Minna Isoaho

Tolkuton aika moninkertaistaa Suomen talouden kestävyysvajeen

Elämme monimutkaista, turbulenttia ja perusarvoja haastavaa aikaa. Meillä on yllin kyllin tekemistä kotikutoisen julkisen talouden kestävyysvajeen ja työttömyysongelman kanssa. Tämän lisäksi rajojen yli tulevat siirtolaiset vaativat huomiota.

On kyseessä sitten kotimaiset ongelmat tai siirtolaisuuden aiheuttamat velvoitteet, on Suomea johdettava kokonaisuutena. Päättäjien taito punnitaan nyt, kun vihaiset yhden liikkeen edustajat huutavat epäkohtia esille ja klikkausjournalismi antaa näille huudoille runsaasti kritiikitöntä palstatilaa.

Päättäjien on pikaisesti tehtävä tärkeitä linjauksia seuraavista asioista:

  1. Kestävyysvajemittarin päivittäminen.
  2. Julkisten palveluiden sisältö ja niiden rahoitus.
  3. Siirtolaiset ja kansainvälinen suojelu.

On täysin kestämätöntä luvata julkisia palveluita ilman kytkentää rahoitusratkaisuihin. On myös väärin antaa Suomen ajelehtia tilanteesta toiseen ohjaamatta kehitystä. On huonoa johtamista, jos yksityiskohtiin kompastuminen estää kansantaloutta koskevien päätösten tekemisen.

 

1 Kestävyysvajemittarin päivittäminen

Kestävyysvaje on keskeinen muuttuja Suomen talouspolitiikassa ja se on myös tärkeä mittari EU-tasoisessa seurannassa. Kestävyysvaje on otettava takaisin johtamisen mittaristoon, mutta sitä ennen sen sisältö on päivitettävä.

Kestävyysvajeen laskentakaava on monimutkainen, mutta arkijärjellä ajateltuna kysymys on siitä, että

  • Väestö ikääntyy ja hyvinvointiyhteiskunnalle tyypillisten julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve kasvaa.
  • Kun väestö ikääntyy, niin työikäisten määrä vastaavasti vähenee ja eikä työikäinen väestö kykene enää rahoittamaan kasvanutta julkisten palveluiden tuotantoa.
  • Tällä hetkellä Suomessa on 55 elätettävää per 100 työikäistä ja muutaman vuoden kuluttua luku on 75 elätettävää per 100 työikäistä.
  • Julkisista palveluista iso osa rahoitetaan jo nyt velkarahalla. Velanoton tarve kasvaa koko ajan. Suomi ylivelkaantuu, jos jukisen talouden tuloja ja menoja ei saada tasapainoon.

Tähän asti olemme laskeneet kestävyysvajeen euromääräistä arvoa ikäsidonnaisten julkisten menojen ennusteen avulla. Sen mukaan kasvavia kuluja aiheutuu mm. eläkemenoista sekä ikääntyvän väestön hoito- ja hoivakustannuksista. Laskelmassa ei ole mitenkään otettu huomioon nyt käsillä olevaa siirtolaiskysymystä ja sen vaikutuksia julkisten palveluiden kysyntään.

 

Euroopan komissio on talouspolitiikkaa seuratessaan määritellyt Suomen keskimääräistä korkeamman riskin maaksi johtuen siitä, että väestön vanheneminen tapahtuu meillä nopeammin kuin muissa Euroopan maissa. Mielestäni tätä riskiä lisää hallitsematon maahanmuutto, koska sillä on selviä vaikutuksia taloutemme rakenteeseen.

On siis tarpeen päivittää kestävyysvajeen ennustemalli siten, että maahanmuuton kustannukset ovat siinä mukana. Parhaillaan käydään keskustelua siitä, pitääkö maahanmuuton kustannukset olla budjettikehyksessä vai ei. Se on täysin irrelevantti asia, kun joka tapauksessa näillä kustannuksilla on vaikutus Suomen velkakestävyyteen ja taloudelliseen menestykseen. Kestävyysvajelaskelmassa on oltava kaikki tiedossa olevat elementit ja eduskunnan tehtävä on sitten kokonaisuus huomioon ottaen päättää, mikä osuus kustannuksista korvamerkitään velkarahasta maksettavaksi ja mikä osuus maksetaan verovaroista.

 

2 Julkisten palveluiden sisältö ja niiden rahoitus.

Ennen kuin päästään päättämään velan määrästä, on hyvinvointivaltion palvelusisältö määriteltävä uudelleen. Tämä on kansakunnan strategiatyötä parhaimmillaan. Tehtävä ei ole helppo, mutta se on pakko tehdä. Nyt viimeistään on ymmärrettävä, että palvelusisältöjen määrittely ja niiden rahoitus on ratkaistava samaan aikaan. On täysin kestämätöntä luvata kansalaisille palveluita tietämättä, miten ne maksetaan.

Tätä määrittelyä tehtäessä on käytävä arvokeskustelu julkisen sektorin vastuusta suhteessa yksilönvastuuseen.

 

Päättäjien kannattaisi nostaa rimaa tätä strategiatyötä tehdessään. Nyt on keskitytty leikkauksiin eli siihen, mistä säästetään. Toinen tai ainakin rinnakkainen keino olisi miettiä, miten rahaa säästyy. Eli mitä pitäisi tehdä, jotta tukirahoja ja muita julkisia palveluita ei tarvittaisi niin paljon? Miten saadaan työttömät työllistymään ja miten edistetään ihmisten pärjäämistä? Poliitikkojen on tässä vaikeassa tilanteessa uskallettava panostaa ongelmien ennaltaehkäisyyn ja aitoihin rakenneuudistuksiin.

Rahaa säästyy myös, jos uskalletaan katsoa julkisten palveluiden vaikuttavuutta silmiin. Nyt puhutaan vain näiden palveluiden teknisestä tehostamisesta, aika vähän kuulee pohdintaa siitä, miten näiden palveluiden tuloksellisuutta parannettaisiin. Julkisen sektorin koko on Suomessa valtava, mutta saadaanko tuolla panostuksella riittävästi aikaan? Tehostamisen asemesta pitää keskittyä arvioimaan sitä, onko työn vaikuttavuus optimissaan? Vaikuttavuuden parantaminen tarkoittaa toiminnan aktiivista kehittämistä, ei pelkän virkavelvollisuuden suorittamista.

 

3 Siirtolaiset ja kansainvälinen suojelu

Maahanmuutossa ei ole mitään vikaa. Päinvastoin. Maahanmuutto on yksi tärkeä elementti kansojen välisessä yhteistyössä ja rikastaa kulttuuriamme.  Mutta hallitsematon maahanmuutto kuuluu ehdottomasti päättäjien agendalle ja siitä on voitava kiihkottomasti keskustella ja siihen liittyviä päätöksiä on voitava tarvittaessa tehdä.

 

Tähän asti olen ajatellut, että elämme yhteiskunnallisesti mielenkiintoista vaihetta, mutta mielenkiintoisuus on viime päivinä muuttunut pelkästään huoleksi Suomen tulevaisuudesta. Lopullisesti silmäni avasi se keskustelu, jota on käyty Tasavallan presidentin Sauli Niinistön valtiopäivien avajaispuheen jälkeen.

Puheessa otettiin ihan syystä esille viimeisin ja yhteiskunnallisesti mittavin ongelmamme eli ”hallitsematon maahanmuutto”. Olisi ollut jopa melkoinen virhe olla puhumatta siitä. Yksittäisten ihmisten kommentteihin en ota kantaa, mutta on käsittämätöntä, että monet asiantuntijat ja vaikuttajat ovat ihan tosissaan pohtineet, saako tästä kysymyksestä ylipäätään puhua ja kuinka sopivaa Niinistön ulostulo on ollut kansainvälisesti katsottuna.

  • Kuinka on mahdollista, että puheen sisältöä arvioineet asiantuntijatahot keskittyivät lähinnä kansainvälisten velvoitteiden toteuttamisen näkökulmaan vailla minkäänlaista kosketuspintaa taloudellisiin resursseihimme?
  • Kuinka heikkoja päättäjiä olemme eduskuntaan valinneet, kun edustajamme eivät osaa selittää kansalaisille hallitsemattoman maahanmuuton ja maahanmuuton eroa?
  • Puuttuuko hallitukselta kokonaisnäkemys Suomen johtamisesta, kun näin merkittävässä asiassa ei osata konkretisoida yhtä aikaa kansainvälisten sopimusvelvoitteiden, käytettävissä olevien resurssien ja tilanteen luoman yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmista?

On naiivia väittää, että Tasavallan presidentti olisi puheessaan tarkoittanut kansainvälisten sopimusten hylkäämistä. Totta kai otamme kansainväliset velvoitteet vakavasti ja niitä noudatetaan, mutta on päivänselvää, että maailman muuttuessa myös sopimusten sisältöä ja tulkintoja on voitava tarkastella. Erityisesti, kun on selvästi osoitettu, että näitä sopimuksia hyväksikäytetään rikollisiin tarkoituksiin.

 

Kansainvälinen pakolaissopimus ei ymmärtääkseni velvoita Suomea ottamaan vastaan kaikkia ihmisiä, jotka tähän sopimukseen vetoavat. Julkisessa keskustelussa menee täysin sekaisin puurot ja vellit: kaikki rajan yli tulevat rinnastetaan pakolaisiksi ja kaikkien henkilökohtainen hätä luokitellaan kansainvälisten sopimusten alaiseksi huoleksi.

On osattava tehdä selvä ero pakolaisten ja muiden tulijoiden välillä. Jos tulijan perusteluna on vaikkapa halu antaa lapsilleen mahdollisuus koulunkäyntiin Suomessa ilman ajatusta omasta osuudesta yhteiskunnan rakentamiseen, ei kyse ole kansainvälisten pakolaissopimusten velvoitteista, vaan ihan jostain muusta siirtolaisuuden muodosta.

Tai jos pakolaisstatuksesta haaveileva pelkää joutuvansa pahoinpidellyksi kotimaassaan johtuen hänen omiin liiketoimiinsa liittyvistä jälkipeleistä, ei kyse ole pakolaissopimuksen velvoitteista.

 

Tänään Hesarissa oli artikkeli ”Mummo ei vieläkään ole perhettä”. Tapauksen mukaan suomessa asuva ja suomen kansalaisuuden saanut tytär aikoo valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen siitä, että hänen muistisairas äitinsä ei saa oleskelulupaa Suomessa. Totta on varmasti se, että muistisairas henkilö ei pärjää yksin kotimaassaan, mutta tärkeä yhteiskunnallinen kysymys on, onko se Suomen valtion vastuulla vai olisiko se tämän henkilö kotimaan sosiaaliturvaan liittyvä asia? Syyllistyykö Suomi tosiaan väitettyyn heitteillejättöön ja mahdolliseen kuolemantuottamukseen, jos ei myönnä oleskelulupaa tälle henkilölle?

Inhimillisesti katsottuna on tietysti surullista, jos toivottua oleskelulupaa ei myönnetä. Viranomaisten on kuitenkin arvioitava tilannetta myös veronmaksajien näkökulmasta. Valtion piikki ei voi olla auki kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joissa ihminen kokee hätää. Vastuunkannon pitäisi rajoittua todelliseen pakolaisuudesta aiheutuvaan hätään tai muuhun poikkeukselliseen tilanteeseen kuten esimerkiksi luonnonkatastrofeihin tai aseellisiin selkkauksiin.

 

Suomalaisten määrä maailman väestöstä on 0,8 %. Ei kai ihan tosissaan ajatella, että meidän on vastattava hallitsemattomasta siirtolaisuudesta ja turvattava elämän edellytykset rajoituksetta kaikille syystä tai toisesta maahamme tulleille henkilöille?

Päättäjien on uskallettava konkreettisesti sanoa, ketkä siirtolaisvyöryssä ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa (pakolaisasema), ketkä kuuluvat toissijaisen suojelun piiriin ja kenelle voidaan antaa humanitaarista suojaa. Loput ovat joko ”normaaleja” maahantulevia oleskeluluvan hakijoita tai sitten laittomia siirtolaisia.

Pystymme varmasti ottamaan fyysisesti vastaan siirtolaisia melko paljon, mutta automaattiseen sosiaaliturvan takaamiseen emme tässä mittakaavassa voi sitoutua.

***

#tolkunpolitiikkaa helsinkiläisten puolesta

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Minnalle suuri kiitos kirjoituksesta, jossa pureudut hallitsemattomaan maahanmuuttoon ja sen aiheuttamien kustannusten kösittelemiseen valtion taloudessa.
Myös se, että olet kritisoinut johtajuuden tasoa politiikan kentällä, on hyvä tuoda esiin julkiseen keskusteluun. Todellakin nyt tarvitaan todellista johtajuutta.

Toimituksen poiminnat