*

Minna Isoaho Rohkea Johtaja

Listavaaleista vallassa olevien vakuutus vai ääriliikkeiden lottovoitto?

Politiikka on rikki ja äänestysinto on ollut Suomessa laskusuunnassa jo pitkään. Päätöksenteko takkuaa ja kansalaisten luottamus tulevaisuuteen on kokenut kolhun toisensa perään. Tarvittavia yhteiskunnallisia uudistuksia ei saada aikaiseksi ja on yhä vaikeampi arvioida johtuuko Suomen näivettyminen siitä, että emme osaa vai siitä että emme viitsi rakentaa itsellemme parempaa tulevaisuutta.

 

Listavaalikeskustelu on tullut mausteeksi soppaan, jota keitellessä on vaarana pohjaanpalaminen ja poliittisen päätöksenteon entistä syvempi kriisi.

Ehdotus listavaalista tarkoittaa käytännössä sitä, että vaaleissa äänestettäisiin ensisijaisesti puoluetta ja puolue sisäisesti laittaisi ehdokkaat läpimenojärjestykseen. Puolueen menestys ratkaisee sen, montako ehdokasta tältä listalta lopulta tulee valituksi.

Poliittinen järjestelmämme on muutospaineiden kohteena siinä missä mikä tahansa muukin elämänala. Mutta saadaanko listavaaleilla aikaan parempi lopputulos? Eli parempi äänestysaktiivisuus, parempia ehdokkaita ja parempi tulevaisuus Suomelle?

 

Suomen talouden pysähtyneisyys ja yleinen henkinen halvaantuneisuus on seurausta näköalattomasta johtamisesta, päivänperhopolitiikasta ja osaamattomuudesta avainpaikoilla. Olemme myös hirttäytyneet yhdessä sopimisen mantraan: yhdessä sopimisesta on hyötyä vain jos sopijat osaavat asiansa ja ovat vilpittömästi yhteisen hyvän asialla. Jos jompi kumpi näistä ominaisuuksista puuttuu, yhdessä sopimisesta syntyy pelkästään ongelmia.

1990-luvulla toteutunut elintason kohoaminen ja voimakas talouskasvu vieraannutti ihmiset politiikasta. Oli mahdollista keskittyä vain oman työn tekemiseen ja antaa järjestötoiminnasta kiinnostuneiden “hoitaa politikointi”.

Nyt on toisin. Yhteiskunnan turbulenssin johdosta lakeja, asetuksia, toimintatapoja ja jopa arvomaailmoita on päivitettävä vastaamaan muuttuneita tarpeita. Omien arvojen lisäksi on oltava selvillä vähän naapurinkin arvoista ja on luotava yhteinen tulevaisuus. Ihmiset ja organisaatiot joutuvat kääntämään katseensa poliitikkoihin päin uusien linjausten saamiseksi. Yhteiskunnan eri osapuolet eivät ole enää irrallaan toisistaan, sillä globalisaation ja teknologisen kehityksen myötä hyvin pienilläkin asioilla on hyvin suuria vaikutuksia. Pisarasta tulee virta ja virrasta tulee meri. Se kuuluisa perhosen siipi on läpsäissyt meitä jo monta kertaa.

 

Muutokset ovat niin suuria, että pelkkä yhden asian viilaaminen kerrallaan ei enää onnistu. Näkemyksellisyydelle, kokemukselle ja vastuun kantamiselle on uusi tilaus.

 

On tullut selväksi, että poliittisesti päätettävien asioiden valtava määrä, niiden monimutkaisuus ja systeemisidonnaisuus edellyttävät poliitikoilta aidosti vastuualueensa osaamista. Osaamista on oltava ainakin siinä määrin, että vastuuhenkilö osaa itse kriittisesti arvioida hänelle kerrotun asiantuntijatiedon hyödyllisyyttä ja häneen kohdistetun lobbaustoiminnan motiiveja.

On kestämätöntä, että avainpaikoille ministereiksi, työryhmien jäseniksi, neuvonantajiksi ja esimerkiksi kuntien omistamien yritysten hallitusten jäseniksi valitaan liian usein ensisijaisesti puolueissa ansioituneita, mutta käsillä olevasta asiasta tietämättömiä ihmisiä. Oman käsitykseni mukaan listavaalien käyttöönotto entisestään vaikeuttaisi ammatillisen osaamisen hyödyntämistä näillä tärkeillä avainpaikoilla.

Listavaalijärjestelmä voi olla tietyissä tilanteissa hyvä, mutta oma näkemykseni on että siitä koituu enemmän haittaa kuin hyötyä. Seuraavia kolmea näkökulmaa kannattaa ainakin miettiä listavaaleista päätettäessä:

 

1. Listavaalien ehdokasasettelu jäykistää vaalikeskustelun. Jos listan kärjessä on esimerkiksi taloustieteilijöitä, mutta vaalityön aikana kansalaisia kiinnostaakin vaikkapa turvallisuus, niin valituksi tulevat taloustieteilijät riippumatta siitä kuinka paljon turvallisuusalalla mainetta niittäneet osaajat saavat ääniä.

Voi myös olla että puolueet ohjaavat tietoisesti keskusteluaiheita kärkiehdokkaita nimittäessään. Tämä on uhka demokratialle ja riski äänestysaktiivisuuden romuttumiselle.

 

2. Listavaali ei paranna ehdokkaiden osaamistasoa. Kansanedustajiksi, valtuustoihin ja muille avainpaikoille tarvitaan eri alojen kokeneita ammattilaisia. Listavaalissa ehdokaslistan asettelussa tullaan entistä kiperämmän päätöksen eteen: nostaako listan kärkeen pelkästään suosittuja ihmisiä vai sekä suosittuja että tarvittavaa osaamista ja kokemusta omaavia henkilöitä?

Jos listan kärkeen pääsy edellyttää pitkäaikaista puolueen hyväksi tehtyä järjestötyötä, ei ehdokkaina tulla juuri näkemään työelämässä ansioituneita osaajia. Tämä on erityinen ongelma aikana, jolloin pelkkä poliittinen järjestötausta ei auta vaikeiden yhteiskunnallisten ratkaisujen löytämisessä. Onko todennäköistä, että puolueaktiivit antaisivat oman paikkansa uusille kasvoille pelkästään sen vuoksi, että se olisi kansakunnan parhaaksi? Näkevätkö nykyiset puolueiden konkariedustajat listavaalit keinona varmistaa oma läpimeno?

 

3. Listavaali voi selkeyttää tai entisestään sumentaa poliittista päätöksentekoa. Kukaan ei tiedä varmasti etukäteen, kuinka käy jos vaalijärjestelmää uudistetaan suljetun listavaalin suuntaan.

On mahdollista, että listavaalikäytännön myötä puolueiden vaaliohjelmat selkeytyvät ja tavoitteet terävöityvät. Tällöin puolueet antavat selkeät viestit aikeistaan ennen äänestystä ja valitsevat ehdokaslistan kärkeen parhaat henkilöt näitä tavoitteita edistämään. Positiiviseen skenaarioon kuuluu myös, että vaalien voittajat toteuttavat ohjelmansa lupaamallaan tavalla: Olivathan puolueen tavoitteet kaikille yhteiset, joten maakuntakohtaisia tai paikkakuntakohtaisia kotiinpäinvetoja ei enää ole tarpeen eikä edes mahdollista tehdä.

Positiivista tässä systeemissä olisi se, että puolueiden välille tulee eroja, päätöksiä saadaan aikaan ja vastuunjako on selkeä. Jos päätökset eivät miellytä, niin seuraavalla kierroksella äänestäjät osaavat äänestää jotain toista puoluetta. Demokratia voittaa, mikäli tämä skenaario toteutuu.

 

On myös mahdollista, että puolueet eivät ole sisäisesti valmiita “kaikille yhteisten tavoitteiden määrittelyyn”, puolueiden välille ei tule selkeitä eroja ja että päätöksenteko on yhtä vaikeaa kuin tänäkin päivänä. Tämän skenaarion toteutuessa demokratia kokee kolauksen ja päätöksenteko tiivistyy entistä pienempien piirien tehtäväksi. Voi myös olla, että tämän seurauksena kansakunnan toipuminen hidastuu edelleen, koska uudistuksen tieltä on ensin raivattava puolueen suosikkijärjestelmä ja vasta sen jälkeen saadaan uusia ehdokkaita esille.

Voi käydä myös niin, että puoluekenttä pirstaloituu ja ns. “yhden asian liikkeet” saavat nopeastikin jalansijaa. Jos riittävän kiinnostava teema saa ihmiset äänestämään yhden asian puolesta olevaa puoluetta, korostuu osaamisnäkökulma entisestään: voittajat kun päättävät kaikista yhteiskunnan asioista, ei pelkästään siitä vaaliteemana olleesta kysymyksestä.

 

Jotenkin tuntuu kannatettavalta, että jatkossakin ehdokkaat järjestettäisiin aakkosjärjestykseen eikä uudella tavalla pärstäkerroinjärjestykseen. Näin jokainen ehdokas voisi tehdä vaalityötään täysillä toivoen kannatuksensa riittävän valintaan. Ehdokkaita asettavat tahot vastaisivat jatkossakin vain siitä, että tarjolla on riittävästi osaamista ja sopivasti tunnettuutta. Kansalaiset saisivat itse päättää, mitkä teemat ovat tärkeitä ja kenen kokemukseen he luottavat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset