Minna Isoaho

Palkkakartellit on julistettava laittomiksi

Pääministeri Sipilän rohkea johtajuus pelastaa Suomen. Sipilän lista osoittaa, että yhteiskunnan rakenteita uudistavia päätöksiä on viimeinkin tehty ja perusta hyvälle tulevaisuudelle on valettu. Täytyy toivoa, että toimeenpanossa ei luiskahdeta vastuuttomaan populismiin, jossa vaaditaan tuloksetonta nollasummapeliä ja uhkaillaan työtä tarjoavien vahingoittamisella.

Erityisen rohkeaa hallituksen päätöksenteossa on se, että kansakunnan etu on asetettu ammattiyhdistysliikkeen edun edelle. Muissa kehittyneissä maissa tämä muutos on jo tapahtunut, nyt sille avautuu mahdollisuus myös Suomessa.

Keskustelu käy vilkkaana siitä, mitkä asiat kuuluvat valtiojohdolle ja mistä asioista tulisi työmarkkinajärjestöjen päättää. Ay-liike vetoaa jääräpäisesti nykykäytäntöön, mutta ei näe vaivaa perustella vanhentuneen toimintamallin oikeutusta muuttuneessa maailmassa.

 

Miksi työelämän käytäntöjä pitää uudistaa perusteellisesti ja rohkeasti?

  • Ay-liike nousi vaikutusvallalla mitattuna poliittisten puolueiden rinnalle ja ohi 1960-luvulta alkaneen kehityksen myötä. Työlainsäädäntöä on kirjoitettu siten, että ay-liike voi painostaa päätöksentekijöitä tekemään haluamiaan ratkaisuja. Lisäksi työmarkkinajärjestöille on ulkoistettu merkittävää päätösvaltaa ohi eduskunnan. Tämä on ongelma, sillä ay-liikkeellä ei ole järjestötoimijana mitään vastuuta päätöksistään, mutta valtaa sille on annettu kahmalokaupalla. Tästä vallan ja vastuun epätasapainosta todisteena esimerkiksi Lauri Lylyn kommentti tv:ssä: ”Emme voi suostua tähän, meidän on ajettava jäsentemme etuja”.
  • Suomeen on muotoutunut käytäntö, joka todellisuudessa vastaa palkkakartellia. Meillä ei ole aitoja palkkamarkkinoita, joilla kysyntä ja tarjonta kilvoittelevat ja joilla työntekijän palkka voisi määräytyä tuottavuuden ja yrityksen palkanmaksukyvyn mukaan. 

    EU:n laajuisessa kilpailulainsäädännössä kartellit on ehdottomasti kielletty. Näin on myös Suomessa vuonna 2010 vahvistetussa kilpailulainsäädännössä määrätty. Tosin laista löytyy kätevästi pykälä, jolla palkkakartellit on Suomessa laillistettu. Ammattiliitoilla on siis lakiin perustuva oikeus kiristää jäsenilleen parempia etuja ja määritellä työn hinta. Samalla he haittaavat työmarkkinoiden kehitystä, vaikeuttavat uusien työpaikkojen syntymistä ja estävät hyvien työntekijöiden palkkakehityksen.
     
  • Kilpailulainsäädännössä on lisäksi todettu, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on ehdottomasti kiellettyä. Tätä valvotaan eri toimialoilla tehokkaasti, mutta yllättäen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ei lain mukaan koske työmarkkina-asioita. Pienen työntekijäryhmän etujen ajamiseksi voidaan siis pysäyttää vaikka koko maan tavaraliikenne. Kätevästi jälleen, lainsäädännössä on todettu, ettei tällaisesta toiminnasta seuraa käytännössä mitään korvausvelvoitteita.

    Kartellit ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö tuovat talouselämäämme merkittäviä haittoja. Koska työvoima on osin ylihinnoiteltua ja työn tekeminen ja teettäminen on kohtuuttoman säänneltyä, syntyy lopputuloksena työttömyyttä ja kilpailukyvyn heikentymistä. Lopputuloksena on myös se, että työn tarjonta pienenee. Ay-liikkeen itsekäs jäsenkunnan etujen valvonta aiheuttaa valtavia menetyksiä yhteiskunnassamme. Laskun maksu on ulkoistettu veronmaksajille.
     
  • Työehtosopimusten yleissitovuus on ristiriidassa perustuslain hengen kanssa. Periaatteessa meillä on järjestäytymisvapaus, mutta yleissitovuuden myötä myös järjestäytymättömät toimijat velvoitetaan noudattamaan työmarkkinajärjestöjen keskenään tekemiä päätöksiä. Asian vakavuutta lisää se, että järjestäytymättömillä työnantajilla ei ole mitään neuvottelufoorumia, koska näitä päätöksiä ei tehdä demokraattisesti valitun eduskunnan toimesta eikä riittäviä läpinäkyvyysperiaatteita noudattaen.
  • Ay-liikkeen fasilitoima pääomaan liittyvä riistopuhe on harhaan johtavaa. Luokkataistelun lietsonta ”rikkaiden” ja ”köyhien” välillä (työnantajien ja työntekijöiden välillä) on valheellista, sillä työpaikkoja on yhä enemmän myös erittäin vähän pääomaa sitovissa työpaikoissa.

    Yritysten taseet ovat keventyneet myös teollisuudessa, sillä harva yritys enää omistaa koneitaan ja laitteitaan. Tärkein pääoma ja kilpailukyvyn lähde on ihmisissä ja osaamisessa. Jos tämän aineettoman pääoman työpaikkakohtaista kehittämistä vaikeutetaan ja työn oikea hinnoittelu estetään, yritys ei voi menestyä eikä se voi tarjota työpaikkoja.

 

Mitä pitäisi tehdä? Tässä muutama ehdotus, ei suinkaan tyhjentävä lista.

  1. Palkkakartellit mahdollistavat käytännöt poistetaan. Yleissitovuudesta luovutaan ja normitalkoot ulotetaan työmarkkinoille. Annetaan ihmisten tehdä työtä silloin kun he haluavat ja niillä ehdoilla, kuin he haluavat. Säädetään vain minimipalkoista ja minimiehdoista työn tekemiseen liittyen. Ei kuristeta työmarkkinoita sääntelyllä.
  2. Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovapaus poistetaan. Koskee sekä työntekijä- että työnantajajärjestöjä. Valtiolle syntyy vuositasolla hyötyä yli 200 miljoonaa euroa.
  3. Työnantajilta poistetaan velvollisuus huolehtia työntekijöiden ammattiliitoille menevien jäsenmaksujen tilittämisestä palkanmaksun yhteydessä. Ammattiliitot voivat hyvin itse laskuttaa jäsenmaksut jäseniltään niin kuin muutkin yhdistykset tekevät.

 

Ammattiyhdistysliike pelottelee työntekijöitä sillä, että jos palkoista ei sovita yhteisesti, työnantaja automaattisesti riistää työntekijöitään ja palkkataso jää vaatimattomaksi. Tämä ei pidä paikkaansa, jos työmarkkinat ovat aidosti avoimet ja kartelleista vapaat.

 

Esimerkki palkanmuodostuksesta aidossa kilpailutilanteessa:

Olin 2000-luvun alussa työni puolesta käymässä eräässä supermarketissa Tallinnassa. Juttelin marketin johtajan kanssa ja hän sanoi: ”Meillä on aika hankala henkilöstötilanne juuri nyt. Aamulla koko leipäosaston henkilöstö jätti työnsä ja meni hommiin naapurikauppaan”. 

Käytännössä naapurikauppias oli tullut aamulla leipäosastolle ja tarjonnut henkilöstölle samaa työtä paremmalla palkalla. Työmarkkinamekanismi toimi ja ilman ennakkovaroitusta market-johtaja joutui itse pussittamaan sämpylöitä.

Tämä tapaus on tosi ja hyvä esimerkki siitä, että aidossa kilpailussa kukaan ei voi vedättää toista: Työnantajan on oltava houkutteleva ja toisaalta työntekijän on lunastettava paikkansa. Molemmat osapuolet hyötyvät ja tavoite työpaikan menestymisestä on yhteinen. On aivan selvää, että leipäosaston työntekijöiden palkkakehitys oli tällä systeemillä nopeampi kuin se olisi ollut keskitetysti sopien.

 

Esimerkki ay-liikkeen kehitystä estävästä voimasta:

Olin kymmenisen vuotta sitten VR:n kehitysjohtaja. Tavoitteena oli tuolloin dynaamisella ja uudistavalla otteella kehittää VR:n palveluista entistä parempia. Hyvin pian kävi ilmi, että mitä tahansa uudistusta ehdotettiin, se kaatui ammattityhdistysliikeen vastustukseen. Joskus ideat haudattiin jo ennen niiden esittelyä, koska niin kovasti pelättiin tulevaa vastareaktiota.

Yrityskulttuurissa oleva pysähtyneisyys oli niin totaalinen, että edes yhtiön hallitus tai toiminnasta vastaava ministeri eivät uskaltaneet haastaa ay-liikkeen valtaa. Tosiasiallinen johtajuus ainakin toiminnan kehittämisen suhteen oli siis muualla kuin yrityksen johdossa.

Historia on osoittanut, että edes valtio-omisteinen ja lähes monopoliasemassa oleva yhtiö ei ole turvassa markkinamekanismeilta. VR:n on sittemmin ollut pakko nöyrtyä hinnoittelu-uudistuksiin, tuotekehitykseen ja tuottavuuden parantamiseen. Harmi, että hukattiin vuosikymmen ihan turhaan.

 

Tähän loppuun vielä pari presidentti Kekkosen lausahdusta. Niissä hän muistuttaa meille uudistamisen tärkeydestä ja vaikeiden päätösten tekemisen välttämättömyydestä.

  • Elintason noususta on tullut nopeasti muuttuvan yhteiskunnan ruoska. Eilispäivän hyvinvointi muuttuu tämän päivän niukkuudeksi. Elleivät asiat parane, niin ne pahenevat. Samana pysymistä ei näytä olevan, on luotava aina jotain uutta ja parempaa.
  • Tavallisin virhe politiikassa on se, että itsepintaisesti pidetään kiinni edellytyksistä, joiden aika on jo ohi, ja halutaan välttyä henkilökohtaisesti epämiellyttäviltä johtopäätöksiltä.

Lähde: Urho Kekkonen. Vastavirtaan. (toim. Maarit Tyrkkö ja Juhani Suomi) Otava 1983.

 

Kekkosen viesti on ajaton ja sen sanomaan on helppo yhtyä. Toivottavasti päättäjillä on voimia pysyä valitsemallaan uudistamisen tiellä. Toivottavasti kansalaisilla on viisautta nähdä huomista pitemmälle ja tahtoa olla mukana tulevaisuuden rakentamisessa.

Nollasummapelillä tämä yhtälö ei ratkea: Rakenteiden uudistamista ei voida tehdä siten, että kenenkään elämä ei muutu. Työelämän rakenteiden uudistaminen on yksi tärkeimmistä hankkeista, joka meidän on saatava maaliin. Siinä tarvitaan hallitusta, eduskuntaa ja meistä jokaista. Kaikkien tuki on tärkeä. Kekkosen sanoin vielä tähän lopuksi: Mikään kansa ei voi säilyä, ellei se luota omaan tulevaisuuteensa.”

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän AnttiMikkola1 kuva
Antti Mikkola

"Esimerkki palkanmuodostuksesta aidossa kilpailutilanteessa:

Olin 2000-luvun alussa työni puolesta käymässä eräässä supermarketissa Tallinnassa....."

Aidossa kilpailutilanteessa Tallinnasta tullaan Suomeen töihin, koska sieltä maksettavalla palkalla ei elä. Kollegani samassa konsernissa sai Tallinnassa lähes 2000 euroa vähemmän palkkaa kuussa kuin täällä. TESsin ja AY-liikkeen tuhoamisilla ei olisi mitään hyviä vaikutuksia työntekijän arkeen, joten ei kannata yrittää väittää niin. Mahdolliset useammat avoimet työpaikat eivät paikkaisi sitä tilannetta, että palkat laskisivat niin alas, että vain kolmen työn tekeminen yhtäaikaa riittäisi maksamaan pakolliset menot. Jenkeistä voi katsoa esimerkkiä, mikä on työntekijän asema kun AY on heikko. Minusta on ihan ok ajaaa AY-liikkeen ja työehtojen romuttamista kunhan sitten myöntää, että sen tarkoituksena on vain ja ainoastaan saada itse enemmän rahaa eikä kätke sitä turhiin korulauseisiin, jotka eivät tosielämässä duunarin kohdalla kuitenkaan päde.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Minna Isoaho haluaa paluuta klassisen kapitalismin aikaan.

Silloinhan patruunat ja laivanvarustajat päättivät maiden hallituksissa ja työläiset palkattiin päivittäisellä ruokapalkalla tehtaiden porteilla ja satamasilloilla.

Isoahokin saa haluta, mutta vastaisku tulee aivan varmasti. Suomessa jo ensi perjantaina!

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Terve menoa Minna Rautatien torille ensi perjantaina katsoman mitä mieltä kansa on Sipilän vapaaehtoisella pakolla sopimisesta. Voit samalla tutkailla miten valmiina kansa Sari sairaanhoitajineen,
Pekka palomiehineen, Kirsi kaupanmyyjineen, on luopumassa edustuksellisesta työmarkkina järjestelmästä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Pari juttua...jos palkkataso karkaa silti,niin mitä tahdot hallituksen silloin tekevän? Leikkaavan työntekijöiden palkkoja?

Miten palkkakartellit poistetaan työnantajilta?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jos palkkataso "karkaa" markkinalähtöisesti, niin se on vain normaalia markkinataloutta. Kullan hintakin heiluu 50% vaihteluvälillä muutaman vuoden sisällä.

Työnantajilla ei ole palkkakartellia, joten kysymyksesi oli epärevelevantti.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Kysymykseni olikin,että mitä hallituksen halutaan silloin tekevän.

Teoriassa työnantajilla ei ole palkkakartellia,mutta käytännössä on. Kysymykseni olikin,että miten se estetään.

Toimituksen poiminnat