Kykenemätön vai huonomaineinen? Ehdotus naiskiintiöiden tilalle

Uutta lainsäädäntöä vai yli 100 vuotta vanha toimintatapa käyttöön?

Vuoden vaihtuessa vaihtuvat myös yritysten
hallitukset. Vai vaihtuvatko? Kevään 2014 yhtiökokouskierros on jännittävä
ainakin niiden näkökulmasta, joita kiinnostaa toteutuuko sukupuolten välinen
tasa-arvo hallituksissa. Jos itsesäätelymekanismi ei nyt toimi, on luvassa
kiintiölainsäädäntö, joka viimeistään muuttaa vallitsevan tilanteen
normaaliksi.

Tekemässäni ”Lasikattoja vai miinakenttiä” –tutkimuksessa kävi selkeästi ilmi,
että lasikatto on todellinen. 75 % vastanneista, eli lähes 500 naisjohtajaa
totesi, että uralla etenemisen esteenä on joku muu asia kuin pätevyys.

Yksittäistapauksissa voi toki olla niin,
että miesehdokas on naisehdokasta aidosti pätevämpi, mutta isossa kuvassa koko
Suomen tasolla sukupuolijakauman johtotehtävissä pitäisi olla nykyistä
tasaisempi ottaen huomioon naisten koulutustason ja pitkän työelämähistorian.

On näyttöä siitä, että naisten kilvoittelu hallitus-
ja johtajapaikoista päättyy jo ennen kuin se alkaakaan: rekrytointimekanismit
suosivat miesten valintaa ja tähän on saatava muutos. Nykytilanne ei ole
yritysten etu, päinvastoin.

Kauppalehdessä todettiin 30.12.2013, että
nimitysvalta on kasaantunut vahvasti miehille ja tällä ylläpidetään
miesdominanssia yritysten hallituksissa. Rekrytointimekanismien kehittymisen
kannalta on tärkeää, että nimitysvaliokuntien kokoonpanoissa ja hakukriteerien
asettamisessa nostettaisiin rimaa nykyistä korkeammalle. Ei nimittäin ole ihan
tavatonta, että hakukriteerien määrittely on puutteellista, mutta siitä
huolimatta naiskandidaatteja ”ei heidän pätemättömyytensä vuoksi” löydy edes
listoille.

Yli 100 vuotta sitten oli Suomessa systeemi, joka
kannattaisi ottaa taas käyttöön.

Päivälehti julkaisi 16.1.1897 artikkelin,
jossa kuvattiin naisten vaikeuksia tulla valituksi virkoihin. Osaamattomuudesta
ei tuolloinkaan ollut kyse. Suurin ongelma oli siinä, että naisia kiellettiin
hakemasta julkisiin virkoihin – siskoilla
oli jo 1800-luvulla haasteena päästä samalle viivalle mieshakijoiden kanssa!

Päivälehteä siteeraten: Minkä vuoksi naista kiellettiin hakemasta
virkoja? Onko hän kykenemätön? Ei. Onko hän huonomaineinen? Ei. Onko hän
mielivikainen? Ei. Mutta hän on sukupuoleltaan nainen. Se on hänen vikansa.

Lainlaatijat, sen valvojat ja toimeenpanijat, jotka itse kuuluvat
toiseen sukupuoleen eivät anna hänen hakea virkaa ennen kuin hän on pyytänyt
heiltä anteeksi ettei hän ole mies ja ennen kuin hän erityisten virallisten
päätösten kautta on saanut vapautuksen omasta sukupuolestaan ja selitetty
miehen arvoiseksi.

Ehdotan, että kaikki rekrytoinneissa mukana olevat tarkistavat pätevyysnäkemyksensä
paikkansapitävyyden jokaisen nimityksen kohdalla. Ehdotan myös, että
nimityskriteerit määritellään nykyistä paremmin ja ne saatetaan yleisesti
tietoon. Näin valinnan ulkopuolelle jääneet – niin naiset kuin miehetkin –
voivat aidosti arvioida omia kehittämistarpeitaan.

Haastan kaikki rekrytoinneissa
mukana olevat kehittämään valintaprosesseja, näin vaikutamme parhaiten myös
sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja edistämme yritysten menestymistä.

Niin –
ja paluu siihen 117 vuotta vanhaan systeemiin: Ehkä se ei enää sovi käyttöön
otettavaksi, mutta ajattelun herättäjäksi siitä edelleen on!

MinnaIsoaho
Helsinki

Innovator, developer, business builder, executive advisor, board professional and writer.
minna@isoaho.net

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu