitusammatilaisen näkemys suomalaisen apteekin toimivuudesta...

Kyllä minä kuuntelisin vielä parin apteekkipalveluiden suurkuluttajan näkemystä ennen ylisanoja - ja varsinkin ennenkuin mennään rukkaamaan itse järjestelmää.

Kaikkein kovinta ääntä apteekkikilpailun vapauttamisesta taitavat pitää tahot, jotka tuskin kovin paljon käyttävät itse hyväkseen apteekkipalveluita.

Ja jos käyttävät... eivät kyllä tuo sitä kovin julki puheenvuoroissaan.

Käyttäjän Jari-JukkaAnnala kuva
Jari-Jukka Annala

Lääketurvallisuus on todella tärkeä asia. Meitä kuluttajia on moneen junaan ja joidenkin kohdalla lääkkeiden käyttö lähtee kovin helposti käsistä. Yksilön vastuuseen on älytöntä vedota silloin, kun kustannukset tulevat meidän kaikkien eli yhteiskunnan maksettaviksi. Lääkkeiden väärinkäytön aiheuttaman maksavaurion kustannukset nousevat helposti sataatuhanteen euroon. Ei apteekkijärjestelmä näitä kaikkia pysty seulomaan, mutta tietämättömyys vähenee ja vahinkoja syntyy vähemmän, kun neuvonta toimii. Tahalliset lääkkeiden huumaavan käytön ja toisaalta itsemurhayritysten aiheuttamat vauriot ovat asia erikseen ja niihin ei valistus pure.

Nykyisen järjestelmän kehittäminen on toki tarpeen ja käsikauppalääkkeiden myyminen marketeissa voisi olla mahdollista, toki nimenomaan lääketurvallisuudesta huolehtien. Itse lähtisin kuitenkin liikkeelle apteekkien aukioloaikojen muuttamisella ja tuolla halpojen rinnakkaislääkkeeiden ottamisella apteekkien valikoimaan. Terveyskeskuksen yhteydessä pitäisi myös olla mahdollista myydä sairaala-apteekista lääke päivystysaikoina. Tämä auttaisi etenkin huonokuntoisia potilaita, joilla ei ole välttämättä mahdollista etsiä päivystävää apteekkia.

Jorma Jokinen

Lääketurvallisuuteen ei vaikuta mitenkään se seikka, säännösteleekö valtio apteekkien määrää vai ei. Ihan samanlaiset alan ammattilaiset (farmaseutit yms.) uusissakin myyntipisteissä töitä tekisi kuin nykyisissäkin apteekeissa ja ihan samalla tavalla Fimea valvoisi toimintaa.

Marketeissa voidaan myydä käsikauppalääkkeitä mutta myös reseptilääkkeitä, kunhan myynnistä huolehtii farmaseutit omassa lääkemyyntipisteessään kaupan sisällä. Asiakkaan kannalta on ihan tasan yhtä "turvallista" kummalla puolella hyvänsä markettien kassoja lääkkeitä myydään, kunhan alan ammattilaiset suorittaa myynnin.

Lääketurvallisuuteen vetoaminen nykyjärjestelmän puolustamisessa on kovin keinotekoista ja haiskahtaa alan eturyhmien höpöhöpö-puheilta.

Itselläni henkilökohtaisesti menee suuri summa lääkkeisiin vuodessa ja ihan turhaan tämän breesneviläisen suunnitelmatalouden vuoksi. Käytän esimerkiksi erästä lääkettä, josta ei saa Kela-korvauksia eikä se kerrytä edes vuotuista lääkekattoa. Lääkkeen hinta on nykyjärjestelmän vuoksi tarpeettoman korkea, ja maksan sen kokonaisuudessaan suoraan omasta selkänahastani. Apteekkarit ja lääketeollisuus kiittävät. Minä köyhä köyhdyn lisää.

Käyttäjän Jari-JukkaAnnala kuva
Jari-Jukka Annala Vastaus kommenttiin #17

Kyllä minä tiedän, millaista on olla sairas ja lääkeiden suurkuluttaja. Olen sitä itsekin. Ja olen myös joutunut syömään lääkettä, jolla ei ollut kelakorvattavuutta ja joka ei kartuttanut lääkekattoa. Mielelläni maksaisin minäkin vähemmän lääkkeistäni, viimeiset 15 vuotta on lääkekatto täyttynyt.

Olemne eri mieltä siitä, miten asia hoidetaan. Sinä asunet paikkakunnalla, jossa kilpailu voisi toimia. Minä pienessä taajamassa, jossa elämä pyörii yhden kaupan, yhden pankin ja yhden apteekin kolmiossa. Uskotko todellakin, että kilpailun vapauttamisesta olisi meille täällä jotain iloa? Ei muuten olisi, meiltä lähtisi nykyinen apteekki kannattamattomana pois ja seuraava olisi 30 kilometrin päässä.

Ja lääketurvallisuus ei oikeasti ole mikään vitsi. Normaalit fiksut ihmiset eivät ymmärrä, että kahta eri tulehduskipulääkettä - reseptivapaata - ei saisi syödä samaan aikaan. Kun näinkin selvä asia on hukassa, on pelottavaa, että marketissa myytäisiin lääkkeitä.

Jos oikeasti haluttaisiin auttaa köyhiä, tehtäisiin lääkekattojärjestelmään muutoksia. Jo se, että omavastuut jaettaisiin 12 kuukaudelle tasaisesti ympäri vuoden auttaisi. Jäisi alkuvuoden tolkuton katon kerääminen historiaan. Ajatella voisi myös tulojen perusteella porrastettua järjestelmää.

Jorma Jokinen Vastaus kommenttiin #23

Aika vaikea kuvitella sellaista paikkaa ja tilannetta, jossa pankki ja ruokakauppa kannattaa, mutta lääkkeiden myynti ei muka kannata.

Tuskin on pelkoa siitä, että apteekki on sun kulmita mihinkään lähtemässä. Korkeintaan yhdistyisi ruokakaupan kanssa. Tai parhaimassa tapauksessa ruokakauppaan tulisi lääkkeiden myyntiä sen varsinaisen apteekin ohella.

Lisäksi lääkkeiden verkkokaupasta tulisi entistä mielekkäämpää, kun hinnoilla saisi kilpailla. Lääkkeiden verkkokauppahan on sallittua nykyäänkin, mutta se on hyvin vähäistä Suomessa, koska hinnoilla ei saa kilpailla. Itse todennäköisesti ostaisin lääkkeeni sieltä mistä halvimmalla saa, oli se sitten verkosta tai marketista tai mistä hyvänsä. Tällä hetkellä harkitsen vakavasti, että siirrän lääkeostokseni Tallinnaan. Suomalainen apteekkikartelli saa jäädä nuolemaan näppejään mun puolestani.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen Vastaus kommenttiin #17

Et sitten ilmoita lääkemenoistasi verottajalle, joka huomioi vähennyksenä myös ne lääkemenot, joita Kela ei korvaa? - Nämä kaikki lääke- ja terveydenhuollon menot tietysti suhteutetaan veronmaksajan tuloihin.

Se, että lääkkeitä alettaisiin myydä farmaseuttien voimin marketeissa, on kuin yrittäisi keksiä pyörän uudelleen. Suomalainen apteekkijärjestelmä on ehdottomasti maailman eliittiä, johon muualla maailmassa vain haaveillaan.

Itse asiassa useassa maassa apteekki onkin marketin nurkassa nyhjöttävä lääkekaappi - en oikein usko, että tämä on suomalaisen kuluttajan "märkä uni".

Jorma Jokinen

Erittäin hyvää analyysiä. Suomalainen apteekkipolitiikka on epäonnistunut täydellisesti, ja mitä muuta voikaan odottaa näin breesneviläiseltä systeemiltä. Vain suomalainen byrokraatti voi luoda näin monimutkaisen ja silti (tai sen johdosta) huonosti toimivan systeemin.

Ratkaisun pitäisi olla aika ilmeinen, eli vapautetaan apteekkitoiminta kilpailulle. Kaikki muut ratkaisut ovat lähinnä purkkaratkaisuja, jotka voivat toimia osittain tai sitten ei.

En ymmärrä, että kuka voi edes vastustaa toiminnan vapauttamista ja millä perusteella, paitsi nykyiset apteekkarit ja se lääketeollisuuden haara, joka nykytilanteesta hyötyy. Vapauttamisesta hyötyisi kaikki muut, ja pelot siitä, että esim. "lääketurvallisuus" jollain tavalla vaarantuisi on kyllä melko tuulesta temmattu vailla mitään todellista perustetta.

Käyttäjän SeppoMakkonen kuva
Seppo Makkonen

Asiallinen kirjoitus, josta voi päätellä että Fimea ja muut lääkekauppaan liityvät viranomaiset ovat ihan yllättävän hampaattomia. On ehkä syytä tiedostaa että lääketeollisuus on selvästi korruptoitunein teollisuuden ala tällä planeetalla. Kannattaisi ehkä hieman tutkia viranomaisten ja lääketeollisuuden yhteyksiä. Lienee kai sanomattakin selvää että apteekkarit ja liian monet lääkärit ovat lääketeollisuuden narussa.
Lääkkeiden hinnanousu viiden vuoden aikan jopa 400 % on ihan naurettavan suuri. Teollisuudessa ovat tuotteiden hinnat ja raaka-aineiden hinnat pysyneet jo 10 vuotta lähes samoina. Toisinaan raaka-aineet hetkellisesti reagoivat poliittisiin tai muihin häiriöhin, mutta hinnat tasaantuvat yleensä muutamissa kuukausissa. Tämä koskee myös lääketeollisuuden raakaineita. Tuntuuko siltä että meitä kusetetaan? Minusta tuntuu

Reijo Jokela

"Erittäin hyvää analyysiä. Suomalainen apteekkipolitiikka on epäonnistunut täydellisesti, ja mitä muuta voikaan odottaa näin breesneviläiseltä systeemiltä. Vain suomalainen byrokraatti voi luoda näin monimutkaisen ja silti (tai sen johdosta) huonosti toimivan systeemin".

Tätä en kyllä allekirjoita. Asiakkaan näkökulmasta apteekkijärjestelmämme lienee yksi toimivimmista mitä Suomessa on. Asiointi on todella vaivatonta ja lääkkeiden saanti jouhevaa. (perustuu omiin kokemuksiin) palvelu hyvää.
Mitä taas tulee noihin hinnannousuihin, niin omalla kohdallani on käynyt niinkin, että tuoteen hinta on tippunut murto-osaan aikaisemmasta. Nuo hinnan nousut ja laskut voivat tosin johtua muustakin kuin apteekkijärjestelmästä.
Vaikka järjestelmä ei varmasti ole lähelläkään täydellistä, niin lähtisin kyllä mmielummin hienosäätämään nykyistä järjestelmää, kuin romuttamaan sen ja luomaan uutta tilalle. Meillähän ei ole mitään varmuutta siitä, että uusi järjestelmä toimisi edes niin hyvin ja kustannustehokkaasti kuin tämä nykyinen. Ei ole oikein nuo valtiovallan tervehdyttämistoimet antaneet uskoa että tuo voisi onnistua. Meillähän olis kallis ja tehoton sairaanhoitojärjestelmä, sekä vanhustenhoito. Tehostamisen ja uudistusten seurauksena sen on entistä kalliimpi ja tehottomampi.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Blogisti keskittyy varsin monipuolisesti lääkkeen hintarakenteeseen, mutta minulle ei selvinnyt, ovatko lääkkeiden hinnat nousseet jo merkittävästi verrattuna aikaan ennen lääkevaihtoa ja viitehintajärjestelmää?

Aina edullisinta lääkettä ei voi tarjota jo pelkästään farmaseuttisista syistä: jos potilaan lääke pitää puolittaa, edullisin lääke saattaa murentua lääkkeen käyttäjän käsiin tai siinä ei ole välttämättä halkaisua edistävää jakouraa.

Suomen apteekkijärjestelmää, joka valtaosaltaan koostuu: yksityisistä apteekeista, Helsingin yliopiston apteekista maakunnallisine sivuapteekkeineen sekä Kuopion yliopiston apteekista.

Helsingin yliopiston apteekki (YA) on varsin suuri toimija suomalaisessa apteekkikentässä, jonka levittäytymistä maakuntiin perusteltiin aikoinaan farmaseuttien ja proviisorien koulutuksen turvaamisella. YA:lla on pääapteekki Helsingissä ja 16 sivuapteekkia muissa kaupungeissa. Kuopion yliopistolla (nyk. Itä-Suomen yliopisto) on vain yksi apteekki.

Tosiasiassa farmaseuttista yliopistokoulutusta Helsingin ja Kuopion lisäksi on toteutettu myös Åbo Akademissa sekä muuntokoulutuksena Oulun yliopistossa pohjoisen Suomen apteekkitoiminnan turvaamiseksi.

Nykyisen yliopistorahoituksen kurimuksessa voisi pohtia myös em. koulutuspoliittisista lähtökohdista ynnä syistä sekä markkinamekanismin toimivuuden kannalta yliopistoapteekkien jakamista myös Åbo Akademille sekä Oulun yliopistolle (kuten aiemmin Kuopiolle), joilta farmaseuttista ja lääketieteellistä osaamista löytyy.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Minna Isoaho kirjoittaa kiistatonta totuutta. Mikäli vain saisimme Suomeen täydellisen apteekkikilpailun ja kaikkien lääkkeiden rajattoman myynnin kenelle vain ilman reseptejä niin hinnat laskisivat hurjaa vauhtia. Apteekeista ei ole niin väliä. Kaikki kauppiaat kioskeja myöden voisivat toimia lääkkeiden myyjinä. Tällainen toiminta tukisi työllisyyttä todella paljon.

Käyttäjän Jari-JukkaAnnala kuva
Jari-Jukka Annala

Tukisi todellakin työllisyyttä. Eritoten terveydenhuoltohenkilöstön ja hautausurakoitsijoiden. Ja tulisi siinä töitä papeille ja suntioille sekä pitopalveluyrittäjille.

Jorma Jokinen

Turhaa näsäviisastelua. Kilpailun vapauttaminen ei tarkoita sitä, että lääkkeitä saisi myydä reseptivapaasti ja että myydä saisi ilman farmaseutin koulutusta.

Asiakkaan näkökulmasta käytännössä mikään ei muuttuisi paitsi se, että myyntipisteitä syntyisi lisää ja hinnat laskisivat. Tuotevalikoima kenties kasvaisi. Alalle syntyisi lisää töitä. Kärsijöinä olisivat nykyiset upporikkaat apteekkarit ja osa lääketeollisuudesta.

Reijo Jokela

Lisää myyntipisteitä. Lisää kilpailua. Pienenvät katteet. Tehostetaan toimintaa, vähentämällä henkilökuntaa, rajaamalla valikoimaa koskemaan vain parhaan katteen tuoviin tuotteisiin. Tämän jälkeen tulee palkattoman työvoiman hyödyntäminen jne. Jos nämä Sekoomuksen kilpailun vapauttamisopit toimisivat, niin eikö meillä olisi jo edes muutama esimerkki onnistumisista?
Vanhuspalvelut vapautettiin ja lisääntyneiden kustannusten myötä ei saatu kuin paskoissaan makaavia ihmisraunioita. Todennäköisesti apteekkitoiminnan vapauttaminen poikisi samanlaisen kehityksen.

Jorma Jokinen Vastaus kommenttiin #19

Lisää näsäviisastelua, mitäs jos yritettäisiin keskustella asiallisesti? Lääkemyynti on erittäin tuottoisa ala, ja kilpailun vapautuessa toimipisteitä syntyy varmasti lisää. Kesko ja S-ryhmäkin varmasti ottaisivat lääkkeet valikoimiinsa monissa myymälöissään.

Voi olla, että jollain aikataululla pienimpiä toimijoita ostettaisiin pois ja myynti keskittyisi isoille yrityksille, mutta myyntipisteiden määrä pysyisi varmasti korkeana, ja muutenkaan mitään suoraa vertausta ei voi tehdä mihinkään muuhun alaan, koska se olisi taas ihan uusi tilanne ja oma erityisalansa. Eikä lääkkeet vaadi niin monimutkaista logistiikkaketjua kuin esimerkiksi elintarvikkeet, joten alalle on helpompi tulla tukkuliikkeen tai vähittäismyyjän roolissa.

Lisäksi lääkkeiden postimyynti lisääntyisi ja osaavat kuluttujat voisivat tilata lääkkeet kotiinsa entistä halvemmalla. Lääkkeiden postimyynti on mahdollista ja laillista nykyäänkin, mutta mitään siinä ei säästä (jos Suomesta tilaa).

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Tai sitten meillä olisi useampi apteekkiliike myymässä "ei oota". - Mikä on Ruotsin kokemus mielestänne? - Maaseudulta apteekit hävisivät rahakkaampiin taajamiin - ja lopulta huoltoasemat joutuivat luopumaan mm. parasetamoli-lääkkeen myynnistä, koska niin monella - Juicen sanoin - maksa sanoi "poks".

"Kärsijöinä olisivat nykyiset upporikkaat apteekkarit ja osa lääketeollisuudesta."

Listaan voisi lisätä valtion ja veronmaksajat, sillä nythän apteekkarit maksavat veronsa Suomeen henkilöyrityksinä. Kilpailun vapauduttua mikä estää verosuunnittelun ja verotulojen siirtymisen paratiisisaarille? Olikos niin, että joidenkin yksityisen lääkäriaseman verot menevät jo veroparatiisiseihin...?

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Miksemme samalla logikalla purkaisi alkoholimonopolia - hinnat laskevat, kaikki onnellisia?

Kioski-kauppias voisi ihan mutu-tiedolla antaa lääkeinformaatiota ja kertoa interaktioista merkonomipohjalta?

Reijo Jokela

Ruotsissa taidetiin yrittää noiden raseptivapaiden lääkkeiden siirtoa kauppoihin. Tuloksena lääkekuolemien raju lisäys ja siirto vähin äänin takaisin ammattilaisten käsiin.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #20

Puolassa sai reseptivapaita lääkkeitä marketeista, mutta ei siellä joutunut kadulla kompastelemaan lääkkeiden väärinkäyttäjien ruumiisiin.

Jorma Jokinen Vastaus kommenttiin #20

Ruotsissa taisi ongelmana olla lähinnä parasetamolin aiheuttamat maksasairaudet. Tietääkseni siellä kyllä myydään ainakin joitain reseptivapaita lääkkeitä kaupoissa edelleen. Niin myydään muuten Suomessakin, tasan yhtä lääketyyppiä eli nikotiinikorvaustuotteita. Ne luokitellaan lääkkeiksi. Tietääkseni maailmanloppua ei tullutkaan, vaikka näiden tuotteiden myynti vapautettiin.

Ei se ole markkinatalouden vika, jos ihmiset käyttävät lääkkeitä väärin. Jos joku haluaa ottaa parasetamolia liikaa, voi hän sen tehdä yhtä hyvin kartelliapteekeistakin myrkkynsä ostamalla. Ei siellä kukaan mitään kysele.

Eikä lääkekaupan vapauttaminen tarkoita sitä, etteikö myynnin voisi edellyttää tapahtuvan silti "ammattilaisten" (kuten farmaseuttien) valvonnassa. Kaupoissa voisi olla lihatiskin ja asiamiespostin ohella lääkemyyntipiste, joissa farmaseutit työskentelee. Palvelu pelaisi ihan yhtä hyvin kuin nykyäänkin, mutta lääkkeitä saisi useammista paikoista ja hinnat tippuisivat.

Käyttäjän Jari-JukkaAnnala kuva
Jari-Jukka Annala

On käynyt myös niin, että lääke on poistettu kelakorvattavien lääkkeiden joukosta ja sen hinta on siinä yhteydessä moninkertaistunut. Lääkkeissä, olkoonkin että ovat rinnakkaisvalmisteita, on myös eroja. Vaikuttava aine on sama, mutta lääkkeen muu rakenne on ehkä erilainen ja siitä voi puuttua muun muassa puolittamisura. Ohje lääkkeiden käytössä on sellainen, että lääkkeen voi puolittaa silloin kun siitä löytyy ura. Lääkeyliherkkien asiakkaiden kohdalla lääkkeen sidosaineet ja rakenne voivat vaikuttaa siihen, voiko lääkettä käyttää.

Apteekkijärjestelmä on lääkkeiden hinnoitteluun liittyvistä ongelmista huolimatta toimiva. Kuulun apteekkitoimintaa ylläpitäviin kansalaisiin ja asun pienellä paikkakunnalla, jossa tuskin apteekkia kannattaisi pitää, jos Kelan korvauksista ja viitehintajärjestelmästä luovuttaisiin. Apteekin henkilökunta on asiansa osaavaa ja lääkkeiden - myös Kelan korvauksien ulkopuolella olevien - yhteisvaikutukset tarkistetaan säännöllisesti. Niissä kun saattaa tulla vastaan yllätyksiä. Itse en käytä edes lisäravinteita tai vitamiineja keskustelematta ensin farmaseutin kanssa.

Jorma Jokinen

Farmaseuttien ammattitaito ei varmasti mihinkään katoaisi, vaikka saisivat tehdä työtään jossain muuallakin kuin nykyisissä luvanvaraisissa apteekeissa. Lisäksi farmaseuttien työllisyys varmasti paranee ja heitä tarvitaan lisää, jos apteekkitoiminta vapautetaan ja apteekkeja sekä muita lääkkeiden myyntipisteitä syntyy lisää.

Jyrki Paldán

Mikä on tuo oletus pienien apteekkien lisääntymisestä? Lähestulkoon kaikilla muilla vähittäiskauppa-aloilla kilpailu on vapaampaa, mutta silti bisnes on keskittynyt jopa suuremmille yrityksille kuin nykyinen apteekkitoiminta.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää että kokonaisuudessaan pirstaleinen kilpailu ja pienet toimijat työllistävät enemmän kuin suuret ja tehokkaat(kuten ilman epäilystäkään havaittiin Wal-Martin syrjäyttäessä pienet kaupat Yhdysvalloissa), joten periaatteessa työllisyys voi kasvaakin jos, mutta vain jos, apteekkitoiminta tosiaan pirstaloituu nykyistä lukuisampiin pienyrityksiin. Nyt kun tuo oletus ei ole toteutunut käytännössä millään muulla vastaavalla alalla, miksi olisi turvallista olettaa sen tapahtuvan tässä tapauksessa?

Käyttäjän ingmarforne kuva
Ingmar Forne

Kiinnitin huomiota kirjoituksessa tällaiseen kohtaan:

"Lääkevaihto toimii teoriassa täydellisesti asiakkaan hyväksi – potilas saa vaikutukseltaan saman lääkkeen, mutta alkuperäislääkettä halvemmalla."

Ei se ole aivan niin yksinkertaista. Varsinkaan jos on useamman lääkkeen yhdistelmä. Kukaan ei oikeastaan tiedä lääkkeiden yhteisvaikutuksesta yhtään mitään. Osittain tämä johtuu siitä että lääkkeen kokoonpano vaikuttavan aineen ohella ei ole muun kun valmistajan tiedossa. Ja koska se on liikesalaisuus, sitä ei kerrota.

Oman kokemukseni perusteella, tiedän, että saman lääkkeen vaihtaminen toiseen, jossa molemmissa on sama vaikuttava aine, saattaa tehdä potilasta tosi sairaaksi.
Jos lääkärin kanssa on kokeiltu että joku tietty lääkeyhdistelmä toimii, niin jonkun osatekijän muuttaminen vain hinnan perusteella ei välttämättä ole terveydelliseltä näkökulmalta kovin viisasta.

Terveisin.

Ingmar Forne

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Olet aivan oikeilla jäljillä, Ingmar. - Fimeahan hyväksyy geneerisissä lääkkeissä +/-20% vaihtelun biohyötyosuudessa... ja tällainen vaihtelu voi tapahtua hyvinkin siinä rajapinnassa, jossa potilaan kokemat haittavaikutukset manifestoituvat,

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset