Minna Isoaho

Apteekkibisneksen harmaat alueet tulevat kansalaisille kalliiksi

  • Kuva 1. Tukkukaupan tulos Suomessa ja Ruotsissa
    Kuva 1. Tukkukaupan tulos Suomessa ja Ruotsissa
  • Kuva 2. Sijoitetun pääoman tuotto
    Kuva 2. Sijoitetun pääoman tuotto
  • Kuva 3. Toimitusketju
    Kuva 3. Toimitusketju

Apteekkilupakäytännön ja sen myötä koko apteekkibisneksen uudistaminen on ollut vilkkaan keskustelun kohteena viime viikkoina. Yhä selvempää näyttää olevan, että apteekkimonopolin ylläpito jarruttaa alan toiminnallista kehitystä ja mahdollistaa tuotteiden ylihinnoittelun.

Suomalaisen apteekkijärjestelmän erityispiirteitä ovat mm. staattinen toimilupakäytäntö, tukkukaupan yksikanavajakelu, hintasääntely tukku- ja vähittäishinnoissa sekä  poliittisten päättäjien verovaroin kustantama tuloautomaatti apteekkareille. Näiden erityispiirteiden jääräpäinen vaaliminen tulee kuluttajille kalliiksi.

Kilpailu puuttuu apteekkitoimialalla sekä vähittäiskaupasta että tukkuportaasta, eikä apteekkiyrittäjillä ole käytännössä yrittäjäriskiä. Alan toimintamallit eivät ole läpinäkyviä ja maan tavaksi tulleissa käytännöissä on mahdollista nähdä jopa kartellimaisia piirteitä. Voimakkaasti reguloitu ala on sulkeutunut ja toimintamallien arviointi ulkopuolisten toimesta on ollut vähäistä. Vaikuttaa siltä, että monet käytännöt ovat alan itsensä muokkaamia ilman ulkomaailman reflektointia. Lääkeketjuun on syntynyt harmaita alueita, joita poliitikot ja jopa virkamiehet suojelevat.

Lääkehuollon ja lääketurvallisuuden varmistamiseksi tarvitaan sääntelyä ja valtiovallan toimenpiteitä jatkossakin, mutta enää ei ole perusteita sille, että toiminnan normit täyttävien uusien yritysten tulo alalle estetään. Ei myöskään ole perusteita yksikanavajakelulle, jossa perinteistä tukkuportaan roolia vaalitaan muuttumattomana. Monella toimialalla teknologinen kehitys ja toiminnalliset innovaatiot ovat muuttaneet tukkukaupan sisältöä olennaisesti. Myös apteekkitoiminnassa on mahdollisuus kuluttajan kannalta kustannustehokkaampiin ratkaisuihin logistisessa ketjussa.  Ei myöskään ole enää perusteltua jatkaa vanhalla mallilla, jossa alan menestyville yrittäjille annetaan verovaroin rahoitettuja automaattisia tulonsiirtoja.

 

Olen tutustunut alan käytäntöihin ja arvioinut toimintamallien tarkoituksenmukaisuutta liiketoiminnallisesta näkökulmasta katsottuna. Tässä muutamia havaintojani:

  • Apteekkien monopolia puolustavat poliittiset päättäjät ja lobbaajat rajaavat keskustelun yksinomaan lääkehuollon kysymyksiin ja näin välttävät alan toiminnallisten ongelmien käsittelyn.
  • Lääkemarkkinakysymyksiä ei oteta mukaan toimialan uudistuskeskusteluun, vaikka ne ovat erittäin tärkeitä asioita kansalaisten ostovoiman ja veronmaksajien kannalta katsottuna.
  • Poliittiset päättäjät linjaavat kantansa uudistuksiin julkisesti jo ennen niiden käsittelyä.
  • Päättäjät ja monopolia puolustavat järjestöt näyttävät olevan hyvin vahvasti toisiinsa sitoutuneita. Jostain syystä relevantti tutkimustieto muiden Euroopan maiden kokemuksista jätetään huomiotta siltä osin kuin se ei tue monopolin puolustamistavoitetta.
  • Kehittämisen koordinointi puuttuu: ministeriöt ja virkamiehet muodostavat kantansa ja tekevät lakiehdotuksia omasta vastuualueestaan käsin ilman kokonaisvaikutusten arviointia.
  • Alan sisäiset menettelyt ovat muodostuneet monin paikoin ”maan tavaksi”, jotka haittaavat alan kehittämistä ja estävät uusien toimijoiden pääsyä alalle.

Aikaisemmassa blogissani olen kuvannut yksityiskohtaisesti apteekkialan rakenteiden ja käytäntöjen haitallisia vaikutuksia kuluttajan näkökulmasta.  En toista niitä tässä, mutta päätelmäni ovat luettavissa oheisessa osoitteessa: http://bit.ly/vapautus

Seuraavissa kappaleissa jatkan em. haitallisten vaikutusten konkretisointia: käsittelen monopolin vaikutuksia apteekeissa myytävien tuotteiden hinnoitteluun sekä  vapaakauppatuotteiden markkinoihin.  Pohdin myös lääketukkukaupan ominaispiirteiden vaikutusta alan toimintaan.

 

Toimiala-analyysini perusteella uskon, että

  1. Lääketukkukaupan yksikanavajakelu ja hankintahinnan sääntely nostavat tuotteiden hintoja.
  2. Vapaakauppatuotteiden markkinaa pidetään keinotekoisesti apteekkien yksinoikeutena.
  3. Nykyiset toimintamallit mahdollistavat vapaakauppatuotteiden ylihinnoittelun.

 

1. Lääketukkukaupan yksikanavajakelu ja hankintahinnan sääntely nostavat tuotteiden hintoja

Muualla Euroopassa on käytössä lääketukkujen monikanavajärjestelmä, eli tukut kilpailevat lääkkeiden myynnistä apteekeille. Meillä on vuosien kuluessa muotoutunut käytännöksi yksikanavajärjestelmä ja se tarkoittaa, että lääkkeen valmistajan kannattaa antaa tuotteensa myyntiin vain yhteen tukkukauppaan kerrallaan. Se myös vaikuttaa koko lääkeketjun dynamiikkaan ja osapuolten mahdollisuuksiin neuvotella yhteistyön ehdoista.

Suomessa tukkumarkkinat ovat kahden kauppa: Tamro Oyj:llä on 54 %:n ja Oriola Oy:llä on 46 %:n markkinaosuus lääkemyynnistä. Tukut vastaavat myös vapaakauppatuotteiden jakelusta asiakkaidensa toimeksiannosta. Tamro Oyj kuuluu Phoenix-konserniin, joka on Euroopan johtava lääkejakelija. Oriola Oy puolestaan on kansainvälisesti toimivan Oriola-KD Oyj:n tytäryhtiö.

Alalla on kokemuksia tilanteista, joissa uudet tukkukaupat on systemaattisesti pidetty pois markkinoilta valikoima- ja hankintapäätösten avulla ja siten on vahvistettu tuttujen yhteistyökumppaneiden asemaa.

Suomessa on käytössä hankintahinnan sääntelymekanismi, jolla turvataan valmistajien ja tukkujen kannattava toiminta ja toisaalta pyritään sääntelemään tuotteiden hintaa. Monopolikäytännöistä johtuen nämä jäykät rakenteet näyttävät toimivan kuluttajan etua vastaan.

Suomen toimintamalli generoi hintapaineita ja luo maaperää intressiristiriitojen syntymiselle. Hintapaineista saadaan käsitys vertaamalla Oriola-KD:n tulostietoja Suomen ja Ruotsin toiminnoissa. Kuvasta 1 käy ilmi, että Oriolan lääkkeiden tukkukaupan käyttökate oli vuonna 2015 Ruotsissa 1,9 % ja Suomessa 5,6 %. Vastaavasti lääkkeiden tukkukaupan liikevoitto oli Ruotsissa 1,6 % ja Suomessa 4,6 %. Suomen bisnes on siis selvästi naapurimaan liiketoimintaa tuloksellisempaa. Luvut on otettu Oriola-KD Oyj:n pörssitiedotteesta (5.2.2016) ja Oriola Oy:n Patentti- ja Rekisterihallitukselle toimittamista tulostiedoista.

Näyttää siis siltä, että Suomessa on mahdollista saada tuotteista selvästi parempi hinta kuin Ruotsissa. Hankintahinnan korkeampi lähtötaso vaikuttaa luonnollisestikin myös vähittäismyyntihintaa nostavasti. Todettakoon, että toisen tukkukaupan, eli Tamron toiminnasta ei ollut tätä kirjoitettaessa saatavilla vastaavaa informaatiota.

 

Lisäevidenssiä yksikanavajakelun tukkukaupalle tuottamasta lisähyödystä saadaan Oriola-KD Oyj:n pörssitiedotteen kohdasta ”Riskit”. Siinä yhtiö toteaa mm. seuraavaa: ”Yksikanavajakelun osuus lääkejakelumarkkinasta saattaa pienentyä nopeasti, mikä saattaa heikentää toiminnan kannattavuutta ja johtaa tukkutoiminnan uudelleenjärjestelyyn.” Yksikanavajakelu on siis käytäntönä monikanavajakelua tuottoisampaa myös yrityksen itsensä toteamana.

Kuvassa 2 on esitetty tukkutoimijoiden sijoitetun pääoman tuottoprosentit Suomen toiminnoissa viimeisiltä kuudelta vuodelta. Tamron luvut vaihtelevat 14 % – 118 % välillä ja Oriolan luvut ovat vastaavasti 40 % - 83 % välillä. Näistä luvuista voidaan päätellä, että ihan hyvästä liiketoiminnasta on kysymys. Luvut on saatu yhtiöiden Patentti- ja Rekisterihallitukselle toimittamista tulostiedoista.

Korostan, että tässä ei syytetä esimerkkinä olevia yrityksiä mistään epäasiallisesta toiminnasta. Ne tekevät menestyksellisesti työtään toimintaympäristössä, jonka poliitikot ovat heille Suomessa järjestäneet. Toiminnan analyysillä on tarkoitus herättää päättäjät pohtimaan sääntelyyn liittyvien sivuvaikutusten merkitystä ja mahdollisesti päivittämään käytännöt nykyaikaan sopiviksi. 

 

2. Vapaakauppatuotteiden markkinaa pidetään keinotekoisesti apteekkien yksinoikeutena

Vapaakauppatuotteilla tarkoitetaan tässä niitä apteekeissa myytäviä tuotteita, joita ei luokitella reseptilääkkeisiin tai itsehoitolääkkeisiin. Tämä tuhansien tuotteiden valikoima sisältää mm. silmätippoja, perusvoiteita, vitamiinejä ja ravintolisiä, joista osa on nykyisin saatavilla vain apteekeista. Apteekkilupakäytäntö ei rajoita näiden tuotteiden myyntiä, mutta kokemuksen mukaan alan ulkopuolisten yritysten on käytännössä mahdotonta ostaa näitä suosittuja tuotteita tukkukaupoista.

Vapaakauppatuotteiden osuus apteekkien myynnistä kasvaa koko ajan ja ne ovat liiketoiminnallisesti houkuttelevia. Tästä osoituksena se, että teollisuus tuottaa markkinoille vapaakauppatuotteita enenevässä määrin. Apteekkarit puolestaan ovat eriyttäneet niiden myynnin perustamiinsa osakeyhtiöihin, joita on jo noin 300 kappaletta. Näiden osakeyhtiöiden toiminnan kannattavuus on erittäin hyvällä tasolla. Näille vapaakauppatuotemarkkinoille olisi myös muita tulijoita.

Kuvassa 3 on esitetty mekanismi, joka on alalle pyrkivien toimijoiden kannalta hankala: Jostain syystä tukkukaupat eivät myy vapaakauppatuotteita apteekkikanavan ulkopuolisille toimijoille, vaan edellyttävät ”apteekin olemista taustalla”. Näin apteekit voivat luoda mielikuvaa ”vain apteekissa myytävistä” tuotteista ja siten saavat myös mahdollisuuden korkeammalle hinnoittelulle. Mielenkiintoista on, että sekä Tamrolla että Oriolalla on itsellään vähittäiskauppaa Suomen ulkopuolella, mutta eivät harjoita sitä Suomessa. Halutaanko pitää kiinni maan tavasta, jossa muut kuin apteekit eivät osallistu vapaakauppatuotteiden myyntiin kansalaisille?

 

Tekemäni toimiala-analyysin ja alan vaikuttajien haastattelujen perusteella minulle on syntynyt mielikuva, että

  • Apteekeilla ja apteekkien osakeyhtiöillä on mahdollisuus ”niputtaa” hankintaneuvotteluissa lääkevalikoiman muodostaminen ja vapaakauppatuotteiden ehdot yhteen ja siten vaikuttaa omaan tulokseensa kuin myös  kilpailutilanteen kehittymiseen.
  • Tukkukauppa hyötyy apteekkikanavan yksinoikeusmyynnistä eikä sen vuoksi koe erityistä tarvetta toimittaa tavaraa alalle pyrkiville muille vähittäiskaupan toimijoille. Tukkukaupalla on myös oma intressi pitää muut lääketukkurit poissa markkinoilta, eikä siten ole erityistä tarvetta kehittää hankintaprosesseja, jotka mahdollistaisivat muissa maissa käytössä olevan monikanavajärjestelmän syntymisen. Tukkukaupat ovat kyllä itse etabloituneet vastaaville markkinoille maissa, joissa monopoli on purettu. Suomessa vallitsevaa toimintaympäristöä sen sijaan pyritään ylläpitämään muuttumattomana.
  • Lääketeollisuus voisi toimittaa tavaraa suoraan esimerkiksi päivittäistavarakaupoille, mutta ei sitä juuri  tee. Lääketeollisuus mahdollisesti pelkää menetyksiä lääkemyynnin osuuksissa mikäli ”keikuttaa venettä” vapaakauppatuotteiden saralla.

 

3. Nykyiset toimintamallit mahdollistavat vapaakauppatuotteiden ylihinnoittelun

Saatavilla on lukuisia tutkimuksia siitä, että monopolitoimialoilla on riski tuotteiden ylihinnoitteluun. Edellä on käsitelty hintaan vaikuttavia tekijöitä Suomessa ja apteekkitoimialalla. Itse uskon, että toimialan vapautus ja kilpailun lisääntyminen alentaisivat kuluttajien hintoja lääkkeiden ja vapaakauppatuotteiden osalta. Uskon myös, että saatavuus ja lääketurvallisuus pysyisivät nykyisellä tasolla ja osin jopa paranisivat.

Kun esimerkisi vapaakauppatuotteita pidetään keinotekoisesti saatavilla vain apteekkikanavassa ja kun niille luodaan vahva lääkkeellinen imago, mahdollistaa se näiden tuotteiden korkeamman hinnoittelun. Haastateltavani arvioivat, että em. tuotteet voivat olla tuotteesta riippuen jopa 21-31 % kalliimpia nykysysteemillä, kuin laajemmin myytynä. Arviota tukee kokemus nikotiinivalmisteiden hintakehityksestä: hinta putosi merkittävästi (15 %) heti, kun se saatiin jakeluun myös apteekkien ulkopuolelle.

Mikä merkitys mahdollisella monopolistisella ylihinnoittelulla on kuluttajille?

Oletukset:

  • 60 miljoonaa asiakaskäyntiä vuositasolla.
  • Joka toinen asiakas ostaa vapaakauppatuotteita.
  • Vapaakauppaostosten keskihinta on 11,68 €.
  • Liikevaihtoa syntyy 350 milj. €, jolloin arvonlisäverollisena kyseisen markkinan suuruus on 434 milj. €.

Jos ylihinnoittelua on esimerkiksi 24 %:n verran, tulee nykysysteemi kuluttajille 104 milj. € kalliimmaksi kuin jos markkina olisi normaalisti kilpailulle avoin. Jos yksittäinen kuluttaja ostaa vuosittain esimerkiksi 300 eurolla näitä tuotteita, maksaa hän niistä siis 72 euroa ylihintaa.

Kun tähän laskelmaan vielä lisätään aikaisemmassa blogissani  tekemä ehdotukseni reseptin toimitusmaksun palauttamisesta vuoden 2013 tasolle, saadaan kansantalouteen lisää ostovoimaa 108 miljoonaa euroa. Blogi luettavissa osoitteessa: http://bit.ly/tulonsiirto

Kilpailun lisääminen ja toimitusmaksun korotuksen peruuttaminen tarkoittavat yhteensä 212 miljoonan euron ostovoimalisäystä kansalaisten arkeen. Näihin uudistuksiin tarvitaan vain poliittista tahtoa ja pari nuijankopautusta kokouksissa.

 

Lopuksi

Pahoin pelkään, että poliittinen päätöksentekojärjestelmämme ei kykene uudistamaan lääkehuoltoa ja samaan aikaan avaamaan markkinoita siten, kuin muissa Euroopan maissa on tehty. Liekö syynä välinpitämättömyys, osaamattomuus vai hyvä veli –järjestelmä?

Toivon kuitenkin, että kun apteekkialan uudistamista pohditaan virkamiesten ja poliittisten päättäjien toimesta,  he käsittelevät koko hyvinvoinnin ketjua. Siihen kuuluu lääkehuollon ja lääketurvallisuuden lisäksi myös vapaakaupan eli muiden terveyttä tukevien tuotteiden bisneslogiikka sekä kokonaistaloudellisten vaikutusten arviointi.

***
#tolkunpolitiikkaa helsinkiläisten puolesta

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän HenrikVlimki kuva
Henrik Välimäki

Mitäs tuota liikaa pohtii ja monimutkaistaa. Syynä on hyväveli-järjestelmä ja lähinnä kokoomuksen tuki. Taksimonopolilla puolestaan hyväveli-järjestelmä ja lähinnä persujen tuki.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Ei oikein sovi nykyaikaan tällainen säädelty monopoli. Apteekithan voisi saman tien sosialisoida, niin kuin kuulemma Veikko Vennamokin aikanaan vaati.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Mikä on Minnan näkemys, riittääkö pelkkä apteekkiluvituksesta luopuminen?

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Lääkkeiden hinnat (resepti- ja itsehoitolääkkeet) on määritelty valtioneuvoston 2013 antamassa asetuksessa. Kuten asetuksesta käy selville, niin tuossa on jo määritelty tavallaan apteekin kate. Kilpailulle ei oikein jää sijaa hinnoittelun suhteen. Joku muutos tähänkin pitäisi saada, jotta aito kiplailu myös apteekkien kohdalla toteutuisi.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130713

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset