Minna Isoaho

Kestääkö apteekkiala läpinäkyvää tarkastelua?

  • Kuva 1. Apteekkitoiminnan verkosto
    Kuva 1. Apteekkitoiminnan verkosto
  • Kuva 2. Esimerkkejä apteekkareiden perustamien osakeyhtiöiden tuloksista
    Kuva 2. Esimerkkejä apteekkareiden perustamien osakeyhtiöiden tuloksista

Taksiliikenne, alkoholikauppa ja lääkkeiden myynti ovat esimerkkejä toimialoista, joita kuristetaan turhalla sääntelyllä. Näille toimialoille pääsevien toimijoiden määrää rajoitetaan rajusti ja samalla estetään alan kilpailua.

On selvää, että kaikki sääntely ei ole pahasta: näillä edellä mainituilla aloilla tarvitaan aivan varmasti velvoittavia ja kansalaisia suojelevia määräyksiä jatkossakin. Turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä ei tule tehdä kompromisseja, mutta mielestäni ei ole mitään perusteltua syytä estää säädökset täyttävää, luonnollista kilpailua näillä aloilla.

Toimialan suojelemisen puolesta puhuvat korostavat perusteluissaan lähes poikkeuksetta huolenpitoon liittyviä elementtejä, mutta samalla alan kehittyminen hidastuu ja sen myötä huolenpito muuttuukin korkeammiksi kustannuksiksi ja kehityksestä jälkeenjääneiksi palveluiksi.

Tässä artikkelissa jätän taksit ja viinakaupan huomiotta ja keskityn apteekkiliiketoiminnan erityispiirteisiin. Motiivinani ei ole paheksua menestyvää apteekkiliiketoimintaa. Tavoitteenani on edistää tämän menestyvän liiketoiminnan vapauttamista ja siten uusien työllistymismahdollisuuksien luomista nykyisin tiukasti rajatun verkoston ulkopuolelle.

Tavoitteenani on myös edistää toimialan kilpailua ja siten vaikuttaa hintatasoon laskevasti. Uskon myös, että alan vapauttamisen seurauksena terveys- ja hyvinvointiliiketoiminnan kehittyminen saa uutta puhtia. Siinä voittavat ihan kaikki, paitsi ehkä nykyiset apteekkarit.

 

Apteekkiliiketoiminnan vapauttaminen on laaja kysymys. Karkeasti ottaen toteutusvaihtoehtoja ovat ainakin seuraavat:

  1. Luovutaan nykyisestä apteekkilupakäytännöstä, jolloin uudistuksen vaikutuspiirissä on sekä reseptilääkkeisiin että itsehoitolääkkeisiin liittyvä toiminta.
  2. Vapautetaan reseptittä saatavien itsehoitolääkkeiden jakelua. Itsehoitolääkkeet voidaan luokitella turvallisuuskategorioihin ja vapauttaa niitä tapauskohtaisesti tai vaihtoehtoisesti jakelulupa annetaan kaikkiin reseptivapaisiin itsehoitolääkkeisiin.
  3. Tehdään alan sisäiset käytännöt läpinäkyviksi, jolloin lääketeollisuuden tuottamat ei-lääkkeelliset tuotteet (vitamiinit, ravintolisät, CE-tuotteet, …) saadaan apteekkeja laajempaan vähittäiskauppajakeluun.
  4. Varmistetaan, että ei-lääkkeellisten tuotteiden ei anneta vaikuttaa apteekin lääkevalikoimaan kilpailua rajaavasti tai hintoja nostavasti.

Mielestäni kohta 3 pitää toteuttaa heti (siihen ei ole lainsäädännöllistä estettä). Kohtien 1 ja 2 välillä voidaan harkita, mutta perusteluiden on oltava aitoja asiaperusteisiin nojaavia argumentteja. Pelkkä nykyisen apteekkimonopolin tekninen turvaaminen ei voi olla tavoitteena. Kohta 4 hoituu automaattisesti, kun apteekkiliiketoiminta vapautuu aidosti kilpailulle. Muistettava on, että toimialan vapautus ei tarkoita turvallisuus- tai asiantuntemusvaatimusten heikentämistä.

 

APTEEKIN PERUSTEHTÄVÄT EIVÄT OLE EKSKLUSIIVISTA RAKETTITIEDETTÄ

Apteekin perustehtäviksi on määritelty paikkakunnan tarpeita vastaavan lääkemäärän varastointi ja lääkkeiden toimittaminen kuluttajille riittävällä neuvonnalla höystettynä. Luonnollisestikin noiden tehtävien hoito edellyttää erityistä asiantuntemusta, mutta se ei voi olla peruste alan sulkemiselle kilpailulta. Asiantuntemukseen johtavasta koulutuksesta kun vastataan kansallisella tasolla niin farmaseuttien kuin proviisoreidenkin osalta. Mistään apteekkialan omasta, salaisesta alalla tarvittavasta tiedosta ei siis ole kysymys.

Alan edellyttämä koulutus on kaikkien kansalaisten ulottuvilla, mutta pääsy alalle on estetty sääntelymekanismilla. Tarkoituksena lienee ollut asiantuntemuksen korkean tason varmistaminen, mutta itse asiassa ainakaan pienten paikkakuntien kuluttajat eivät voi arvioida apteekkinsa palvelutasoa, koska vertailukohtaa ei yleensä ole.

Ennenvanhaan apteekeissa valmistettiin lääkkeitä, mutta nykyään Suomessa on vain kolme apteekkia, joilla on lupa valmistaa lääkkeitä. Käytännössä apteekit siis ovat lääkehuollon varastointi- ja jakelukanavia. Tämä toiminnallinen muutos mahdollistaa lääkemyyntiluvan antamisen nykyistä laajemmalle kohdejoukolle.

Hallitusohjelmassa lääkehuollon keskeisiksi tavoitteiksi on asetettu tehokas, turvallinen, tarkoituksenmukainen ja taloudellinen lääkehoito kaikille sitä tarvitseville. Lisäksi tavoitteena on hyvä lääkkeiden saatavuus kaikissa olosuhteissa sekä ammatillisesti toimiva lääkkeiden jakelu. Lainsäätäjän näkökulmasta lääkehuollon kriittisimmät tavoitteet ovat saatavuus ja asiantuntemus. Apteekkialan väite siitä, että kukaan muu taho kuin rajattu proviisorijoukko ei voisi huolehtia lääkkeiden saatavuudesta ja asiantuntevasta palvelusta ei ole nykypäivänä totta. Esimerkiksi juuri toteutettu vähittäiskaupan aukioloaikojen vapautus mahdollistaa lääkehuollon tarjoamisen jopa 24/7 –palveluna.

 

NYKYTILAN ONGELMAT ON HAVAITTU, MIKSI KATSOTAAN LÄPI SORMIEN?

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tuonut toistuvasti esille tarpeen purkaa lääkkeiden vähittäisjakeluun liittyvää sääntelyä. Samoin apteekkeja valvova Fimea on selvityksissään todennut alalla olevan uudistamista tai ainakin huomiota vaativia ongelmia. (Lähde: Apteekkien tilinpäätösanalyysi vuosilta 2008-2011. Fimea.)

Apteekkitaloutta (eli apteekkien tulosta) seurataan viranomaisten toimesta. Apteekkien kannattavuus, poliittinen ohjaus (mm. hinnoitteluasetukset, apteekkimaksut) ja lääkehuollon tavoitteet ovat keskenään tiukassa symbioosissa.

  • Poliittisella ohjauksella vaikutetaan apteekkien lääkemyynnin katteeseen sekä hankintahinnan että kuluttajahinnan osalta.
  • Viranomaisvalvonnalla seurataan lääkehuollon saatavuutta ja kattavuutta.
  • Viranomaisvalvonnalla seurataan apteekkien tulostasoa ja pyritään pitämään se ”riittävän korkealla”, jotta riskiä lääkehuollon rapautumiselle ei olisi.

Ongelma on se, että asetelma on keinotekoinen ja estää alan luonnollisen kehityksen: Sääntelymekanismin osapuolia ovat lääketeollisuus, lääketukkukauppa ja apteekit.  Lisäksi päätöksissä on poliittista ohjausta. ”Pelin paikkaa” on joka portaassa. Ainoa, joka ei pääse pelikentälle, on kuluttaja. Apteekkilupien myöntämisessä on ainakin henkisenä ongelmana lisäksi se, että Fimean entisillä virkamiehillä on nykyään itsellään apteekkilupia. Tämä yhteys entisestään korostaa mielikuvaa toimialalle pääsevän ryhmän etuoikeutetusta asemasta ja lisää riskiä intressiristiriitojen syntymiseen.

Erittäin suuri ongelma on myös se, että poliittisen ohjauksen ja veronmaksajien varojen käytön perustana oleva apteekkitalouden seuranta ei ole läpinäkyvää. Luotettavaa tietoa apteekkitoiminnan kokonaistuloksesta ei saada johtuen laajalle levinneestä yhtiöittämiskäytännöstä. Yhtiöittämiskäytännön erityispiirteitä on esitetty kuvassa 1.

 

YHTIÖITTÄMÄLLÄ OSA TOIMINNASTA SYNTYY TILAISUUS TULOKSEN JÄRJESTELYYN

Apteekkilupa antaa oikeuden lääkkeiden ja niihin läheisesti liittyvien tuotteiden myyntiin. Apteekin toimintaa pyöritetään henkilöyhtiön kautta, jolloin verotus tapahtuu pääosin ansiotuloverotuksen kautta. 

Viime vuosina on yleistynyt käytäntö, jossa apteekkari on perustanut osakeyhtiön apteekkitoiminnan ”kylkeen”. Tämän oy:n kautta myydään ei-lääkkeellisiä tuotteita. Näitä ovat mm. kosmetiikka, ravintolisät, vitamiinit, luontaistuotteet, hivenaineet, CE-tuotteet, sidetarpeet, apuvälineet ja palvelutuotteet. Suomessa on noin 600 apteekkia ja noin 300 niiden yhteyteen perustettua osakeyhtiötä.

Apteekin liiketulos on saamani tiedon mukaan noin 4-8 %:n luokkaa niissä tapauksissa, joissa apteekin yhteyteen on perustettu osakeyhtiö. Näissä apteekkien yhteyteen perustetuissa yhtiössä liikevoitto on kuitenkin selvästi lääkemyynnistä saatua tulosta parempi. Kuvassa 2 on esimerkkejä apteekkareiden perustamien osakeyhtiöiden tuloksista ja niissä liikevoitto-% on 30–43 %: välillä. Merkille pantavaa on näiden yhtiöiden vakavaraisuusaste: se vaihtelee 86-98 %:n välillä: Vähäisten investointitarpeiden ja erinomaisen tuloskertymän vuoksi yrityksiin on mahdollista kerryttää varoja taseeseen. Mistään pikkujutusta ei siis tässä yhtiöittämisinnostuksessa ole kysymys.

Miksi apteekkarit yhtiöittävät osan toiminnastaan? Toki syitä voi olla erilaisia, mutta talousanalyysin näkökulmasta tämä järjestely mahdollistaa seuraavat toimet:

  • Kokonaisveroaste alenee, kun osa toiminnan tuloksesta saadaan henkilöverotusta alhaisemman yhteisöverotuksen piiriin.
  • Taseeseen kertyneitä voittovaroja voidaan jakaa osinkojen muodossa ja siten suunnitella tuloksenjakoa pitkäjänteisemmin kuin perinteisessä apteekkitoiminnassa.
  • Kun korkeampikatteinen ei-lääkkeellinen myynti ohjataan oy:n puolelle, heikkenee apteekin kate ja poliitikoille syntyy mielikuva alan heikosta tai heikenneestä kannattavuudesta. Tällä on vaikutusta lääkkeiden ja toimitusmaksujen ym. maksujen lakisääteiseen hinnoitteluun ja poliittiseen ohjaukseen.
  • Lääketeollisuus voi antaa ostoetuja osakeyhtiölle toimittamistaan tuotteista. On mahdollista, että ei-lääkkeellisten tuotteiden ostoetujen määrällä on vaikutus siihen, mitä lääkkeitä apteekkari ottaa valikoimiinsa kyseiseltä lääkeyhtiöltä. Samalla kun apteekkari optimoi tulostaan, tuhoutuu osa kuluttajia hyödyntävän lääkevaihdon ideasta (jos sitä halvempaa lääkettä ei ole valikoimassa).
  • Osakeyhtiössä voi olla osakkaana muitakin kuin apteekkiluvan saanut henkilö. Näin ollen on mahdollista kerryttää suojellun ”apteekkitoiminnan” tulosta esimerkiksi osakkaana oleville perheenjäsenille. Kuluttaja ei tunnista apteekissa, milloin hän asioi ”oikean apteekin” kanssa ja milloin osakeyhtiön. Kassakuitissa ero näkyy vain alv-verokantojen avulla.
  • Kuluttajalle päin ei tehdä eroa näiden kahden eri liiketoiminnan välillä. Apteekki-statusta käytetään markkinoinnissa kokonaisvaltaisesti ja siten luodaan kuluttajille mielikuva lääkkeenomaisista ja vain apteekista saatavista tuotteista myös silloin, kun siihen ei olisi aihetta.
  • Kun apteekkitoiminnassa on varsinaisen apteekin lisäksi myös toinen yhtiö, joka toimii käytännössä samoissa tiloissa, syntyy tarve kohdistaa yhteisiä kustannuksia (vuokrat, henkilöstökulut …) yritysten välillä. Aiheuttamisperiaatteen mukaan toimittaessa asia on kunnossa, mutta esimerkiksi verottajan toimesta alan käytännöissä on jo osoitettu olevan tarkentamisen varaa, jotta verotus menisi oikein eikä apteekin maksamaa korkeampaa veroa aiheettomasti vältettäisi. (Lähde: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/28/mot-selvitys-apteekkien-huipputulokset)

Yritystoimintaan kuuluu, että yhtiön tulosta optimoidaan ja verotusta suunnitellaan lain sallimissa rajoissa. Siinä ei siis ole lähtökohtaisesti kysymys mistään laittomasta tai paheksuttavasta toiminnasta.

Mutta ongelmallista siitä tulee apteekkitoiminnassa, koska tiukka lupajärjestely antaa pienelle ryhmälle ihmisiä etuoikeuden lääkemyyntiin ja apteekkistatuksen käyttöön sekä mahdollistaa henkilökohtaisen hyödyn optimoinnin veronmaksajien kustannuksella. Sanon näin, koska kilpailun puutteen tiedetään yleisesti pitävän hinnat korkeana ja toisaalta viranomaiset takaavat alan toimijoille positiivisen toiminnan tuloksen. Kun tiedetään, että tätä toiminnan tulosta ei enää nykymaailmassa voida arvioida luotettavasti oy-käytännöstä johtuen, ei ole syytä turvata ”apteekkitoiminnankaan” tulosta verovaroin.

 

LÄÄKETEOLLISUUDEN JA SULJETUN VERKOSTON INTRESSIRISTIRIITA

Lopuksi vielä pohdintaa kuvassa 1 esitetystä ei-lääkkeellisten tuotteiden kilpailuesteistä.

Haastattelin tätä kirjoitusta varten alan toimijoita, niin apteekkilaisia kuin lääketeollisuuden edustajia. He totesivat, että lääketeollisuus on systemaattisesti kieltäytynyt myymästä ei-lääkkeellisiä tuotteita muille kuin apteekeille tai apteekkien yhteydessä oleville erillisille yhtiöille, koska eivät halua vaarantaa yrityksensä lääkemyyntiä. Haastateltujen mukaan taustalla on kyse apteekkien ja teollisuuden välisestä ”valtasuhteesta”, missä apteekkeja ei haluta uhmata. Myynnin sallimista apteekkien ulkopuolelle pidetään liian suurena riskinä, koska suljetussa markkinassa apteekkarit voivat halutessaan boikotoida jonkun yrityksen pois markkinoilta. Haastateltavien mukaan varoittavia esimerkkejä apteekkareiden vallankäytöstä on jo olemassa.  

 

Mistä voi siis käytännössä olla kysymys?

Lääkkeisiin liittyvät ostoedut kiellettiin apteekeilta vuonna 2006. Voi olla, että tätä kieltoa pyritään kiertämään osakeyhtiöitä perustamalla. Lääketeollisuus saa nimittäin kohdistaa markkinointitukia ja ostoalennuksia ei-lääkkeellisiin tuotteisiin.

Viime vuosina lääketeollisuus on tuonut kiihtyvällä vauhdilla uusia tuotteita ei-lääkkeellisiin tuotekategorioihin. Esimerkiksi vitamiineista 92% oli vuonna 2000 lääkestatuksen alla. Tänä päivänä niistä on lääkkeitä enää 2%. Kehitys tarkoittaa yhä laajempia mahdollisuuksia järjestellä apteekkiliiketoiminnan tulosta sekä tehdä verosuunnittelua. Toisaalta se tarkoittaa, että kuluttajille voitaisiin siirtää heti melkoinen osa ”apteekin” tuotteista myös muista vähittäiskaupan jakelukanavista ostettavaksi.

Ei-lääkkeellisten tuotteiden kasvanut tarjonta on sinänsä hyvä uutinen kuluttajalle, mutta ongelma on siinä, jos apteekkitoimiala todella estää näiden tuotteiden pääsyn muihin vähittäiskauppoihin. Laki ei tätä kehitystä estä. Lääketeollisuudella on nyt mahdollisuus osoittaa, että tämä haastateltavieni kertoma ei olekaan totta. Toivottavasti näemme lähitulevaisuudessa näitä ei-lääkkeellisiä tuotteita muidenkin kauppojen hyllyillä nykyistä laajemmin.

Kun ei-lääkkeelliset tuotteet pidetään saatavilla vain apteekkikanavassa ja kun niille luodaan vahva lääkkeellinen imago, mahdollistaa se näiden tuotteiden korkeamman hinnoittelun. Haastateltavani arvioivat, että em. tuotteet voivat olla jopa 25 % kalliimpia nykysysteemillä, kuin laajemmin myytynä. Arviota tukee kokemus nikotiinivalmisteiden hintakehityksestä: hinta putosi merkittävästi (15 %) heti, kun se saatiin jakeluun myös apteekkien ulkopuolelle.

Apteekkialan vapauttamistarpeesta on puhuttu vuosien ajan. Työryhmiä on kokoontunut ja muistioita on kirjoiteltu. Kilpailuviranomaiset sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus FIMEA ovat vaatineet muutoksia, mutta lopputulokset ovat olleet laihoja. Selvää on, että ala luonnollisestikin puolustaa reviiriään. Päättäjien vastuulla on kuitenkin tehdä kansalaisten näkökulmasta oikeita päätöksiä.

Tähän lopuksi vielä linkki viime viikolla kirjoittamaani blogi-tekstiin. Siinä pohdittiin reseptin toimitusmaksuun liittyvää tulonsiirtoa asiakkailta apteekeille. http://bit.ly/tulonsiirto

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Eli lyhyesti: Elina Lepomäki.

Käyttäjän NinaKettunen kuva
Nina Kettunen

Tekstissä lienee virhetietoa, sillä useissa apteekeissa voidaan valmistaa lääkkeitä kuten antibioottimikstuuroita sekä erilaisia voide- ja liuosseoksia. Kuten toteat fyysikoita tai insinöörejä ei apteekeissa juuri liene eli rakettitiedettä ei tarvita sen sijaan farmaseutiksi (3 vuotinen) ja proviisoriksi (5 vuotinen yliopistokoulutus) voi hakea opiskelemaan kuka vaan esim. Helsingin yliopistoon farmasian tiedekuntaan. Sitten voi jatkaa Farmasian lisensiaatiksi tai tohtoriksi, jos intoa riittää.

Käyttäjän TeemuKivijrvi kuva
Teemu Kivijärvi

Nikotiinivalmisteiden hinnanlasku selittyy ensisijaisesti sillä, että vapautuksen yhteydessä ne poistettiin myös apteekkimaksun alaisuudesta. Aiemmin hinnassa oli siis keskimäärin 10% veron kaltaista maksua.

Vuonna 2005 tupakasta vieroitukseen tarkoitettujen lääkkeiden myynti oli noin 17 milj. euroa ja nyt myynti on käsittääkseni yli 50 miljoonaa, josta apteekkien myynnin osuus on laskenut vain murto-osaan. Käyttö kokonaisuudessaan on kolminkertaistunut.

www.kunnat.net sivustolta löytyy myös selvitys, jossa todettiin, että mm. kioskeilla ja bensa-asemilla tuotteita myytiin kalliimmalla kuin apteekeissa. Hinnat olivat edullisemmat vain isoimmissa kaupoissa.

(Arviota tukee kokemus nikotiinivalmisteiden hintakehityksestä: hinta putosi merkittävästi (15 %) heti, kun se saatiin jakeluun myös apteekkien ulkopuolelle.)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset